Preiviiki

Preiviiki, Bredvik eli leveä lahti, oli mainittu ensimmäisen kerran historiankirjoissa vuonna 1491. Preivikin kylä kuului alun perin Suur-Ulvilalle, myöhemmin Porin maalaiskunnalle ja vuodesta 1967 Porille. Vanhimmat kylän historiaan liittyvät löydöt ovat rautakautisista haudoista, jotka ovat nähtävillä Satakunnan museossa. Haudat sijaitsevat korkealla Preiviiki-Kuuminaisten harjulla, joka oli kuivaa maata jo noin 500 eaa.1300-luvulla Preiviiki oli noussut pintaan. Samoihin aikoihin katosi salmi Kokemäensaaren ja Pietniemen välillä ja maanosasta tuli yhtenäisempi. Previkissä oli 1550-luvulla viisi taloa. Previikiläiset elivät kalastuksesta, maanviljelystä ja karjankasvatuksesta. Maanviljelystä tuli kannattavaa vasta 1800-luvun lopulla, Träskinojan perkauksen jälkeen. Meri oli preivikiläisille tärkeä ravinnonlähde. Kesällä harjoitettiin laskuverkko-, siikapesä- ja nuottakalastusta. Suolammikoista pyydettiin kalaa arinaraudoilla, ojiin laskettiin pajumertoja ja katiskoita. Syksyisin käytiin nuijakalassa. Kaskiviljelyn jälkeen tuli käyttöön sarkajako. Isojaon jälkeen talojen pellot olivat suurempina lohkoina ja helpompia viljellä. Rannikon niittyjä ja saaria käytettiin karjan laiduntamiseen. Metsämaan arvostus nousi teollisuuden kehittyessä. Sitä ennen puita hakattiin yleensä talojen ja laivojen rakennustarpeiksi ja polttopuiksi. Makholman kylä oli alkujaan Preiviikin kulmakuntaa. Myös Viasvesi kuului Preiviikiin. Viasveden kylä muodostui vasta 1700-luvun lopulla preiviikiläisten liikamaasta. Ooviikissä on nykypäiviin säilynyt Saatinsanta -niminen paikka, jonne nuoret neidot aikoinaan saattoivat merelle lähteviä merimiehiä. Preiviikin varvilla, Korkeakarissa, rakennettiin vuonna 1823 kaljaasi Lykligheten. Preiviikiläisten omistamia laivoja olivat esimerkiksi Diana, Helena, Lovisa, Pollux, Johannes, Johan Gustaf ja Sofia. Niillä purjehdittiin mm. Saksaan. Joillakin laivoilla vietiin esimerkiksi halkoja Tukholmaan. Preiviikissä oli yksi puromylly 1580 -luvulla. Myöhemmin myllyjä rakennettiin lisää. Viimeinen tuulimylly oli käytössä 1920 -luvulla. Tuulimyllyt ja jauhinkivetkin olivat jatkuvan riidan aiheina ja niistä käräjöitiin ahkerasti 1600- ja 1700 -luvuilla. On mahdollista, että kylän ensimmäiset asukkaat olivat ruotsalaisia. Kun Preiviikin kansakoulua perustettiin vuonna 1906, mietittiin, tehdäänkö koulusta suomen- vai ruotsinkielinen. Suomenkielisyys voitti. Talollisten lisäksi kylässä asui lampuoteja eli vuokraviljelijöitä ja torppareita, suutareita ja seppiä, sotilaita ja muita itsellisiä. Perheissä oli paljon lapsia, joista suurin osa kuoli pieninä. Preiviikiläiset, niin kuin muut suomalaisetkin, joutuivat osallistumaan ruotusotamiehen varusteluun, sillä emämaa Ruotsi kävi koko ajan sotia. Paavola, yksi kylän viidestä alkuperäisestä talosta, toimi sotilaan virkatalona eli puustellina 1700 -luvun alusta lähtien Ruotsin vallan loppuun asti.1900-luvulla alkoi teollistumisen aika. Porin kaupungilla oli paljon työpaikkoja, joihin preiviikiläisiäkin siirtyi. Työvoimaa tarvitsivat myös puu- ja metalliteollisuus ja pienyritykset. Nykypäivän preiviikiläisistä suurin osa käy muualla töissä. Pienviljely on hävinnyt kokonaan, jäljelle on jäänyt muutama itsensä elättävä maatila.[2]

• Preiviikin internetsivusto
• Preiviikin historiaa