Projekti 629

Projekti 629 (Nato-raportointinimi Golf) oli Neuvostoliiton laivaston 1950-luvun lopun ballistisin ohjuksin varustettujen dieselkäyttöisten sukellusveneiden muodostama alusluokka.

Projekti 629
Nato: Golf

Luokan vene
Tekniset tiedot
Uppouma 2 500 t (pinnalla)
2 900 t (sukelluksissa)
Pituus 99 m
Leveys 8,0 m
Syväys 6,6 m
Koneteho 6 000 bhp (pinnalla)
5 300 bhp (sukelluksissa)
Nopeus 12 solmua (sukelluksissa)
Miehistöä 59
Aseistus
Meritorjunta 3 x SS-N-4 -ohjusta
10 x 533 mm torpedoputkea

Suunnittelu

Luokan suunnittelu aloitettiin 1950-luvun puolivälissä pian sen jälkeen kun Projekti 611:n (Nato-raportointinimi Zulu) veneeseen oli sijoitettu menestyksekkäästi ydinkärjen kuljettamaan kykenevä R-11FM Scud -ohjus, jonka kantomatka oli ydinkärjellä varustettuna noin 150 km.

Suunnittelutoimisto oli OKB-16, joka suunnittelu myös D-2-laukaisujärjestelmän, joka oli tarkoitus sijoittaa veneeseen. Vene itse perustui Projekti 641:een (Nato-raportointinimi Foxtrot). Sukellusveneeseen sijoitettiin tornin taakse siiloihin kolme ohjusta. Ohjukset voitiin laukaista vain pinnalta, mutta veneen liikkuessa. Laukaisun valmistelu kesti noin tunnin, mutta se voitiin tehdä veden alla, jonka jälkeen kolme ohjusta voitiin laukaista pinnalta 12 minuutissa. Lisäksi veneissä oli kuusi 533 mm torpedoputkea.

Kolmen veneen jälkeen ohjukseksi tuli uudempi nestepolttoaineinen yksivaiheinen R-13 (Nato-raportointinimi SS-N-4 Sark), jonka kantama oli 600 kilometriä.

Alukset

Veneitä rakennettiin 23, joista 16 Severodvinskissa ja seitsemän Komsomolsk-na-Amuressa tehtaalla №199. Ensimmäiset otettiin käyttöön 1958 ja viimeiset 1962. Suunnitelmat myytiin myös Kiinan kansantasavaltaan 1959, mutta Neuvostoliiton ja Kiinan välirikon jälkeen neuvostoliittolaiset lähtivät Kiinasta elokuussa 1960.

Neljätoista venettä uudistettiin (Projekti 629A, Golf II) 1966–1972 varustamalla ne R-21-ohjuksin (Nato-raportointinimi SS-N-5 Serb), jonka kantomatka oli 1 400 km. Neljä uudistettiin komento- ja viestialuksiksi projektina 629R. Yksittäisiä veneitä varustettiin ohjuksilla R-29 (Nato-raportointinimi SS-N-8) (Projekti 601), R-27K (Nato-raportointinimi SS-NX-13) (Projekti 605) ja R-39 (Projekti 619).[1]

Maalis–huhtikuussa 1968 K-129 upposi Tyynellämerellä 2 800 km Oahusta luoteeseen noin viiden kilometrin syvyyteen. Yhdysvaltain SOSUS-kuuntelujärjestelmä havaitsi veneen uppoamisen.[2] Yhdysvaltain CIA nosti heinäkuussa 1974 projekti Azorianissa uponneen aluksen 38 jalkaa pitkän keulaosaston erikoisvalmisteisella USNS Glomar Explorerilla. Keulaosastosta löytyi kahdeksan merisotilaan ruumiit sekä kaksi ydintorpedoa.

Lähteet
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1947–1995. London: Conway Maritime Press, 1995. ISBN 0-85177-605-1. (englanniksi)
  • 629 GOLF
  • Smith, Daniel: Pääsy kielletty!: 100 maailman salaisinta kohdetta. Tammi, 2013. ISBN 978-951-31-7343-2.

Viitteet
  1. Gardiner, Robert s. 401
  2. Smith 2013, s. 12
    Neuvostoliiton ja Venäjän strategiset ohjussukellusveneet (SSG, SSBN)

    Projekti 644 (Whiskey Twin Cylinder) | Projekti 665 (Whiskey Long Bin) | Projekti 651 (Juliett) | Projekti 629 (Golf)
    Projekti 658, 658M, 658T, 658U (Hotel) | Projekti 659 (Echo I) | Projekti 675 (Echo II)
    Projekti 667A "Navaga", "Nalim" (Yankee)
    Projekti 667B "Murena" (Delta I) | Projekti 667BD "Murena-M" (Delta II) | Projekti 667BDR "Kalmar" (Delta III) | Projekti 667BDRM "Delfin" (Delta IV)
    Projekti 941 "Akula" (Typhoon)
    Projekti 955 "Borei"

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.