Viron patsaskiista 2007

Mellakoitsijat sytyttivät paloja ja aiheuttivat tuhoa Tallinnan keskustassa kahtena yönä. Kuvassa palava kioski.

Tallinnassa mellakoitiin kahtena yönä patsaskiistan vuoksi. Ensimmäinen mellakointiyö oli 26.–27. huhtikuuta 2007 ja toinen seuraavana yönä. Levottomuudet alkoivat heti sen jälkeen kun pronssipatsaan ympärille pystytettiin näköyhteyden peittävä aita ja teltta. Lisäksi 200–300 poliisia muodosti alueen ympärille ketjun.[14]

Päivän aikana patsaan siirron vastustajia kertyi arviolta tuhat henkilöä. Samana iltana väkijoukko aloitti mellakoinnin patsaan läheisyydessä ja yritti murtautua patsaan luokse. Poliisi turvautui pamppuun ja kyynelkaasuun, jolloin väkijoukko siirtyi vanhan kaupungin kaduille rikkomaan ikkunoita ja kaatamaan autoja.[15] Ensimmäisenä mellakointiyönä venäläislähteiden mukaan puukotettiin vironvenäläinen Dmitri Ganin.[16] Venäläislähteiden mukaan Viron poliisi pamputti Ganinin kuoliaaksi.[17]

Viron hallitus päätti hätäkokouksessa aamuyöllä 27. huhtikuuta patsaan siirrosta.[18] Aiemmin Viron pääministeri oli vakuuttanut, ettei patsasta siirretä ennen Voitonpäivää 9. toukokuuta.[19] Viranomaiset ilmoittivat, että patsas on siirretty tuntemattomaan paikkaan turvaan. Venäläislähteiden mukaan patsas oli turmeltu leikkaamalla se kappaleiksi.[20] Viro kiisti väitteet patsaan paloittelusta.[21] Päivällä noin sata vironvenäläistä huusi iskulauseita Viron parlamentin ympärille, jolloin senkin ympärille rakennettiin turva-aita. Päivän aikana poliisi tyhjensi väkijoukon puistosta ja Vapaudenaukiolta.[18] Viron hallitus vetosi tekstiviestein ihmisiä pysymään kotona.[22] Myös alkoholin vähittäismyynti kiellettiin, ravintolatarjoilua lukuun ottamatta. Kieltoa jatkettiin vappuun saakka ja erikseen Voitonpäivänä.[23][24]

Toisena mellakointiyönä väkijoukko otti jälleen yhteen poliisin kanssa. Myös etnisiä virolaisia otti yhteen vironvenäläisten kanssa. Poliisi käytti kyynelkaasun lisäksi kumiluoteja ja vesitykkejä hillitsemään väkijoukkoa. Noin 500 henkilöä pidätettiin. 60 henkilöä sai vammoja, joista kolme oli poliisiviranomaista. Jälleen ryösteltiin vanhan kaupungin kauppoja sekä rikottiin linja-autopysäkkejä ja pysäköityjä autoja.[25]

Valtaosa pidätetyistä vapautettiin nopeasti. Viron viranomaisten mielestä mellakat olivat ainakin osittain järjestettyjä.[26][23] Viron poliisin toimia on myös arvosteltu. Ranskassa päämajaa pitävän ihmisoikeusjärjestö La Fédération Internationale des Droits de l’Homme (FIDH):n mukaan poliisi käytti liiallisia voimakeinoja ja raakoja, epäinhimillisiä ja nöyryyttäviä keinoja mielenosoittajien taltuttamisessa.[27]

Virossa aiotaan käydä läpi kaikki valitukset, jotka koskevat poliisin liiallista voimankäyttöä. Syyttäjä sai 10. toukokuuta mennessä 21 valitusta poliisin toimista, ja näiden perusteella aloitettiin neljä rikostutkintaa.[28]

Pronssisoturikiistassa koettiin maailman ensimmäinen yhden maan kohdistama kyberhyökkäys toista maata vastaan. Naton jäsenmaa Viroon kohdistetut kyberhyökkäykset alkoivat huhtikuun 27. päivänä ja ne kestivät vaihtevalla voimalla 22 päivän[29] tai toisen lähteen mukaan kuukausien ajan.[30]

