Prinssi Philip, Edinburghin herttua

Prinssi Philip syntyi Mon Repóssa Korfun saarella, Kreikan saaristossa. Hänen vanhempansa olivat Kreikan kuninkaan Yrjö I:n poika, prinssi Andreas, ja tämän vaimo, Battenbergin prinsessa Alice. Hän oli perheen nuorin, viides lapsi. Tanskan kuningas Kristian IX oli prinssi Philipin isoisän isä. Kreikan levottomuuksien takia perhe joutui pian maanpakoon vuonna 1922 Ranskaan.[3]

Kotikielinä perheessä olivat englanti, saksa ja ranska. Philip piti itseään tanskalaisena: hänhän oli Tanskan ja Kreikan prinssi. Hänet oli kastettu ortodoksiksi. Koska Philip oli lähtenyt synnyinmaastaan jo yksivuotiaana, hän ei puhunut kreikkaa.

Philip kävi koulunsa ensin Pariisissa, vuodesta 1928 lähtien Britanniassa ja vietti kaikki koululomansa isoäitinsä Victoria Mountbattenin sekä enojensa George ja Louis Mountbattenin luona. Hänen äitinsä Alice joutui 1930 mielisairaalaan moneksi vuodeksi eikä hän nähnyt äitiään vasta kuin vuonna 1936. Isä Andreas muutti Etelä-Ranskaan rakastajattarensa kanssa 1930 ja sisaret Margarita, Theodora, Cecilie ja Sophie olivat avioituneet saksalaisten prinssien kanssa 1930–1931.

Vuonna 1933 Philip jatkoi koulunkäyntiään sisarensa Theodoran miehen suvun omistamassa koulussa Saksassa ja 1934 Gordonstounissa Skotlannissa. Sisarensa Cecilien ja tämän perheen hautajaisiin hän osallistui Darmstadtissa 1937. Isäänsä hän ei tavannut kertaakaan vuoden 1939 jälkeen.

Prinssi Philip Melbournessa 29. elokuuta 1945.

Vuonna 1939 prinssi Philip liittyi Ison-Britannian laivastoon. Hän palveli toisessa maailmansodassa Välimerellä ja osallistui Sisilian valtaukseen (operaatio Husky). Hänen kaksi lankoaan taistelivat Saksan puolella. Isä asui miehitetyn Ranskan alueella. Vuonna 1947 Philip sai Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisuuden, luopui ortodoksisesta uskosta ja liittyi anglikaaniseen kirkkoon, vaihtoi nimensä Battenbergistä Mountbatteniin ja luopui oikeudestaan Kreikan ja Tanskan kruunuihin.[3]

20. marraskuuta 1947 prinssi Philip meni naimisiin Yhdistyneen kuningaskunnan kruununperillisen, prinsessa Elisabetin kanssa. Ennen häitä kuningas Yrjö VI antoi hänelle arvonimet Edinburghin herttua ja Merionethin jaarli (kreivi) ja Paroni Greenwich.[3]

Kuningatar myönsi Edinburghin herttualle takaisin prinssin arvon vuonna 1957. Naimisiin mennessään prinssi Philipillä oli laivastossa komentajan arvo: häiden jälkeen Elisabet II myönsi sotilasurallaan ansioituneelle prinssi Philipille monia armeijan korkeimpia arvonimiä, kuten Lord High Admiralin viran.

Prinssi Philip ja kuningatar Elisabet polveutuvat kumpikin kuningatar Viktoriasta: Philip hänen tyttärestään ja Elisabet hänen pojastaan.[4] Prinssi Philip oli myös Venäjän Nikolai I:n jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa sekä isänsä että äitinsä kautta.

Prinssi Philip ja Elisabet II tekivät valtiovierailun Suomeen toukokuussa 1976,[5] ja lokakuussa 1994 he poikkesivat Helsingissä paluumatkallaan valtiovierailulta Venäjältä. Yksityishenkilönä Philip vieraili Suomessa useaan otteeseen, ensimmäisen kerran vuonna 1952, jolloin hän seurasi Helsingin olympiakisoja ja tapasi presidentti J. K. Paasikiven.[6][7]

Prinssi Philip osallistui virallisiin julkisiin tehtäviin 2. elokuuta 2017 asti. Tuolloin hän osallistui Captain General’s paraatin juhlallisuuksiin Lontoossa.[8][9] Hän osallistui uransa aikana 22 219 edustustilaisuuteen vuodesta 1952 lähtien.[10]

Prinssi Philip kuoli Windsorin linnassa aamulla 9. huhtikuuta 2021.[11] Prinssin muistoa kunnioitettiin soittamalla Westminster Abbey -kirkon kelloja 99 kertaa hänen jokaisen elinvuotensa kunniaksi.[12] Lisäksi prinssin kuoleman jälkeisenä päivänä ammuttiin sotilasprotokollan mukaisesti 41 kunnianlaukausta eri puolilla Britanniaa. Myös Britannian laivaston merillä olevat alukset ampuivat kunnianlaukauksia.[13] Prinssi Philipistä tuli vuonna 2009 pitkäikäisin hallitsijan puoliso Britanniassa[14] ja lehdistön muistokirjoituksissa esiin nousi prinssin kuningattarelle antama vankkumaton tuki.[15]

Philip on haudattu Windsorin linnan pyhän Yrjön kappeliin, Yrjö VI:n muistokappeliin. Philipin kerrotaan sanoneen Elisabetille "tunge minut vain Land Roverin takakonttiin ja aja minut Windsoriin".[16]