Príncipe

Hiekkaranta Príncipellä

São Tomé ja Príncipe satelliittikuvassa. Príncipen (ylh. oik.) ympärillä on havaittavissa mannerjalustaa.

Príncipen saari sijaitsee päiväntasaajan pohjoispuolella Atlantin valtamereen kuuluvassa Guineanlahdessa ja on toinen São Tomé ja Príncipen kahdesta pääsaaresta. Saari sijaitsee noin 150 kilometrin päässä suuremmasta São Tomén saaresta koilliseen, noin 210 kilometrin päässä Päiväntasaajan Guineaan kuuluvasta Biokon saaresta lounaaseen[1] ja noin 220–225 kilometriä[1] Afrikan mantereella sijaitsevan Päiväntasaajan Guinean rannikolta länteen. Pinta-alaa Príncipellä on 142 neliökilometriä.[2] Saaren korkein kohta on eteläosassa sijaitseva 948 metrin korkeuteen merenpinnasta kohoava Pico de Príncipe.[3] Muita korkeita huippuja ovat niin ikään etelässä sijaitsevat 921-metrinen Pico Mencorne, 839-metrinen Carriote, 680-metrinen Pico Papagaio sekä 537-metrinen Mesa. Vuoristoinen eteläosa on täynnä syviä laaksoja ja epätasaista maastoa terävine kallioineen ja kivineen. Príncipen lounaisosassa on kuitenkin myös yksi suhteellisen tasainen alue. Pohjoisosa on etelää tasaisempaa.[4] Príncipesta noin 22 kilometrin päässä lounaaseen sijaitsevat pienet 20 hehtaarin Tinhosa Granden ja kolmen hehtaarin Tinhosa Pequenan karut kalliosaaret.[1] Pieni Ilhéu Caroçon (myös nimellä Ilhéu Boné de Jocquei) saari sijaitsee Príncipen kaakkoisrannikon[5] edustalla.[6] Saaren pohjoisrannikon edustalla on pieni Ilhéu Bombom -saari.[5]

Príncipe kuuluu yhdessä tuliperäisten São Tomén, Annobónin ja Biokon saarten kanssa tuliperäiseen ”Kamerunin-linjaan” (engl. Cameroon Volcanic Line), joka jatkuu Afrikan mantereella Kamerunin ja Nigerian alueilla Tšadjärvelle saakka.[3][7][2] Príncipe on kilpitulivuori, joka alkaa noin 3 000 metrin syvyydestä merellisestä kuoresta, ja jonka korkein kohta on 948-metrinen Pico de Príncipe. Príncipen ympärillä on kuitenkin myös paljon esimerkiksi São Tométa enemmän mantereista kuorta. Tulivuori ei ole ollut aktiivinen noin 15,7 miljoonaa vuoteen, mikä on pidempään kuin São Tomélla ja muilla Guineanlahden tuliperäisillä saarilla. Príncipe on vulkaanisen aktiivisuuden päättymisen jälkeen kulunut esimerkiksi São Tométa enemmän. Saaren etelärannikolla on tuliperäisen fonoliitin ja tefriitin hallitsemia alueita[3]. Pohjoisosa sen sijaan on enimmäkseen basalttikiveä[3]. Tuliperäisyyden ansiosta saaren maaperä on hedelmällinen.[2]

Ennen ihmisen saapumista saarelle lähes koko saari oli todennäköisesti metsän peitossa[1]. Nykyisin noin neljännes Príncipestä on vielä aarniometsää, jonka suojelua varten on perustettu osin São Tomén saarella sijaitseva Ôbon kansallispuisto.[8] Príncipellä sijaitseva kansallispuiston osa kattaa 65 neliökilometrin alueen eli miltei puolet Príncipestä[9]. Noin 30 % Príncipen metsäalasta on ”uudistunutta metsää” (engl. secondary forest). Sen ala on kasvamassa, kun metsät valtaavat hylättyjä plantaaseja.[8] Príncipe kuuluu São Tomén ja Annobónin kanssa 1 036 neliökilometrin laajuisen ekoalueeseen, jolla on runsaasti kotoperäisiä eliölajeja. Aluetta on kotoperäisten lajien suuren määrän vuoksi verrattu esimerkiksi Galápagossaariin.[7]