Ensimmäisessä vaiheessa, 27.–29.4. hyökkäykset toteutettiin melko yksinkertaisella tavalla. Kyberhyökkäysten päävoima koordinoitiin ja siinä puututtiin resursseihin, jotka olivat tavallisten virolaisten saavuttamattomissa. Neljänä aaltona toteutettu hyökkäys aiheutti jonkin verran keskeytyksiä virolaisille IT-järjestelmille. Hyökkäyksessä käytetyt bottiverkot käyttivät tietokoneita 178 maassa. Kriittiseen infrastruktuuriin, kuten kuljetuksissa ja energiasektorissa käytettäviin järjestelmiin ei hyökätty, mutta ensimmäisten hyökkäysten kohteina olivat paikalliset mediatoimistot ja Viron hallituksen verkossa oleva tiedotuskeskus. Ensimmäisen aallon aikana eri venäjänkieliset internet-foorumit pyysivät ja tarjosivat ohjeita ping-kutsuille tietyillä parametreilla. Tämän seurauksena DoS-hyökkäykset aiheuttivat tehokkaasti keskeytyksiä kohteissa.

Huhtikuun 30. päivän hyökkäys oli koordinoitu hienovaraisemmin, vaikka yleensä ohjeet oli laadittu yksinkertaisiksi, eikä niiden toteuttaminen vaatinut monimutkaisten teknisten tietojen hallintaa. Toukokuun 4.-8. päivinä hyökkäykset sulkivat 58 nettisivustoa, joista huomattavin oli se, että Viron suurimman pankin, Hansabankin verkkopalvelu ei ollut asiakkaiden käytössä 90 minuutin ajan toukokuun 9. päivänä ja seuraavana päivänä kahden tunnin ajan.

Hyökkäyksen kolmanteen aaltoon osallistui noin 85 000 kaapattua tietokonetta. Se suunnattiin pääasiassa Viron valtion verkkosivuihin 15. toukokuuta alkaen. Myös Viron toiseksi suurimman pankin SEB Eesti Ühispankin verkkosivu oli suljettu 90 minuutin ajan. Viimeinen voimakas DDoS-hyökkäys tuli 18. toukokuuta. Se kohdistui jälleen valtion verkkosivuihin, ja pankkien palvelun keskeytyksiä jatkui myöhemminkin. Kohteita olivat muun muassa seuraavat verkkosivut: Valtionviraston toimisto, pääministerin ja hänen puolueensa toimistot, presidentin kanslia ja parlamentti, Valtion tarkastusvirasto, kaikki ministeriöt lukuun ottamatta kulttuuriministeriötä, ja valtion toimistoista muun muassa poliisi.

Pankkien lisäksi hyökkäykset vaikuttivat kaupallisiin internetin palveluiden välittäjiin, kaikkiin kolmeen mobiilipalveluiden operaattoriin ja kuuteen suurimpaan uutistoimistoon ja uutisportaaliin. Vaikka hyökkäykset suunnattiin laajalle, kaikkia kohteita ei saatu suljetuksi ja vakavimmat vaikutukset olivat verkkopankkien palveluiden estämisellä. Valtion ja median verkkosivujen sulku aiheutti ongelmia tiedon välittämisessä ulkomaailmaan jännittyneessä poliittisessa ilmapiirissä, mutta vaikutus ei ulottunut suurimpaan osaan väestöä. Kuljetus tai energian jakelu eivät keskeytyneet, sekä kaupat ja viihdetoiminta toimivat normaalisti.

