Kanariandoggi

Kanariandoggi (Presa Canario), tunnettu aiemmin nimellä Dogo Canario, on Espanjassa kehitetty koirarotu. Espanjan hallituksen 30. huhtikuuta 1991 säätämän lain mukaan alkuperäinen Perro de presa canario, josta kanariandoggi on eriytetty, on Gran Canarian luonnonsymboli[4], minkä vuoksi se esiintyy usein paikallisten autojen rekisterikilvissä. Rotu on FCI:n ja alkuperäismaan välisten aiempien mielipide-erojen takia jakautunut kahteen tyyppiin, moderniin näyttelyversioon ja alkuperäiseen perro de presa canario-työkoiraan.

Kanariandoggi
Avaintiedot
Alkuperämaa Kanariansaaret,  Espanja
Määrä Suomessa rekisteröity 445[1]
Alkuperäinen käyttö karjanajo, vartiointi
Nykyinen käyttö vahtikoira
Elinikä 8–12 vuotta[2]
Muita nimityksiä Perro de Presa canario, Dogo Canario, Perro Basto[3], Verdino[3], Presa
FCI-luokitus ryhmä 2 Pinserit, snautserit, molossityyppiset ja sveitsinpaimenkoirat, jaos 2.1 Mastiffit, #4h
Ulkonäkö
Paino urokset 50–65 kg, nartut 40–55 kg
perro de presa canario: urokset 45–57 kg, nartut 40–50 kg
Säkäkorkeus urokset 60–66 cm, nartut 56–62 cm
perro de presa canario: urokset 61–66 cm, nartut 57–62 cm
Väritys hopea-beige, fawn, punainen, brindle eri sävyissään vaaleasta tummaan
perro de presa canario: edellä mainittujen lisäksi myös musta

Ulkonäkö

Kanariandoggilla on hieman kuutiomainen pää ja riippuvat korvat. Karva on lyhyttä ja sileää. Nahka on joustavaa. FCI:n määritelmän mukaan urokset ovat 50–65-kiloisia ja nartut 40–55-kiloisia[5], kun taas alkuperäisen määritelmän mukaan urosten paino vaihtelee 45–57 kilogramman ja narttujen 40–50 kilogramman välillä[3]. FCI-määritelmän mukaan urosten säkäkorkeus on 60–65 cm ja narttujen 56–61 cm, alkuperäisen rotumääritelmän mitat ovat 1 cm:n verran suuremmat. Värit jaetaan kahteen pääluokkaan, ruskeaan ja brindleen. Ensin mainitussa sävy vaihtelee hopean-hiekanvärisen, hiekanvärisen (fawnin tai beigen) ja tumman punaruskean välillä. Jälkimmäisestä tunnetaan niin ikään eri sävyjä: hiekka-brindle (fawn-brindle), punabrindle, ruskeabrindle, mustabrindle ja ns. "vihreäbrindle" (verdino brindle eli brindle, joka näyttää hieman vihreäsävyiseltä). Musta väritys sallitaan ainoastaan presa canarion rotumääritelmässä.[3] Kaikenvärisillä koirilla tulee olla musta maski.

  • Punainen näyttelytyyppi (typistetty)
  • Vaaleabrindle näyttelytyyppi
  • Punabrindle näyttelytyyppi
  • Ruskeabrindle näyttelytyyppi (typistetty)
  • Mustabrindle näyttelytyyppi (typistetty)
  • Brindle työkoiratyyppinen presa canario (typistetty)

Luonne

Kanariandoggi on tasapainoinen ja itsevarma. Se on uskollinen ja suojelevainen perhettään kohtaan. Rotu liikkuu joustavasti.

Alkuperä
Osa presa canarioista tuo mieleen tanskandoggin, ja niiden tulisikin olla enemmän doggimaisia (vrt. dogo argentino) kuin mastiffimaisen raskaita tai bulldoggimaisen matalia.