Príncipe ei ole koskaan ollut osa Afrikan mannerta.[2] Kaikkiaan saarella kasvaa 37 kotoperäistä kasvilajia.[7] Príncipen tiheässä sademetsässä kasvavista putkilokasvilajeista 11 prosenttia on kotoperäisiä eli niitä tavataan vain siellä. Kämmekkäkasvilajeja saaren sademetsissä on 64. Kolme neljäsosaa kämmekkälajeista on päällyskasveja, ja miltei kaikki loput kasvavat maassa. Pieni osa on litofyyttejä eli niiden kasvualustana on kivenpinta. Saniaisiin kuuluvaa Grammitis nigrocincta -kasvia tavataan Príncipen lisäksi vain Madagaskarilla. Saaren rannoilla kasvaa kookospalmuja. Öljypalmuja kasvatetaan ruoanlaitossa tarvittavan palmuöljyn vuoksi. Muita saaren puita ovat esimerkiksi leipäpuu ja mantelipuu. Plantaaseilla kasvaa banaaneja ja sokeriruokoa. Plantaaseille on tuotu myös alkuperäiseen lajistoon kuulumaton nopeakasvuinen liekkipuu. Liekkipuu suojaa plantaaseilla kasvatettavia kaakao- ja kahvipensaita.[8]

Príncipen sijainti Guineanlahdella.

Príncipen eteläinen kolmannes on yksi São Tomé ja Príncipen valtion viidestä kansainvälisesti tärkeästä lintualueesta (IBA). Alueen koko on 50 km², ja se käsittää enimmäkseen ainavihantaa alankometsää merenpinnan tasolta Pico de Príncipen huipulle saakka. Saarella on viisi kotoperäistä lintulajia, jotka ovat principenmedestäjä, principenkutoja, principentimali, principenloistokottarainen ja principenrilli. Kotoperäisiä alalajeja ovat valkovatsakalastajan alalaji Alcedo leucogaster nais, sieppodrongon alalaji Dicrurus adsimilis modestus ja oliivi-iibiksen alalaji Bostrychia olivacea rothschildi, joka on luultavasti koko São Tomén ja Príncipen harvinaisin lintulaji. Muita saaren lintulajeja ovat esimerkiksi guineanrilli ja guineanlahdenrastas. Príncipen lounaisosan merilintuyhdyskunnat lukeutuvat Guineanlahden suurimpiin. Neljä lepakkolajia ja Crocidura poensis -päästäisen alalaji ovat Príncipen alkuperäisiä nisäkäslajeja. Loput nisäkkäät, kuten monamarakatit ja villiintyneet kissat ovat muualta tuotuja. Leptopelis palmatus ja Phrynobatrachus dispar[10] ovat Príncipen kotoperäisiä sammakkolajeja. Lisäksi saarella tavataan Nesionixalus molleri -sammakoita. Príncipen lajistoon kuuluu kahdeksan matelijalajia, joista skinkkien heimoon kuuluva Feylinia polylepis ja Typhlops elegans -käärme ovat kotoperäisiä. Muita matelijalajeja ovat skinkkien heimoon kuuluva Mabuya maculilabris, gekkojen heimoon kuuluvat Lygodactylus thomensis ja Hemidactylus greefii sekä käärmeet Rhinotyphlops newtonii ja Rhinotyphlops feae.[1] Príncipeä ympäröivät merialueet ovat hyvässä kunnossa, sillä saarella ei ole juurikaan teollisuutta.[11] Merialueella tavataan esimerkiksi merikilpikonnia, miekkakaloja, marliineja ja purjekaloja. Príncipen vesissä, kuten rantojen läheisissä seisovissa vesissä ja Santo Antóniossa mereen laskevassa Papagaiojoessa, elää liejuryömijöitä.[12]