Venäjän viranomaiset kielsivät kaiken osallisuuden hyökkäyksiin. Venäjän valtionduuman jäsen Sergei Markov totesi maaliskuussa 2009: ”Viron kyberhyökkäyksistä... ei huolta, ne hoiti apulaiseni. En kerro hänen nimeään, koska häneltä saatettaisiin evätä viisumin saanti.” Samoihin aikoihin Našin jäsen Konstantin Goloskokov väitti, että hän ja hänen kaverinsa olivat hyökkäyksen takana.[31]

Viron keskustapuolueen johtaja ja Tallinnan kaupunginjohtaja Edgar Savisaar arvosteli ensimmäisen mellakointiyön jälkeen pääministeriä ja poliisin kovia otteita, mitä muut poliitikot pitivät omien poliittisten pyrkimystensä ajamisena. Keskusta on saanut enemmistön äänistä Viron venäjänkielisiltä ja kritisoi voimakkaasti jo etukäteen pronssipatsaan siirtoa.[32]

Savisaar lähetti Viron pääministerille 50 000 000 Eestin kruunun (3 000 000 euron) laskun mellakoiden Tallinnan kaupungille aiheuttamista vahingoista. Virolainen kansallismielinen liike ERL kokosi internetissä adressin, jossa vaaditaan Edgar Savisaaren eroamista Tallinnan kaupunginjohtajan virasta.[32] Sen allekirjoitti kahden viikon aikana lähes 100 000 henkilöä.[33] Entinen pääministeri Tiit Vähi vaati Viron hallituksen eroa.[34]

Savisaar ilmoitti 3. toukokuuta perustavansa Kotirauhafoorumin, johon tulee edustus virolaisista ja venäläisistä yhteisöistä.[35] Sähköpostein ja tekstiviestein kehotettiin virolaisia ja venäläisiä ojentamaan toisilleen sovinnon merkiksi valkoisia tulppaaneita. Toisissa viesteissä taas kehotettiin osoittamaan mieltä Viron hallitusta vastaan voitonpäivänä.[36]

Viro järjesti 8. toukokuuta 2007 toisen maailmansodan päättymisen muistotilaisuuden. Samalla paljastettiin pronssipatsas sen uudella paikalla Tallinnan sotilashautausmaalla. Mukaan oli kutsuttu kaikki toiseen maailmansotaan osallistuneet valtiot, myös Venäjän edustaja, joka kuitenkaan ei osallistunut tapahtumaan. Viron hallituksen edustajat laskivat seppeleen pronssipatsaan juuren. Tämä oli ensimmäinen kerta itsenäisen Viron aikana. Vironvenäläinen Yövartio-liike piti Viron pääministerin elettä tärkeänä vastaantulona kiistassa.[37] Venäjän Tallinnan suurlähettiläs Nikolai Uspenski laski seppeleen uudelle paikalle seuraavana päivänä.[38]

Kremliä lähellä olevat järjestöt organisoivat 27. huhtikuuta – 4. toukokuuta 2007 välisenä aikana Viron Moskovan suurlähetystön saarron. Mukana olivat Naši, Yhtenäisen Venäjän Nuori Kaarti (Molodaja Gvardija), Rossija Molodaja sekä Mestnye.[57][58][59] Suurlähetystön henkilökunnan liikkuminen oli rajoitettu tai se oli täysin mahdotonta. Paikalla oli uutiskuvien mukaan lähetystöä vartioimassa miliisin erikoisjoukkojen OMONin joukkoja. Viron ulkoministeri Urmas Paet väitti, että mielenosoittajille maksetaan mielenosoittamisesta 550–1 000 ruplaa kerralta.[50] Viro lähetti asiasta Venäjälle kolme noottia vedoten diplomaattiseen koskemattomuuteen. Venäjän näkökannan mukaan voimakas puuttuminen mielenosoitukseen voisi lisätä levottomuutta Moskovassa.

2. toukokuuta 2007 Naši järjestön edustajat tunkeutuivat lehdistötilaisuuteen, jonka järjestäjänä oli venäläinen viikkolehti Argumenty i fakty. Tilaisuudessa Viron Moskovan suurlähettiläs Marina Kaljurand oli vastailemassa kysymyksiin patsaan siirtämisestä.[60][61] Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov vakuutti Viron ulkoministerille Urmas Paetille, että lähetystön piiritys tapahtuu Venäjän lakien mukaisesti.[62]

Viron lähetystön piirityksen laukaisi 3. toukokuuta Saksan ulkoministeri Frank-Walter Steinmeierin puhelinkeskustelu Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrovin kanssa. Venäjä takasi Viron Moskovan suurlähetystön piirityksen päättyvän, mikäli Viron suurlähettiläs Marina Kaljurand lähtee Moskovasta.[63][64]

