Poti

Potin ja sen ympäristön muistiin kirjattu historia käsittää yli 26 vuosisataa. Antiikin aikaan ja varhaiskeskiajalla alueella oli kreikkalainen polis nimeltään Fasis, jonka perustivat Miletoksesta Themistagoras-nimisen henkilön johtamina muuttaneet siirtolaiset 600-luvun lopussa tai 500-luvun alussa ennen ajanlaskun alkua.

Pitkän epävarmuuden ja akateemisen keskustelun jälkeen siirtokunnan paikka vaikuttaa nyt löytyneen vedenalaisen arkeologian ansiosta. Ilmeisesti järvi, johon kreikkalainen kirjailija Strabon kertoi Fasiin rajautuvan, on peittänyt kaupungin tai osan siitä alleen. Silti kaupungin tarkkaa sijaintia ja sen raunioiden tunnistusta koskevia kysymyksiä on edelleen ratkaisematta, sillä aluetta ovat vuosisatojen ajan muokanneet geomorfologiset prosessit: Rioni-joen alajuoksun kosteikkoalueet ovat herkkiä muutoksille. Fasis vaikuttaa olleen merkittävä kaupan ja kulttuurin keskus Kolkhiissa koko antiikin ajan.[3][4] Fasis-joki oli keskeinen osa oletettua kauppareittiä Intiasta Mustallemerelle, josta Strabon ja Plinius vanhempi kertovat.[5]

500- ja 100-lukujen eaa. välillä kaupungilla oli aktiivinen rooli tässä kaupassa. Kolmannen Mithridateen sodan aikana Fasis siirtyi roomalaisten haltuun. Roomalainen komentaja Pompeius tapasi täällä legaatti Serviliuksen, Mustanmeren laivastonsa amiraalin, saavuttuaan Kolkhiihin Iberiasta vuonna 65 eaa.[6] Sen jälkeen kun alue kääntyi kristinuskoon, Fasiissa oli kreikkalainen hiippakunta, jonka piispa Kyyroksesta tuli Aleksandrian patriarkka vuosien 630 ja 641 välillä. Itä-Rooman ja sassanidien Persian välillä käydyn Lazican sodan aikana (542–562) iranilaiset joukot tekivät epäonnistuneen hyökkäyksen Fasiihin.

Nimi Poti esiintyy georgialaisissa kirjallisissa lähteissä ensimmäisen kerran 700-luvulla. Se oli Georgian kuningaskunnan aikanakin merikaupan tukikohta, jonka keskiajan Euroopan matkailijat tunsivat nimellä Fasso.[7] 1300-luvulla Genovan tasavalta perusti Potiin lyhytaikaiseksi jääneen kauppa-aseman.

Vuonna 1578 osmanien valtakunta valloitti Potin. Turkkilaiset, jotka tunsivat kaupungin nimellä Faş, linnoittivat sen raskaasti ja tekivät siitä yhden Kaukasian tukikohdistaan, jossa pidettiin myös suuria orjamarkkinoita. Länsigeorgialaisten prinssien yhdessä kokoama armeija valloitti kaupungin takaisin vuonna 1640, mutta se joutui osmanien käsiin jälleen vuonna 1723. Toisen turhan yrityksen Potin valloittamiseksi osmaneilta tekivät venäläis–georgialaiset joukot vuosina 1770 ja 1771. Kun Venäjä otti haltuunsa suurimman osan georgialaisista maista 1800-luvulla se yritti jälleen häätää turkkilaisen varuskunnan Potista, ja onnistuikin georgialaisten vapaaehtoisten avulla vuonna 1809, mutta joutui palauttamaan linnoituksen osmaneille Bukarestin sopimuksessa vuonna 1812. Seuraavassa Venäjän–Turkin sodassa Venäjä sai Potin hallintaansa. Se liitettiin Kutaisin kuvernementtiin ja sille annettiin satamakaupungin asema vuonna 1858. Satamaa rakennettiin uudelleen vuosina 1863–1905. Vuonna 1872 Potista tuli Kaukasian rautatien pääteasema, josta johti suora yhteys Tiflisiin.

Potin koko ja merkitys kasvoivat erityisesti Niko Nikoladzen pormestarikaudella vuosien 1894 ja 1912 välillä. Nikoladzea pidetään nykyisen Potin perustajaisänä, joka valvoi useita nykyaikaistamis- ja rakennusprojekteja, joihin kuuluivat draamateatteri, suuri katedraali, kaksi lukiota, sähköasema, öljynjalostamo ja niin edelleen. Vuoteen 1900 mennessä Potista oli tullut yksi Mustanmeren tärkeimmistä satamista, jonka kautta vietiin ulkomaille valtaosa Georgian tuottamasta mangaanista ja hiilestä.[8] Venäjän ensimmäisen vallankumouksen aikana joulukuussa 1905 Potista tuli työläisten lakkojen ja barrikaditaistelujen näyttämö.[9] Venäjän vuoden 1917 vallankumouksen ja sitä seuranneen sisällissodan aikana Poti toimi Georgian tärkeimpänä ikkunana Eurooppaan ja paikkana, johon saksalaiset ja heitä seuranneet brittiläiset joukot saapuivat. 28. toukokuuta 1918 Potissa solmittiin Saksan ja Georgian välinen alustava liittosopimus. 14. maaliskuuta 1921 Georgiaan hyökännyt Neuvosto-Venäjän puna-armeija miehitti Potin, ja Georgiaan perustettiin neuvostohallitus. Neuvostokaudella Poti säilytti asemansa satamana, ja kaupunkia teollistettiin ja militarisoitiin edelleen.

Elokuussa 2008 Potin satamaa pommitettiin osana Georgian ja Venäjän välistä vakavaa aseellista selkkausta Etelä-Ossetiassa.[10]