Practical-ammunta

Practical-ammunta on urheiluammunnan laji, jossa mitataan tarkkuutta, voimaa ja nopeutta, joista on johdettu Practical-ammunnan latinankielinen motto Diligentia - Vis - Celeritas, joka lyhennetään DVC. Lajia kutsutaan myös IPSC-ammunnaksi kansainvälisen lajiliiton (International Practical Shooting Confederation) mukaan.

Historiaa

Practical-ammunta sai alkunsa 1950-luvulla Yhdysvalloissa. Jeff Cooperia voidaan sanoa lajin isäksi. Ollessaan armeijassa kouluttajana, huomasi hän kuinka huonosti sotilailta toiminnallinen ammunta sujui. Practical-ammuntaa ei kuitenkaan ole rajoitettu vain viranomaisille.

Vuonna 1976 perustettiin kansainvälinen Practical-ammuntaliitto International Practical Shooting Confederation, eli IPSC. Jeff Cooper valittiin myös liiton ensimmäiseksi puheenjohtajaksi ja hän toimi IPSC:n kunniapuheenjohtajana kuolemaansa asti.

Suomeen laji tuli 1970-luvulla, laji liittyi osaksi Suomen ampumaurheiluliittoa vuonna 1990.

Classic-taulu

Lajista yleisesti

Suomessa lajin harrastaminen edellyttää erityisen kurssin suorittamista. Practical-ammunnan peruskurssilla opetetaan turvallisen aseenkäsittelyn perusteet ja lajin säännöt. Kurssin suoritukseen vaaditaan riittävin pistein läpäistyt teoria- ja ampumakokeet. Kursseja järjestetään vuosittain Suomen ampumaurheiluliiton jäsenseuroissa.

Standard-luokan pistooli

Practical-ammuntaa voi harrastaa viidellä eri asetyypillä, joita ovat pistooli, revolveri, kivääri, haulikko ja pienoiskivääri. Pistoolista ammutaan myös ilma-versiota, joka tunnetaan nimellä Action Air. Yhdessä kilpailussa käytetään vain yhtä asetyyppiä. Kilpailuja voidaan myös yhdistää isommaksi kokonaisuudeksi eli tournamentiksi. Tällöin jokaisella asetyypillä on edelleen oma erillinen kilpailunsa, mutta ampujien saamat lopputulokset lasketaan yhteen tournament-sijoituksen määrittämiseksi.

Tällä hetkellä 92,9% kansainvälisistä level III ja suuremmista kilpailuista on pistoolikilpailuja, haulikkokilpailuja on 4,8% ja harvinaisimpia kilpailuja ovat kiväärikilpailut 2,4% osuudella. Suomessa kivääri- ja haulikkopractical lajit ovat hyvin suosittuja vaikka kansainvälisesti lajit kärsivätkin harrastajien ja arvokilpailujen puutteesta. Vuonna 2009 suomalaiset olivat ylivoimaisia voittajia kivääripracticalin Euroopan mestaruuskisoissa. Vuonna 2012 järjestetyissä haulikon maailmanmestaruuskilpailuissa suomalaisten kokonaismitalisaalis oli neljä kultaa, kaksi hopeaa ja kaksi pronssia.

Tarkkuuden ja nopeuden arvostus suhteutetaan käyttämällä Comstock count -pistelaskua, jossa suorituksen aikana saadut osumapisteet jaetaan suoritukseen käytetyllä ajalla, laukausmäärän ollessa rajoittamaton. Luodin voimaa kuvaa nk. powerfactor, joka muodostuu luodin painosta ja lähtönopeudesta. Voimakkaammilla patruunoilla on vaikeammin hallittava rekyyli, mutta suurempi maalivaikutus. Tätä mitataan kaatuvilla metallitauluilla ja paperitaulujen pisteytyksellä, jossa heikommalla patruunalla saa vähemmän pisteitä reunaosumista.

Yleisimmin käytettyjä pistoolikaliipereja ovat .40 S&W, .38 Super, 9×19 mm Parabellum ja .45 ACP. Vastaavia yleisiä practical-ammunnassa käytettyjä kiväärikaliipereja ovat .223 Remington, 7,62×39 mm ja .308 Winchester. Haulikkopracticalia ammutaan käytännössä lähes yksinomaan 12-kaliiperisilla aseilla, tosin jonkin verran käytetään myös 20-kaliiperin haulikoita.

Esimerkki avoimen luokan haulikosta.

Lajissa järjestetään arvokilpailuja kolmen vuoden välein. MM-kilpailut eli "IPSC World Shoot" on järjestetty 16 kertaa, viimeisin MM-kilpailu, "World Shoot XV", pidettiin vuonna 2011 Kreikassa Rodoksella.

Asetyypit ja aseluokat

Aseet jaetaan eri asetyyppeihin (displiinit) ja asetyypit jaetaan eri aseluokkiin (divisioonat), joilla on jokaisella eri kalustokohtaiset sääntönsä. Kilpailuissa ampujat jaetaan heidän aseensa perusteella eri aseluokkiin, esimerkiksi käsiasekilpailussa open-, standard-, classic-, production- ja revolver-luokkiin.

Asetyyppejä ovat käsiaseet, kiväärit, haulikot, pienoiskiväärit ja ilmapistoolit. Asetyypit ja aseluokat jaetaan seuraavasti:

  • Käsiaseet: Open, Standard, Classic, Production ja Revolver.
  • Kiväärit: Semi Auto Open(SAO), Semi Auto Standard(SAS), Manual Action Open(MAO), Manual Action Standard(MAS) ja Manual Action Standard 10.
  • Haulikot: Open, Modified, Standard ja Standard Manual.
  • Pienoiskiväärit: Mini Rifle Open ja Mini Rifle Standard.
  • Ilmapistoolit: Open, Standard, Classic ja Production.

Patruunat ja voimakerroin

Jokaiselle aseluokalle on määritelty millaisia patruunoita niissä voi käyttää. Patruunoille on määritelty kaksi erilaista voimakerrointa (power factor) eli teholuokkaa joita ovat Minor ja Major. Teholuokkien kriteerit vaihtelevat asetyypeittäin ja aseluokittain. Major-luokassa paperitaulun osumasta saa enemmän pisteitä.

Voimakerroin lasketaan kaavalla luodin paino (graania) kertaa lähtönopeus (jalkaa/s) tulos jaetaan tuhannella, desimaaleja ei lasketa (esimerkiksi tulos 149,99 on 149).

  • Käsiaseet: Minimikaliiperi on 9x19mm. Kaikilla aseluokilla vähimmäis voimakerroin Minorille 125. Open-luokan vähimmäis voimakerroin Majorille 160. Standard-, Classic-, ja Revolver-luokan vähimmäis voimakerroin Majorille 170. Production-luokassa Major-luokkaa ei ole.
  • Kiväärit: Ei kaliiperirajoituksia. Vähimmäis voimakerroin Minorille 150 ja Majorille 320.
  • Haulikot: Minimikaliiperi 20. Vähimmäis voimakerroin 480, ei voimaluokkia. Käytetään ampumaohjelmasta riippuen lintuhauleja (birdshot), susihauleja (buckshot) tai täyteisiä (slug).
  • Pienoiskivääri: Kaliiperi on kaupallisesti valmistettu .22LR. Ei voimaluokkia.
  • Ilmapistooli: Muovinen 6mm ammus.

Katso myös

Aiheesta muualla
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.