Piirityksen päättymisen jälkeen nuorisojärjestö Naši järjesti mielenosoituksen Euroopan unionin Moskovan edustuston ympärillä. Naši vaatii Mark Sirykin vapauttamista ja soitti kelloa 15 minuutin välein kadulla.[65] Mielenosoitus päättyi 7. toukokuuta 2007.[66]

Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov lähetti 29. huhtikuuta Euroopan unionin maille kirjeen, jossa hän moitti Viron toimia patsaskiistassa ja vaati käyttämään Tallinnaa vastaan kaikkia keinoja. Virolle kirjettä ei lähetetty, mutta se julkaistiin myöhemmin kokonaisuudessaan Eesti Päevalehden sivuilla.[67][68]

Venäjän alahuone uhkasi tammikuussa 2007 Viroa pakotteilla mikäli Pronssisoturi poistetaan.[69] Venäjän varapääministeri Sergei Ivanov kehotti 3. huhtikuuta välttämään virolaisia tuotteita ja Viroa turistikohteena. Ivanovin mielestä Venäjän tulisi saattaa valmiiksi Laukaansuun satama, jotta Venäjältä tulevat tavarat eivät kasvattaisi Viron budjettia.[70]

Venäläisistä 54 prosenttia oli sitä mieltä, että talouspakotteet olisivat sopiva rangaistus Pronssisoturi-patsaan siirtämisestä Tallinnassa. Vain 20 prosenttia vastusti pakotteita.[56]

Viron pääministeri Andrus Ansipin sanoi toukokuussa 2007, että talouspakotteet Viroa vastaan eivät tule onnistumaan, sillä ne täytyisi ulottaa koko Euroopan unionin alueelle. Viron talousministeri Juhan Parts sanoi, että öljytoimitusten keskeyttäminen haittaisi vain Venäjää itseään. Hänen mukaansa kuljetusten katkaiseminen ei vaikuttaisi Viroon vaan venäläisyrityksiin.[71]

Viron suurimman makeistehtaan Kalevin mukaan Venäjän markkinat sulkeutuivat yritykseltä. Viennin arvo oli ollut 260 000 euroa kuukausittain. Vastaavasti yksittäiset venäläiset yritykset keskeyttivät investoinnit sataman terminaaliin ja autojen kokoonpanotehtaaseen.[57]

Venäjän suurimman puolueen Yhtenäisen Venäjän nuorisojärjestö Nuori Kaarti järjesti virolaistuotteiden boikotin 7. toukokuuta 2007. Mustalle listalle joutuivat myös suomalaisen Valion Virossa valmistamat tuotteet.[72][73] Oppositiopuolueen Jablokon edustaja piti virolaistuotteiden boikottia ylimitoitettuna toimenpiteenä.[74]

Venäjän rautatiet keskeytti öljyn- ja hiilentoimitukset Viron satamien kautta vientiin. Venäjän rautatiet ilmoitti, ettei sillä ole riittävästi rautatievaunuja toimituksia varten, minkä vuoksi yritysten tulee käyttää omia rautatievaunujaan. Toukokuun toimitukset hiiltä käsittävät 900 000 tonnia. Hiilenviejät etsivät vaihtoehtoisia satamia Ukrainasta Mustaltamereltä, Latviasta ja Liettuasta.[75]

Viron satamien kautta kulkee neljäsosa Venäjän öljynviennistä. Pääasiallisia viejiä ovat Gazprom, TNK-BP ja Surgutneftegaz.[75]