Kanariandoggi on kotoisin Gran Canarialta, missä se ajoi alun perin karjaa ja vartioi taloja ja rakennuksia. Se polveutuu fuerteventuranpaimenkoiran alkuperäisestä muodosta bardino majorerosta, ja vielä nykyisinkin työlinjainen presa canario muistuttaa väritykseltään ja rakenteeltaan fuerteventuralaista sukulaisrotuaan. Espanjan Maatalous- ja kalastusministeriö hyväksyi rodun 25. toukokuuta 2001 nimellä presa canario ja kirjasi sen rotumääritelmän niin kutsuttuun Real Decreto -dokumenttiin, joka julkaistiin Espanjan hallituksen virallisessa Boletin Oficial del Estado -julkaisussa.[3] Vaikka mikään muu rotunimi tai rotumääritelmä ei ole virallisesti hyväksytty Espanjan laissa, FCI kuitenkin tunnusti rodun vuonna nimellä dogo canario eli kanariandoggi ja poisti rotumääritelmästä sekä maksimipainon että mustan värin. Koska Espanjan Kennelliitto Real Sociedad Canina de España kuuluu FCI:n alaisuuteen, myös sen on nykyisin noudatettava uutta rotumääritelmää. Viimein joulukuussa 2018 FCI päätti hyväksyä Espanjan Kennelliiton pyynnön vaihtaa rodun virallinen englanninkielinen ja kansainvälinen nimi presa canarioksi. Sen lisäksi se on kirjannut nykyiseen viralliseen rotumääritelmään jälleen maksimipainon.

Dogo canario

FCI-tunnustuksen myötä kanariandoggi sai kilpailuoikeudet kansainvälisiin näyttelyihin, minkä seurauksena alkoi erityisesti USA:ssa ja Itä-Euroopan maissa yleistyä raskasrakenteisempi, matalampi rotutyyppi. Tätä uutta versiota jalostettiin ensisijaisesti näyttelyitä silmällä pitäen, minkä vuoksi siitä haluttiin tehdä mahdollisimman massiivisen ja vaikuttavan näköinen. FCI-rotumääritelmään ei ollut kirjattu erikseen maksimipainoa ennen vuoden 2018 loppua, mikä mahdollisti entistä raskaampien koirien jalostamisen. Koska sama rotumääritelmä kuitenkin määritteli maksimikorkeuden, näyttelytyyppiset koirat eivät useinkaan pysyneet sopusuhtaisina ainoastaan painon kasvaessa. Tämän vuoksi näyttelytyyppi ei rakenteensa puolesta enää sopeutuisi alkuperäiseksi työkoiraksi. Koska FCI on osaltaan vaikuttanut sen jalostukseen entisen näyttelykoiria suosivan rotumääritelmän kautta, FCI:n antamaa entistä rotunimeä dogo canario (Kanarialla alun perin perro de presa canario) pidetään lähinnä tähän raskaaseen näyttelyversioon viittaavana.

Presa canario

Alkuperäistä työkoiratyyppiä vaalivat harrastajat kutsuvat sitä ennemmin presa canarioksi erotuksena näyttelytyyppiin, vaikkakin nykyisin tämä saattaa aiheuttaa sekaannusta koska uusi virallinen FCI-rotunimi on juuri presa canario. Erityisen hämmentävää tämä on USA:ssa, jossa on myöskin käytössä rotunimi Presa Canario, vaikka suurosa maan kannasta edustaakin modernia, raskasrakenteista tyyppiä. Presa canarion kanarialaiset kasvattajat ovat perustaneet oman järjestön tarkoituksena suojella alkuperäistä kanarialaista työkoiraa ja sen arvokkaita käyttöominaisuuksia. Espanjassa Federacion Canina -järjestö ja Yhdysvalloissa United Kennel Club (UKC) ovat tunnustaneet alkuperäisen presa canarion rotumääritelmän ja käyttävät myös alkuperäistä rotunimeä. Jopa Espanjan hallitus on niin huolestunut alkuperäistyypin asemasta, että se on lähettänyt Espanjan Kennelliitolle huomautuksen, jossa sitä kehotetaan palauttamaan rotumääritelmä alkuperäiseen muotoon. Vaikka nykyisin sekä virallinen rotunimi on toivotunlainen ja maksimipaino on jälleen lisätty FCI-rotumääritelmään, ovat maksimipainorajat edelleen suuremmat kuin alkuperäisessä espanjalaisessa rotumääritelmässä. Tämän lisäksi mustaa väriä ei ole edelleenkään hyväksytty FCI:ssä.

Yksi tunnetuimmista alkuperäistyypin kenneleistä on Irema Curtó, josta on tuotu muutama koira myös Suomeen, kuten Suomen muotovalio ja Voittaja 2002 Bat de Irema Curtó. Osa suomalaisista presa canario -kasvattajista ei rekisteröi pentujaan lainkaan Suomen Kennelliittoon, vaan ulkomaalaisiin työkoirarekistereihin kuten UKC:iin. Myös alkuperäistyyppiset koirat voivat pärjätä FCI-näyttelyissä, mistä yksi menestyneimpiä esimerkkejä on Suomen, Ruotsin, Tanskan muotovalio, Pohjoismaiden voittaja 2003, 2004 ja 2005 ja Ruotsin voittaja 2004 Nita de Irema Curtó.[6]

Lähteet

Viitteet

Aiheesta muualla
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.