Pristinamysiini

Pristinamysiini on seos makrolidi- ja peptidijohdannaisiin kuuluvia orgaanisia yhdisteitä. Sitä käytetään lääketieteessä antibioottina.

Pristinamysiini
Pristinamysiini
Pristinamysiini
Systemaattinen (IUPAC) nimi
 ?
Tunnisteet
CAS-numero 270076-60-3
ATC-koodi J01FG01
PubChem 11979535
DrugBank DB13704
Kemialliset tiedot
Kaava  ?
Moolimassa  ?
Fysikaaliset tiedot
Liukoisuus veteen Ei liukene veteen
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus  ?
Metabolia  ?
Puoliintumisaika 1,3–2,0 h[1]
Ekskreetio ulosteiden mukana
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

?

Reseptiluokitus


Antotapa oraalinen

Ominaisuudet ja käyttö

Pristinamysiiniä tuottaa aktinobakteereihin kuuluva laji Streptomyces pristinaespiralis. Seoksessa on useita komponentteja, joista tärkeimmät ovat pristinamysiini IA ja pristinamysiini IIA. Näistä pristinamysiini IA on peptidimakrolidi ja pristinamysiini IIA on monityydyttymätön makrolidi, joka on osa myös virginiamysiiniä. Pristinamysiinin antibioottiset ominaisuudet perustuvat siihen, että se sitoutuu bakteerien ribosomiin. Seoksen kaikki komponentit estävät proteiinisynteesiä. Pristinamysiini II sitoutuu ensin 30S-alayksikköön ja muuttaa ribosomin konformaatiota siten, että pristinamysiini I:n sitoutuminen tehostuu. Lääkeaine tehoaa pääasiallisesti grampositiivisiin bakteereihin, muun muassa eräisiin MRSA-kantoihin. Suurin osa gramnegatiivisista bakteereista on pristinamysiinille vastustuskykyisiä, koska se ei kulkeudu niiden soluseinän läpi, mutta esimerkiksi mykoplasmat ovat sille alttiita. Seosta käytetään keuhkokuumeen, keuhkoputkentulehduksen, poskiontelon tulehduksen ja vaikeiden ihoinfektioiden hoitoon. Pristinamysiini annostellaan tablettina. Pristinamysiinistä on kehitetty puolisynteettiset johdannaiset kinupristiini ja dalfopristiini.[1][2][3][4][5]

Haittavaikutukset

Suurin osa pristinamysiinin aiheuttamista haittavaikutuksista on lieviä. Niistä tavallisimpia ovat vatsakipu, ripuli ja ihottuma.[1][5]

Lähteet

  1. M. Lindsay Grayson (päätoim.): Kucers' The Use of Antibiotics, s. 1386–1390. CRC Press, 2017. ISBN 9781498747967. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 31.3.2020). (englanniksi)
  2. Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 1331. 12th Edition. Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3. (englanniksi)
  3. Edmund M. Wise Jr.: Peptides, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000.
  4. Axel Kleemann: Antiinfectives for Systemic Use, 1. Antibacterials, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2016. (englanniksi)
  5. Roger G. Finch, David Greenwood, Richard J. Whitley, S. Ragnar Norrby: Antibiotic and Chemotherapy, s. 336. Elsevier, 2010. ISBN 978-0-7020-4765-7 (eBook). Kirja Googlen teoshaussa (Hardcover ISBN 9th ed.) (viitattu 31.3.2020). (englanniksi)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.