Saari sijaitsee trooppisella vyöhykkeellä,[2] jonka ansiosta ilmasto on lämmin ja kostea.[1] Príncipen rannikkoalueilla vuoden keskimääräiset lämpötilat vaihtelevat 22 °C ja 33 °C:n välillä. Korkeammalle mentäessä lämpötilat laskevat. Príncipen keskiosassa oleva vuoristoinen alue toimii esteenä alueella vallitseville lounaistuulille. Saaren etelä- ja lounaisosissa saadaan vuoriston vuoksi rankkoja sateita. Pohjoisosassa sataa paljon eteläisiä osia vähemmän.[1] Príncipe saa São Tométa enemmän vesisateita, joiden määrä vaihtelee suuresti. Suurin osa sateista saadaan maalis- ja huhtikuussa.[2] Saarella on kaksi kuivaa kautta, joista pidempi kestää kesäkuusta syyskuuhun. Tämä kuivakausi tuntuu selvimmin Príncipen pohjois- ja itäosassa. Joinain vuosina lounaisosissa kuivakausi saattaa olla huomaamaton. Toinen kuivakausi alkaa joulukuussa ja kestää helmikuuhun.[1]

Portugalilainen retkikunta João de Santarémin ja Pêro Escobarin johdolla löysi saaren 17. tammikuuta 1471. He kutsuivat saarta löytöpäivänä vietettävän pyhimyksen, Antonios Suuren, juhlapäivän kunniaksi nimellä Santo Antão. Viime aikoina on käyty keskustelua siitä, oliko Príncipellä ja São Tomélla asutusta jo ennen portugalilaisten saapumista. Afrikan länsirannikon läheisyyden takia saarille olisi voinut saapua mantereelta veneillä. Varhaisista asukkaista ei ole kuitenkaan arkeologisia todisteita, joten nykykäsityksen mukaan portugalilaiset asuttivat Príncipen. Ensimmäiset asukkaat olivat portugalilaisia rangaistusvankeja ja portugalilaisten tuomia orjia. He asettuivat saarelle vuonna 1500. Saaresta tuli Portugalin kruununsiirtomaa (port. donataria) vuonna 1502[15]. Samalla António Carneirosta tuli Príncipen maaherra ja saari sai prinssiä tarkoittavan nimen Príncipe kunnianosoituksena Portugalin kruununprinssille Juhanalle, josta myöhemmin tuli kuningas. Sokeriruo’on viljely alkoi 1400-luvun lopulla; 1500-luvun ajan saarelta vietiin sokeriruo’on lisäksi pippuria ja puuta. Príncipestä ja São Tomésta kehittyi tärkeä kaupankäyntikeskus, ja saarten kautta kuljetettiin orjia Afrikasta Atlantin yli.[2][4]

Piirros laivojen saapumisesta Príncipen saarelle vuonna 1727.

Príncipen ja São Tomén siirtokunnat alkoivat heikentyä 1500- ja 1600-luvun taitteessa, koska merirosvot tekivät hyökkäyksiä saarille.[16] Hollantilaiset miehittivät Príncipen saaren 9. elokuuta ja 26. marraskuuta 1598 väliseksi ajaksi, jonka jälkeen portugalilaiset palasivat valtaan.[15] Hollantilaiset tuhosivat São Tomén kaupungin vuonna 1599. Tästä tuhosta katsotaan alkaneen kaksi vuosisataa kestänyt rappiokausi, jonka aikana ihmiset elättivät itsensä kasvattamalla sitrushedelmiä, vihanneksia, jamssia, maniokkia ja maissia. Lisäksi sokeriruo’osta valmistettiin viinaa. Hollanti hyökkäsi uudelleen São Tomén saarelle ja aiheutti jälleen tuhoa. Ranska hyökkäsi São Tomélle 1700-luvun alussa. Príncipelle Ranska hyökkäsi vuonna 1702[4]. Vuonna 1502 valtaan tullut Carneiron perhe hallitsi saarta vuoteen 1753 saakka, jolloin Portugalin kruunu takavarikoi saaren haltuunsa ja muodosti siitä ja São Tomén saaresta São Tomé ja Príncipen siirtomaan.[15] Samana vuonna São Tomén jatkuvasta epävakaudesta ja ongelmista johtuen São Tomé ja Príncipen siirtomaan pääkaupunki muutettiin São Tomén kaupungista Príncipen Santo Antónioon.[16] Takaisin São Toméhen pääkaupunki muutettiin vuonna 1852.[16]

