Reformoidut kirkot

Reformoitu uskonnollisuus tähtää Jumalan kunniaan ja etualalla on Jumalan valtasuuruus ja majesteettius. Refomoitu oppi kieltää pyhimysten, Marian, kuvien ja reliikkien palvonnan ja hyväksyy välittäjäksi ainoastaan Kristuksen. Reformoitujen Jumala on jylhyydessään valtava, jolla on kaikki valta tehdä mitä tahtoo.[5]

Reformoidun kristillisyyden käsitys ihmisestä on alkutilaltaan vanhursakas ja pyhä Jumalan kuvan mukaisesti. Alkutilassaankin ihminen oli kuitenkin ruumiillisesti kuolevainen ja epätäydellinen. Syntiinlankeemus oli tottelemattomuutta ja se turmeli täydellisesti ihmisluonnon.[6]

Pääartikkeli: Ennaltamääräämisoppi

Ominainen piirre reformoidulle kirkolle on ennaltamääräämisoppi, jonka mukaan Jumala on ennalta määrännyt toiset ihmiset pelastukseen; opin ääri-ilmiön mukaan toiset on määrätty kadotukseen. Oikea kirkko muodostuu niistä, jotka on valittu pelastukseen.^lähde?

Sakramentteja on luterilaisuuden tavoin kaksi: kaste ja ehtoollinen.^lähde?

Kun Luther korosti, että kirkon elämässä ja opissa ei saa olla Raamatun vastaisia asioita, Calvin korosti enemmän sitä, että seurakunnan toiminnan tulee olla nimenomaan Raamatun mukaista eli sellaista mikä on Raamatussa nimenomaan mainittu. Tämä näkyy muun muassa reformoidun kirkkorakennuksen yksinkertaisuutena. Rakennukset ovat karuja ja niissä ei ole esimerkiksi alttareita, sillä Calvinin mukaan esineet ja kuvat johtivat harhaan Jumalan palvelemisesta.^lähde?

Ulrich Zwingli siirtyi Zürichin kaupunginsaarnaajaksi vuonna 1519. Zwinglin saarnoihin vaikutti Lutherin reformatorinen näkemys uskonvanhurskaudesta ja Jumalan sanan suvereenista auktoriteetista paavia, konsiileja, kirkkolaitosta, selibaattia ja munkkilaitosta vastaan. Zwinglin uskonpuhdistajatoiminta alkoi moraalisella ristiriidalla, jossa Raamatun käskyt ja kirkon säännökset törmäsivät toisiinsa. Tämä johti uskopuhdistukseen, jota leimasivat myös piispanviran ja kaupunkien itsehallinnon väliset jännitteet.[9]

Vuonna 1522 Zwingli asettui kaupungin paastomääräystä vastaan, ja useiden muiden pappien rinnalla Zwingli halusi virallistaa suhteensa avioliitoksi. Zürichin raati asettui Zwinglin puolelle Konstanzin piispaa vastaan. Teeseissään 67 Schlussreden (1523) Zwingli esitti evankelisen näkemyksensä Raamatusta ja sanoutui irti katolisesta kirkosta. Kaupunki asettui Zwinglin puolelle. Zwinglin uskonpuhdistus sai alusta alkaen legalistisen ja valtiokirkollisen piirteen. Civitas-näkemyksensä mukaan Zwingli piti kristillistä kaupunkia uusitestamentaalisena seurakuntana.[10]

Zwingli ja Zürich joutuivat ottamaan kantaa radikaaliin uskonpuhdistukseen talonpoikaiskapinan yhteydessä. Uskonpuhdistus johti yhteiskunnalliseen selkkaukseen vanhassa uskossa pitäytyvien, Zwinglin ja kaupungin viranomaisten edustaman maltillisen evankelisen suuntauksen sekä radikaalia evankelista suuntausta edustavien välillä. Radikaali liike muodostui vuosina 1524–1545 kastajasuuntaukseksi, joka edusti uusitestamentaalista näkemystä uskovien seurakunnasta. Anabaptistinen kastajaliike hylkäsi elämän maallisessa yhteiskunnassa ja toteutti elämässään Kristuksen seuraamista uskovien piirissä sovelletulla kirkkokurilla. Anabaptistinen liike edusti radikaalia raamattukristillisyyttä, joka sitoutui sanatarkkaan Vuorisaarnan noudattamiseen. Seurakunnan jäseneksi pääsi aikuiskasteessa.[10]

Maaliskuussa 1525 Zwingli esitti kristillisyyden näkemyksensä kirjoituksessa De vera et falsa religione. Samaan aikaan Saksan ja Sveitsin reformaatio vetivät rajaa radikaaleihin evankelisiin liikkeisiin nähden ja molemmat yhdistivät kirkkoa ja yhteiskuntajärjestystä.[11]

Zwinglin kuoleman jälkeen reformoidun liikkeen johtoon nousi Jean Calvin. Samalla Sveitsin uskonpuhdistuksen painopiste siirtyi Länsi-Sveitsiin, erityisesti Geneven kaupunkiin.[12]

Presbyteereiksi kutsutaan ihmisiä, jotka ovat reformoitu Pohjois-Amerikassa ja Skotlannissa. Presbyteerisissä jumalanpalveluksissa opetuksella ja saarnalla on tärkeä asema ja ehtoollista vietetään useasti vain neljä kertaa vuodessa.[13]

Reformoitu kirkko levisi kalvinistisena liikkeenä eri puolille maapalloa Alankomaiden kautta. Vuonna 1581 Alankomaiden pohjoisosaan syntyi kalvinistinen valtio. Se oli uskonnollisesti suvaitsevainen ja otti vastaan ihmisiä, joita vainottiin uskontonsa takia. Osa ihmisistä jatkoi matkaansa Alankomaista Pohjois-Amerikkaan, jossa sai rauhassa harjoittaa uskontoaan. Kalvinisteja kutsuttiin Ranskassa nimellä hugenotit. Hugenotteja vainottiin Ranskassa, koska he vastustivat katolisen kirkon valtaa. Vuonna 1598 hugenotit saivat täydellisen uskonnonvapauden. 1600-luvun lopulla protestantit karkotettiin Ranskasta, hugenotit mukaan lukien.[13]

Kongregationalistiset kirkot korostavat seurakunnan itsenäisyyttä. Kongregationalistisia kirkkoja esiintyy paljon Yhdysvalloissa ja niiden johdossa on usein pappi, joka on paikallinen. Kongregationalismi alkoi Englannista ja sieltä se levisi Pohjois-Amerikkaan.[13]