Preussin vapaavaltio
Preussin vapaavaltio (saks. Freistaat Preußen) oli vuonna 1918 perustettu Preussin kuningaskunnan seuraajavaltio. Vuoden 1920 perustuslain jälkeen Preussi oli parlamentaarinen demokratia. Se oli Weimarin tasavallan suurin jäsenvaltio ja tasapainoisempi kuin valtakunta kokonaisuudessaan.
| Freistaat Preußen |
|||
|---|---|---|---|
|
|||
|
|||
|
|
|||
| Valtiomuoto | parlamentaarinen demokratia | ||
| Pääkaupunki | Berliini | ||
| Pinta-ala | |||
| – yhteensä | 291 700 km² km² | ||
| Väkiluku | 38 120 173 (1925) | ||
| Viralliset kielet | saksa | ||
| Edeltäjä(t) | Preussin kuningaskunta | ||
| Seuraaja(t) |
Kaliningrad Berliini Brandenburg Mecklenburg-Etu-Pommeri Schleswig-Holstein Saksi-Anhalt Länsi-Pommerin voivodikunta Pommerin voivodikunta Ala-Sleesian voivodikunta |
||
.svg.png.webp)
Preussia hallitsivat lähes yksinomaan Weimarin koalition puolueet (SPD, DDP ja Zentrum), ajoittain mukana oli myös DVP. Lyhyitä katkoksia lukuun ottamatta Preussin pääministerit (saks. Ministerpräsidenten) valittiin Paul Hirschin ja Otto Braunin sosiaalidemokraattien riveistä. Preussin hallintoa ja poliisivoimia uudistettiin tasavaltalaisin ottein etenkin sisäministerien Carl Severingin ja Albert Grzesinskin johdolla.
Niin kutsutun Preußenschlagin eli Preussin vallankumouksen myötä vuonna 1932 valtakunnankansleri Franz von Papenin hallintokaudella Preussi menetti itsenäisen roolinsa ja se sulautettiin osaksi valtakunnanpolitiikkaa. Kansallissosialismin kaudella vapaavaltio lakkasi käytännössä olemasta: lopullisesti sen lakkauttivat liittoutuneet miehittäjävoimat toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1947.