Knjaz Potjomkin-Tavritšeski

Knjaz Potjomkin-Tavritšeski (ven. «Князь Потёмкин-Таврический») suom. Ruhtinas Potjomkin Taurialainen oli vuonna 1904 valmistunut Venäjän keisarikunnan laivaston taistelulaiva. Alus oli nimetty ruhtinas Grigori Potjomkinin mukaan. Sen miehistö nousi kapinaan 1905, mitä pidettiin myöhemmin Venäjän vallankumouksen ensiaskeleena.

Knjaz Potjomkin-Tavritšeski

Knjaz Potjomkin-Tavritšeski
Aluksen vaiheet
Rakentaja Mustanmeren telakka
Kölinlasku helmikuu 1898
Laskettu vesille lokakuu 1900
Palveluskäyttöön marraskuu 1903
Loppuvaihe romutettu 1922
Tekniset tiedot
Uppouma 12 592 t
Pituus 115,36 m (kokonaispituus)
Leveys 22,25 m
Syväys 8,23 m
Koneteho 10 600 ihp
Nopeus 16,6 solmua
Miehistöä 750
Aseistus
Aseistus 4 × 305 mm/L40 -tykkiä kaksoistorneissa
16 × 152 mm/L45 -tykkiä
14 × 76 mm tykkiä
6 × 47 mm tykkiä
5 × 533 mm torpedoputkea

Laivassa tapahtunut kapina muistetaan erityisesti Sergei Eisensteinin elokuvasta Panssarilaiva Potemkin (ven. Броненосец „Потёмкин“ 1925).

Palvelus

Potjomkin liitettiin palvelukseen otettaessa Venäjän Mustanmeren laivastoon.

Kapinan kulku

Mustanmeren laivaston sosiaalidemokraattien keskuskomitea suunnitteli 27. kesäkuuta 1905 kapinaa syksyksi. Kapina Potjomkinilla puhkesi spontaanisti jo 14. kesäkuuta. Syynä oli torpedovene n:o 267:n laivalle tuoma heikkolaatuinen liha, mistä koskevia valituksia laivan kapteeni Golikov ei ottanut huomioon. Tuloksena vallankumouksellisten toiminnasta hänet ja moni muu laivan upseereista ammuttiin. Jäljelle jääneet vangittiin kuten tehtiin myös torpedovene n:o 267:n upseereille, koska myös sen miehistö liittyi kapinaan. Kapinan johtaja Grigori Vakulenšuk haavoittui kapinassa kuolettavasti.

Alus oli Tenderin saaressa kokeilemassa aseitaan Venäjän–Japanin sotaan lähtöä varten. Ammunnan ja upseerien kiinni ottamisen jälkeen valitsivat kapinalliset keskuudestaan komitean johtamaan alusta ja asettamaan uuden päällystön upseerien tilalle. Potjemkin ja torpedovene n:o 267 lipuivat kohti Odessan satamaa, Sevastopolissa vedettiin punalippu mastoon ja julistettiin vallankumouksen laivalla alkaneen. Kaupungissa alkoi myötätuntoyleislakko. Vakulenšukin hautajaisista tuli poliittinen mielenosoitus. Alus pakeni Romaniaan, josta sen miehistö sähkötti vetoomuksia tsaarinvallan kaatamiseksi. Miehistö luovutti aluksen Constanțassa romanialaisille ja pakeni ulkomaille. Osa heistä palasi Lokakuun vallankumouksen jälkeen Venäjälle.

Kapinan jälkeen

Alus nimettiin 12. toukokuuta 1905 Pantelimoniksi, jolloin siitä tehtiin myös Mustanmeren laivaston lippulaiva. Sen keulatorpedoputket sekä taistelutasanteet 47 mm tykkeineen poistettiin 1910–1911. Alus osallistui useisiin Mustanmeren laivaston operaatioihin ensimmäisessä maailmansodassa, jonka aikana vuonna 1915 alukselle asennettiin kaksi 76 mm ilmatorjuntatykkiä yläkannelle. Sen loput torpedoputket poistettiin 1916 ja loput 75 mm tykit vuotta myöhemmin. Se sai 13. huhtikuuta 1917 alkuperäisen nimensä ja kuukautta myöhemmin 11. toukokuuta alus nimettiin Boretz za Svoboduksi.[1][2]

Aluksella nostettiin Ukrainan lippu 1918 ja se joutui saksalaisten käsiin Sevastopolin antautuessa toukokuussa. Marraskuussa alus antautui Britannian kuninkaalliselle laivastolle. Aluksen konehuoneet tuhottiin 9. huhtikuuta 1919, jotta alueella edenneet punaiset joukot eivät voisi hyödyntää alusta.[2]

Edeltäjä:
Peresvet-luokka		 Venäjän keisarikunnan laivaston taistelulaivat Seuraaja:
Retvizan

Lähteet
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1860–1905. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 2002. ISBN 0-85177-133-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)

Viitteet
  1. Gardiner, Robert 1860-1905 s. 182
  2. Gardiner, Robert 1906-1921 s. 294

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.