Primäärienergia
Primäärienergia tarkoittaa energialähteiden sisältämää energiaa niiden neitseellisessä muodossa. Energiantuotanto on muunnosprosessi, jossa primäärienergiaa muunnetaan käyttökelpoiseksi sekundäärienergiaksi.
Koska energian muuntaminen muodosta toiseen aiheuttaa aina hävikkiälähde?, on kulutetun primäärienergian määrä aina suurempi kuin saadun sekundäärienergian määrä. Esimerkiksi sähkön tuotannossa tyypillinen hyötysuhde lämpövoimalaitokselle on 35–45 prosenttialähde?. Tällöin polttoaineen sisältämästä primäärienergiasta 55–65 prosenttia menee hukkaan ja vain mainittu 35–45 prosenttia muunnetaan sähköksi. Primäärienergian suhde sekundäärienergiaan vaihtelee energianlähteittäin, samoin kuin laskentatapa, jolla primäärienergian määrä mitataanlähde?.
Primäärienergiaa käytetään tilastointitarkoituksessa, kun erilaisia energianlähteitä halutaan saada yhteismitallisiksi. Siihen se soveltuu paremmin kuin sekundäärienergia, koska silloin pitäisi voida jotenkin johdonmukaisesti päättää, missä vaiheessa energian muunnosprosessia energiankulutus mitattaisiinlähde?. Esimerkiksi sähkö ei vielä ole energiaa siinä muodossa kuin se kulutetaan, koska se täytyy edelleen muuttaa erilaisissa sähkölaitteissa hyödylliseen muotoon. Primäärienergia on siis tilastollisessa käytössä vaihtoehtojaan ongelmattomampi, joskaan ei aina täysin selkeä sekäänlähde?.
Energialähteet
Kaikki ihmiskunnan hyödyntämä energia on alun perin lähtöisin jostain primäärienergianlähteestä. Kansainvälisen energiajärjestön vuoden 2007 tilaston mukaan noin 90 prosenttia maailman primäärienergiantuotannosta perustuu erilaisten polttoaineiden polttamiselle. Muita merkittäviä primäärienergianlähteitä ovat ydinvoima ja vesivoima. Osa tuotetaan myös suoralla aurinkoenergialla ja tuulella.[1] Primäärienergialla ei siis yleensä tarkoiteta energian perimmäistä alkuperää vaan energiantuotantoa edeltävää muotoa.