Pro Helsingfors

Pro Helsingfors – Suur-Helsingin asemakaavan ehdotus oli arkkitehti Eliel Saarisen osittain yhteistyössä Bertel Jungin kanssa laatima, vuonna 1918 julkaistu Helsingin ja sen silloisten lähi­alueiden asemakaavasuunnitelma. Se laadittiin liikemies Julius Tallbergin toimeksi­annosta.[1] Suunnitelma käsitti paitsi silloisen Helsingin eli nykyisen kanta­kaupungin myös suuren osan silloin vielä Helsingin maalaiskuntaan kuuluneita alueita, jotka vuoden 1946 alue­liitoksessa liitettiin Helsinkiin, sekä Espoon itäisimmän osan[1], muun muassa Leppävaaran ja Hagalundin eli nykyisen Tapiolan.

Kanta­kaupungin osalta suunnitelman huomattavimpia ehdotuksia oli pää­rautatie­aseman siirtäminen noin kolme kilo­metriä pohjoisemmaksi Pasilaan, vaikka Saarisen itse suunnittelema asema­rakennus oli tuolloin vasta rakenteilla. Saarinen koki keskustan tukkoisena, ja hänen mukaansa rautatie erotti Töölön ja Kallion hankalasti toisistaan.[2] Töölönlahti olisi täytetty ja sen alueen poikki olisi johdettu leveä puistokatu, Kuningasavenue, keskustasta nykyisen Elielinaukion kohdalta Pasilaan.[3] Puisto­kadun molemmille puolille olisi tullut pitkä rivi uusia rakennus­kortteleita kaupungin liike­keskuksen laajentamiseksi pohjoiseen. Tällöin esimerkiksi Eläin­tarhan puisto­alueesta olisi säilynyt vain pieni osa, jota vastoin Alppipuisto olisi säilynyt.[4] Myös Pasilan uuden aseman ympäristöön suunniteltiin runsaasti rakentamista, ja sieltä olisivat johtaneet leveät puisto­kadut myös länteen Munkki­niemeen, koilliseen Kumpulan kautta Viikkiin sekä kaakkoon Pasilan konepajan alueen kautta Kulo­saaren sillalle.[4] Saarisen ja Jungin mukaan puistokatu olisi ”suuruussuhteillaan ja kauneudellaan” antanut ”Suomen metropolille rakennustaiteellisen selkärangan”.[2]

Esikaupunkialueille suunniteltiin joukko uusia kaupungin­osia, joista olisi yleensä ollut raide­liikenne­yhteys Pasilan rautatieasemalle. Munkki­niemen ja Haagan osalta suunnitelma perustui pitkälti Saarisen vuonna 1915 samoja alueita varten laatimaan Munkkiniemi–Haaga-suunnitelmaan.[3] Monien uusien kaupungin­osien keskeisimmissä osissa varattiin tilaa monumentaali­rakennuksille, joita ympäröi yleensä kerrostalojen ja kytkettyjen pien­talojen ja uloimpana omakotitalojen vyöhyke.[3] Eri esikaupungit olisi yleensä erotettu toisistaan viher­alueilla.[3]

Suunnitelmassa varattiin runsaasti tilaa myös satama- ja teollisuusalueille.[1] Länsisataman ja Sörnäisten sataman lisäksi ehdotettiin uusia laajoja satama-alueita Lautta­saareen sekä pienempiä Laajasalon länsi­rannalle ja Vartiokylään.[4] Suursatamat olisivat sijainneet Lauttasaaressa, Ruoholahdessa ja Vanhankaupunginlahdella. Myös Eteläsatama olisi säilynyt satamana.[5] Laajoja uusia teollisuus­alueita suunniteltiin muun muassa Hertto­niemeen, Vartiokylään ja Viikkiin.[4] Uudelle satamaradalle oli suunnitelmassa varaus Lauttasaaren kautta Leppävaaraan.[6]

Pro Helsingfors -suunnitelmasta ei sellaisenaan ole toteutunut juuri mitään. Sen pää­peri­aatteilla on kuitenkin ollut huomattava vaikutus myöhempiin suunnitelmiin, esimerkiksi vuosien 1921 ja 1932 yleiskaavoihin.[3]