Viron rautateiden Urmas Glasen mukaan rautatierahtien määrä puolittui viikon aikana 35 tonnista. Venäjän rautatiet lopettaa myös tappiolliseksi laskemansa Pietari–Tallinna -junayhteyden 26. toukokuuta 2007 alkaen. Viron rautateitä ja GoRail yhtiötä palvellut linja Venäjän avoimen rautatieosakeyhtiön laskelmien mukaan on tuottanut sille melkein 467 000 ruplan tulot ja 856 000 ruplan käyttömenot kuukaudessa. Viron Delfin mukaan GoRailissä ei nähdä yhtään kaupallista syytä suosiotaan vielä kasvattavan rautatielinjan lakkauttamiseen, jota käyttävät niin virolaiset kuin pietarilaisetkin, ja jonka lakkauttaminen vaikuttaa pääasiassa vironvenäläisiin. Rautatielinja lakkautettiin kaksi vuotta aikaisemmin, mutta se avattiin viimeksi liikenteelle maaliskuussa 2007 matkustajien pyynnöstä.[76]

Venäjä sulki Narvan sillan raskaalta liikenteeltä 9. toukokuuta 2007. Rajoitus koski yli 13,5-tonnisia rekkoja. Syyksi ilmoitettiin sillan huono kunto. [77][78] Narvan sillan liikenne ja Venäjän rautatien öljytoimitukset palasivat normaalille tasolle 17. toukokuuta.[79]

Uutistoimisto RIA Novostin mukaan virallinen Venäjä ei ole julkisesti ajanut talouspakotteita Viroa vastaan. Tämä olisi vaikeaa, sillä Viron venäjänkauppa on etnisten venäläisten käsissä. Lisäksi vaihtoehtoisten öljytoimitusreittien löytäminen muiden maiden kautta olisi haasteellista.[77][80][81]

Uutistoimisto Reutersin mukaan Venäjä oli antanut määräyksen vähentää öljyn, metallin ja hiilen kauttakuljetuksia Viron kautta, ja suurimmat öljynviejät ilmoittivat puolittaneensa kuljetukset.[82]

Virolaiset arvioivat vuonna 2020, että pitkällä tähtäimellä talouspakotteista hyötyivät sekä Venäjä, että Viro. Venäjä tuli vähemmän riippuvaiseksi Viron satamista ja Viro tuli vähemmän riippuvaiseksi Venäjän läpikulkuliikenteen voitoista, joten potentiaalisten pakotteiden vaikutus väheni. Viro saavutti myös strategista etua pystyessään käsittelemän omaa kauppaansa, eikä Venäjällä ollut Pronssoturikiistan jälkeen välitöntä kiinnostusta satamien kontrollointiin Viron alueella. Kun vastaavia pyrkimyksiä oli käynnissä jo aikaisemmin, Pronssisoturikiista tarjosi niille poliittisen mahdollisuuden. Sanktioiden tarkoituksena oli epävakauttaa Viron taloutta ja rajoittaa sen menestystä. Pakotteet eivät kuitenkaan vaikuttaneet niin paljon kuin venäläiset odottivat, vaan ne johtivat siihen, että Viro alkoi suunnata aikaisempaa enemmän länteen ja myydä uusille markkinoille. Jos sanktiot vaikuttivat pääasiassa kauttakulku- ja kuljetusaloille, kokonaisuutena Viron vienti Venäjälle kasvoi vuosina 2007 ja 2008. Kaiken kaikkiaan sanktiot vaikuttivat myönteisesti Viron talouteen. Sen tavarankuljetuksen infrastruktuuri parani, ja kuljetukset ja kauttakulku länteen kasvoi merkittävästi. Myös tavaroiden kirjo laajeni.[31]

Venäjän medioissa suurimman huomion sai mellakoinnin yhteydessä kuollut Dmitri Ganin. Hänet puukotettiin kuoliaaksi Tallinnassa 28. huhtikuuta 2007. Hän asui Virossa, mutta hänellä oli Venäjän kansalaisuus.[16] Dmitri Ganin haudattiin 3. toukokuuta 2007 ja tapahtumasta kertoivat kaikki Venäjän päätelevisiokanavat.[83][84]

Venäjä vaati toistuvasti tapon selvittämistä.[85][86] Viron poliisi vangitsi 11. toukokuuta kaksi henkilöä epäiltynä Dmitri Ganinin taposta.[87]

