Preussin liettualaiset

Preussin liettualaiset (liett. Lietuvninkai, saks. Lietuwininkas) olivat Itä-Preussin maakunnassa niin sanotulla Vähä-Liettuan alueella aikoinaan asunut liettualaisten alaryhmä. Liettualaisten valtaosasta poiketen Preussin liettualaiset eivät kuulu katolilaiseen kirkkoon, vaan eri protestanttisiin kirkkoihin. Preussin liettualaisten tarkkaa määrää ei nykypäivänä tiedetä. Suurin osa heistä pakeni Itä-Preussin alueelta Saksaan vuonna 1944, ja on todennäköistä, että suuri osa heidän jälkeläisistään kokee olevansa enneminkin saksalaisia kuin liettualaisia. Vuonna 1890 Itä-Preussissa oli 121 345 liettuan kielen puhujaa. Arviolta alle 2 000 nykyisen Klaipėdan alueen asukasta on Preussin liettualaisia.

Preussin liettualaiset
Vilius Storostas-Vydūnas • Klaus Wowereit
Merkittävät asuinalueet
 Saksa
 Liettua
Kielet saksa, liettua
Uskonnot luterilaisuus
Sukulaiskansat liettualaiset

Historia
Vähä-Liettuan alue kartalla punaisella

Itä-Preussin aluetta asuttanut balttilaista kieltä puhunut väestö tunnettiin muinaispreussilaisina. He puhuivat muinaispreussin kieltä, joka on nykyisin jo hävinnyt. Muinaispreussilaisten lisäksi osaa Itä-Preussin alueesta asuttivat kuurit ja skalvit, jotka olivat myös balttilaisia. Muinaispreussilaisista suurin osa tapettiin tai sulautui saksalaisiin Baltian ristiretkien jälkeen. Liettuan ja Saksalaisen ritarikunnan välinen raja vakiintui vuonna 1422 tehdyn Melnon sopimuksen jälkeen. Tämän jälkeen monet kuurilaiset ja masovialaiset muuttivat Itä-Preussin alueelle parempien elinolosuhteiden perässä[1]. Kun Preussin ensimmäinen herttua Albrecht von Hohenzollern luopui katolilaisuudesta ja virallisti luterilaisuuden aseman, myös Preussin liettualaisista tuli luterilaisia. Valtaosa Preussin liettualaisista oli maanviljelijöitä, mutta 1500-luvulla alkoi Liettuan protestanttisen yläluokan muutto alueelle. Liettualaiset pitivät kirkkomenoja liettuaksi ja liettuaksi julkaistiin muutamia kirjoituksia. 1500-luvulla alettiin ensimmäisen kerran käyttää termiä Preussin liettualaiset (saksaksi Preußisches Litauens).

1700-luvulla Preussia koetteli rutto ja arviolta 50 prosenttia Preussin liettualaisista kuoli. Tyhjentyneille alueille muutti saksalaisia, jotka toivat mukanaan pietismin, johon monet jäljelle jääneet liettualaiset samaistuivat. Saman vuosisadan aikana suuresta osasta Preussin liettualaisista tuli lukutaitoisia. Tämä kehitys oli paljon nopeampaa Preusissa kuin Liettuassa asuneiden liettualaisten kohdalla. 1800-luvulla alkanut liettualaisten kansallinen herääminen ei vaikuttanut yhtä voimakkaasti Preussissa kuin Liettuassa. Vaikka Preussin liettualaisiin ei kohdistettu erityisiä saksalaistamistoimia, he omaksuivat saksan kielen ja saksalaisen identiteetin. Vincas Kudirka, yksi kansallisen heräämisen johtohahmoista, kutsuikin Preussin liettualaisia liettuaa puhuviksi saksalaisiksi. Tästä huolimatta vuonna 1918 saatiin kerättyä niin sanottu Tilsitin adressi, joka vaati Preussin liettualaisten asuinalueiden liitämistä Liettuaan. Valtaosa merkittävistä Preussin liettualaisista vaikuttajista ei allekirjoittanut adressia[2].

Tilsitissä painettu liettuan kielisen lehden kansi

Ensimmäisessä maailmansodassa Preussin liettualaisten asuinalue joutui venäläisten käsiin. Venäläiset siirsivät osan siviiliväestöstä Keski-Venäjälle. Siirtojen aikana noin 15 prosenttia siirrettävistä kuoli. Sodan jälkeen suuri osa Preussin liettualaisista joutui vastaperustetun Liettuan valtion alaisuuteen, kun siihen liitettiin Memelin alue. Alueen liettualaiset kokosivat 30 000 nimeä adressiin, jolla vaadittiin alueen pysymistä Saksan yhteydessä, mutta se jäi silti Liettualle. Liettua korvasi paikalliset virkamiehet katolilaisilla liettualaisilla, mikä johti eripuraisuuteen Preussin liettualaisten ja katolilaisten liettualaisten välille. Monet Preussin liettualaiset alkoivat äänestää saksalaismielisiä puolueita. Monet heistä halusivat Memelille Danzigin kaltaisen vapaakaupungin oikeudet.[3] Kun Saksa sai alueen takaisin vuonna 1939, Memelin asukkaille annettiin mahdollisuus pitää Liettuan kansalaisuus. Yhteensä vain 500 pyysi saada sitä ja 20 henkilöä lopulta sai kansalaisuuden.

Toisessa maailmansodassa Preussin liettualaiset joutuivat Neuvostoliittolaisten sotilaiden taholta samanlaisen vihamielisyyden kohteeksi kuin etniset saksalaiset. Neuvostosotilaat suorittivat massamurhia ja raiskauksia. Sodan aikana suuri osa Preussin liettualaisista pakeni länteen päin. Sodan jälkeen pieni osa palasi, mutta suurin osa heistä kuljetettiin Siperiaan. Yhteensä noin 8 000 henkilöä joutui siirretyksi. Memelin alueen väestö oli vuonna 1945 enää noin 20 000 henkilöä, kun se oli vielä vuonna 1939 ollut 152 800 henkilöä. Vuonna 1951 tapahtuneen Konrad Adenauerin Moskovan vierailun jälkeen Neuvostoliitto salli entisten Saksan kansalaisten muuton Saksaan. Suurin osa jäljelle jääneistä Preussin liettualaisista käytti tätä vaihtoehtoa hyväkseen. Vain 2 000 henkilöä jäi Memelin alueelle. Muualle Itä-Preussiin ei käytännössä jäänyt kukaan. Nykyisin suurin osa Preussin liettualaisista elää Saksassa. Etninen identiteetti on heikentynyt ja se on vaarassa hävitä. Lähes kaikki nykyisen Klaipėdan alueen liettualaiset ovat siirtolaisia muualta Liettuasta.

Tunnettuja henkilöitä

Lähteet
  1. Gudavičius, E. (1999). Lietuvos istorija. Vilnus: Lietuvos rašytojų sąjungos leidykla. ISBN 9986-39-112-1.
  2. Aleknavičius, Bernardas (2004). "Nors nuritintas akmuo...". Mokslo Lietuva 2 (292). ISSN 1648-710X
  3. Arnašius, Helmutas (2002). "Vokiečiai Klaipėdoje". Mokslas ir Gyvenimas 7-8. (Arkistoitu – Internet Archive)

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.