Brasilialainen kapteeni João Baptista da Silva toi Brasiliasta kahvipensaan saarelle vuonna 1787. Sama kapteeni toi myös kaakaon vuonna 1820 Amazonjoen alajuoksulta Príncipen Simalón plantaasille. Näin Príncipestä tuli ensimmäinen alue Afrikassa, jossa oli kaakaonviljelyä. Myöhemmin sekä kahvin- että kaakaonviljely levisivät myös suuremmalle São Tomélle. Näiden rahakasvien tuonti saarille aiheutti uuden portugalilaisten kolonisaatioaallon alueelle. Portugalin kuninkaalla oli kuitenkin vaikeuksia löytää halukkaita muuttajia kaukana sijaitseville saarille. Kahvi- ja kaakaoplantaasit tarvitsivat suuret määrät työntekijöitä, joten työväestöä hankittiin Afrikan mantereelta. Orjuus Príncipellä ja São Tomélla loppui vuonna 1875, jonka jälkeen saarille hankittiin kymmeniätuhansia sopimustyöntekijöitä (port. serviçais) aluksi Angolasta ja myöhemmin myös Mosambikista ja Kap Verdeltä. Työtä tehtiin monesti orjuutta muistuttavissa oloissa. Lukutaidottomille sopimustyöläisille oli sopimuksessa luvattu paluumatka muutaman vuoden kovan työn jälkeen, mutta ne eivät toteutuneet. Plantaasien työvoimaongelma johti protesteihin, jotka johtivat São Tomélla 3. helmikuuta 1953 tapahtuneeseen Batepán verilöylyyn. Verilöylyn seurauksena useita tunnettuja sãotomélaisia ja heitä tukevia valkoisia plantaasinomistajia karkotettiin Príncipelle.[16] Myöhemminkin siirtomaahallinto käytti saarta ongelmia aiheuttaneiden ihmisten karkotuspaikkana.[4]

Brittiläinen astrofyysikko Arthur Eddington johti 29. toukokuuta 1919 tapahtuneen auringonpimennyksen aikana retkikuntaa Príncipen saarella. Retkikunta havaitsi auringonpimennyksen aikana Auringon lähellä valon taipumista Albert Einsteinin luoman yleisen suhteellisuusteorian mukaisesti.[17][18]

Príncipen saaresta tuli osa São Tomé ja Príncipen valtiota sen itsenäistyttyä Portugalista vuonna 1975.[16] Príncipellä puhkesi nälkämellakoita vuonna 1981, kun elintarvikkeita kuljettanut laiva ei ollut käynyt saarella kuukausiin. São Tomé ja Príncipen hallitus nujersi mellakat, mikä lietsoi saarella separatistisia vaatimuksia. Mellakoinnin seurauksena mielivaltaisesti valittuja ihmisiä pidettiin kuukausien ajan vankeudessa.[4] Príncipelle myönnettiin itsehallinto vuonna 1995.[19] Príncipen lounaisosan Baía das Agulhasin lahdelle on tarkoitus perustaa syväsatama ja vapaakauppa-alue (zona franca). Príncipen asukkaat toivovat saavansa osuutensa tämän verovapaan alueen tuotosta. Myös työpaikkoja ja sähköä toivotaan.[4]