Venäjän presidentti Vladimir Putin syytti 18. toukokuuta Dmitri Ganinin kuolemasta Viron poliisia ja väitti poliisin viivytelleen avun antamisessa ja vaati syyllisten löytämistä. Viron syyttäjävirasto ilmoitti 18. toukokuuta, että Dmitrin Ganinin puukotuksesta soitettiin välittömästi ja ambulanssi saapui viiden minuutin kuluttua. Samalla kiistettiin syytökset Ganinin kuolemisesta poliisin käsiin.[88][89]

Mellakointiöiden yhteydessä kiinni otettiin lähes tuhat henkilöä. Kiinniotetut olivat lähinnä vironvenäläisiä. Heistä suurin osa vapautettiin 29. huhtikuuta, ja 40 henkilöä jäi poliisin huostaan.[90] Pidätettyjen joukosta löytyi mellakoiden organisoinnista epäiltyjä. Heitä olivat vironvenäläisten Yövartio-liikkeen johtajat Dmitri Linter ja Maksim Reva sekä Siin-nuorisoliikkeen Mark Siryk. Heitä voi odottaa enimmillään viiden vuoden tuomio.[91]

Venäjän liittoneuvoston puhemies Sergei Mironov vaati 28. huhtikuuta pidätetyn Dmitri Linterin vapauttamista.[92] Kremliä lähellä oleva venäläinen Naši-nuorisoliike vaati Mark Sirykin vapauttamista ja piti häntä Euroopan ainoana vangittuna alaikäisenä.[93][94] Mark Siryk vapautettiin 13. kesäkuuta.[95]

Euroopan unionin edustajia asettui Viron taakse yhtenä rintamana. Alkuvaiheessa kiistaa tyydyttiin pahoittelemaan, mutta asioiden edetessä Viro sai selkeämpää tukea.[96] Huhuttiin myös, että Euroopan unioni olisi estämässä Venäjän WTO-jäsenyyttä. Nämä huhut Euroopan komissio kiisti.[97]

Patsaskiista nousi esille myös Euroopan unionin ja Venäjän huippukokouksessa Venäjän Samarassa 17.–18. toukokuuta. Vain kahta viikkoa ennen huippukokousta Euroopan komission virolaisjäsen Siim Kallas ehdotti ajankohdan siirtämistä myöhemmäksi.[98][99]

Huippukokouksessa Venäjän Presidentti Vladimir Putin syytti Viroa ja Latviaa ihmisoikeusrikoksista maiden venäläisvähemmistöä kohtaan. Euroopan union komission puheenjohtaja Jose Manuel Barroso puolusti pieniä maita ja sanoi niiden asian olevan koko Euroopan unionin asia. Euroopan unionin ja Venäjän huippukokous päättyi erimielisyyteen. Yhteistä loppulauselmaa ei julkaistu.[100]

Suomen pääministeri Matti Vanhanen reagoi patsaskiistaan 27. huhtikuuta 2007 aluksi varovasti. Hänen mukaansa ulkovaltojen ei tulisi puuttua tilanteeseen. Ulkoministeri Ilkka Kanerva reagoi asiaan suoremmin. Hän kaipasi Euroopan unionilta toimintaa, yhteistä linjaa ja solidaarisuutta Viroa kohtaan.[101] 2. toukokuuta pääministeri Vanhanen arvosteli Venäjän duuman valtuuskunnan lausuntoja Viron hallituksen erosta.[102]

Myös oppositiossa tuettiin Viroa. Sosiaalidemokraattisen puolueen puheenjohtaja Eero Heinäluoma tiedusteli pääministeriltä onko Suomen kanta toimitettu Venäjälle.[103] Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Päivi Räsänen vaatii hallitukselta selkeää tukea Virolle.[104] Eriävän mielipiteen esittivät muun muassaSuomen Kommunistinen Puolue[105] ja Kommunistinen Työväenpuolue,[106] jotka tuomitsivat patsaan siirron.

Yhdysvallat asettui Viron tueksi 4. toukokuuta 2007. Yhdysvallat oli huolestunut väkivaltaisuuksista ja Viron Moskovan suurlähetystön työntekijöiden häirinnästä.[107][108] Yhdysvaltain presidentti George W. Bush kutsui 4. toukokuuta Viron presidentin Toomas Hendrik Ilveksen vierailulle Yhdysvaltoihin 25. kesäkuuta.[109][110]