Prosvita

Prosvita (ukr. Просвіта) tarkoittaa ukrainalaisia kulttuuriseuroja, joista ensimmäinen perustettiin vuonna 1868. Niitä toimi Ukrainassa 1860-luvun loppupuolelta 1940-luvulle ja Ukrainan ulkopuolella 1900-luvun alkuajoista lähtien. Ensimmäiset Prosvitat perustettiin Länsi-Ukrainassa Galitsiassa, ja siellä niiden toiminta oli kehittyneintä. Niiden alkuperäinen tarkoitus oli opetustoiminta, ja ne oli suunnattu älymystölle, mutta myöhemmin toiminta laajeni koko väestön keskuuteen ja toimintamuodot kehittyivät. Niissä kehittyi osuuskuntia ja muita yhteisöllisiä toimintamuotoja erityisesti ukrainalaisen nationalismin piirissä.[1]

Ensimmäisen Prosvitan perustivat 8. joulukuuta 1868 Lviviin nuoret populistit vastavoimaksi konservatiivisuudelle ja Halytsko-Ruska Matytsjan venäläismielisyydelle, ja se määriteltiin tieteelliseksi seuraksi. Perustamisajatuksen esitti Stepan Katšala, mutta jo vuonna 1870 sääntömuutoksen ansiosta toiminta muuttui yleistasoisemmaksi ja tieteellinen toiminta siirtyi Ševtšenkon seuralle, josta 1893 muotoutui Ševtšenkon tieteellinen seura. Kun liittymismaksu poistettiin ja kaikki jäsenet saivat kerran kuukaudessa seuran julkaisun, Prosvitan suosio kasvoi kansan keskuudessa. Seuran ensimmäisiä puheenjohtajia olivat Anatol Vah’njanyn (1868–1870), Juli Lavrivskyi (1870–1873), Volodyslav Fedorovytš (1873–1877) ja Omelian Ohonovskyi (1877–1894).[1]

Merkittäviä toimintamuotoja olivat koulujen kehittäminen, taistelu ukrainan kielen käytön puolesta kouluissa ja oppikirjojen julkaiseminen. Lvivin ulkopuolella seura osallistui lukuhuoneiden perustamiseen ja rahoittamiseen. Ajan myötä lukuhuoneet lisääntyivät, ja ne toimivat yhteydessä keskusseuraan. Muukin toiminta laajeni, ja niitä varten perustettiin erillisiä toimintayksiköitä, kuten maatalousosuuskuntia, meijereitä ja maatalousneuvontaorganisaatioita.[1]

Seuran julkaisutoiminta alkoi vuonna 1869. Seura julkaisi lehtiä, oppikirjoja ja sekä kauno- että tietokirjallisuutta. Rahoitus tuli jäsenmaksuista, lahjoituksista, paikallis- ja keskushallinnolta ja julkaisutoiminnan ja muun oman toiminnan tuotosta.[1]

Ensimmäinen maailmansota aiheutti suurta vahinkoa Galitsian Prosvitan omaisuudelle ja sitä kautta toiminnalle. Vuonna 1906 perustettu Kiovan Prosvita nousi johtoasemaan. Vallankumouksen jälkeen valtaan noussut sosialistinen hallinto piti seuroja kansallismielisinä vastarinnan keskuksina. Kommunistisen puolueen keskuskomitea otti ne vuonna 1920 valtion haltuun ja valvontaan. Kun toimenpide ei onnistunut tukahduttamaan niiden henkeä, Ukrainan paikallishallinto yritti lakkauttaa ne. Osa niistä jäi yhä aktiivisiksi neuvosto-Prosvitoina. Ukrainan ulkopuolelle muualle Neuvostoliittoon perustetut Prosvitat lakkautettiin.[1]

Saksan miehitettyä Ukrainan 1941 Prosvitat aktivoituivat lyhyeksi aikaa, mutta kun ne joutuivat Saksan siviilihallinnon käsiin, ne lakkauttivat itse toimintansa tai ne lakkautettiin. Seuroja oli perustettu muuallekin Eurooppaan ja Amerikan mantereelle, mutta Pohjois-Amerikassa toiminta ei päässyt vauhtiin.[1]