Propyleenikarbonaatti

Propyleenikarbonaatti (C4H6O3) on syklinen propyleeniglykolin ja hiilihapon esteri. Yhdistettä käytetään teollisuudessa muun muassa polaarisena aproottisena liuottimena.

Propyleenikarbonaatti
Tunnisteet
CAS-numero 108-32-7
IUPAC-nimi 4-metyyli-1,3-dioksolan-2-oni
SMILES CC1COC(=O)O1 [1]
Ominaisuudet
Kemiallinen kaava C4H6O3
Moolimassa 102,088 g/mol
Tiheys 1,205 g/cm3[2] g/cm³
Sulamispiste –48,8 °C[3]
Kiehumispiste 242 °C[3]
Liukoisuus Liukenee hyvin veteen ja moniin orgaanisiin liuottimiin

Valmistus

Propyleenikarbonaattia voidaan valmistaa synteettisesti hiilidioksidista ja propyleenioksidista 150–200 °C lämmössä ja 5080 baarin paineessa. Katalyyttinä reaktiossa käytetään tetraetyyliammoniumbromidia.[4]

Käyttö

Propyleenikarbonaattia käytetään liuottamaan synteettisiä kuituja, liuottimena väri- ja kosmetiikka-aineissa sekä orgaanisessa synteesissä. Yhdiste on niin polaarinen, että se kykenee liuottamaan myös epäorgaanisia ja orgaanisia ioniyhdisteitä, esimerkiksi monia fotohappoja.[5] Lisäksi yhdistettä käytetään pehmentimenä muoveissa ja litiumparistoissa elektrolyyttien liuottimena.[2][3]

Propyleenikarbonaattiin liuotetuista alkalimetallisuoloista voidaan elektrolyysin avulla valmistaa metallimaisia alkuaineita, mikä ei onnistu vesiliuoksissa.[6]

Lähteet

  1. Propylene carbonate – Substance summary NCBI. Viitattu 13. syyskuuta 2010.
  2. Dieter Stoye: Solvents, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2002 Teoksen verkkoversio Viitattu 13.10.2010
  3. Michael Ash, Irene Ash: Handbook of green chemicals, s. 851. Synapse Info Resources978-1-890595-79-1, 2004. ISBN 978-0816049264. Teoksen verkkoversio (viitattu 13.10.2010). (englanniksi)
  4. Klaus Weissermel, Hans-Jürgen Arpe: Industrial organic chemistry, s. 278. Wiley-VCH, 2003. ISBN 978-3-527-30578-0. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 13.10.2009). (englanniksi)
  5. Aldrich – Triarylsulfonium salt
  6. J. Jorné & C. W. Tobias: Electrodeposition of the alkali metals from propylene carbonate. Journal of Applied Electrochemistry, 1975, 5. vsk, nro 4, s. 279–290. Springer. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 13.10.2010. (englanniksi)

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.