Potemkinin kulissit

Potemkinin kulissit (oikeammin translitteroituna Potjomkinin kulissit) tarkoittaa tilanteen antaman vaikutelman lavastamista paremmaksi kuin se todellisuudessa on. Käsite Potemkinin kulissit sai alkunsa, kun ruhtinas Grigori Potjomkin määräsi tien varren asujaimistojen julkisivut kunnostettavaksi keisarinna Katariina II:n Krimin matkan varrella vuonna 1787. Aikalaistarinat kertovat, että paikoin pystytettiin jopa tyhjiä julkisivuja alueen vaurauden merkiksi ja kansalaisia ja koululaisia määrättiin pukeutumaan parhaimpiinsa ja tulemaan tienvarteen tervehtimään keisarinnaa. Paikallisviranomaisten tarkoitus oli Potemkinin kulisseilla miellyttää valtaa pitäviä antamalla alueensa kehityksestä ja kansan hyvinvoinnista todellisuutta parempi kuva.

Tarinoita Grigori Potjomkinin tarkoituksella lavastamista ”Potemkinin kylistä” pidetään suurelta osin fiktiivisinä.[1]

Potemkinin kylät

Venäjän keisarin matkareitille pystytettyjä julkisivuja ja puutarhoja, jotka rakennettiin vaatimattoman todellisuuden verhoksi ainoastaan keisarillista seuruetta varten kertomaan alueen asutuksesta, sen siisteyttä ja idyllistä, kutsutaan suomen kielessä Potemkinin kulisseiksi. Muualla maailmassa näitä lavasteita kutsutaan Potemkinin kyliksi. Saksalainen historioitsija Gerhard Prause, joka on erikoistunut historiallisten tarujen puolueettomaan tutkimiseen, sanoo kuitenkin eräässä teoksessaan, että koko väite "Potemkinin kylistä" olisi vain saksalaisen diplomaatin liikkeelle panema, keisarinnan vahingoittamiseen tähdännyt ilkeämielinen juorupuhe.[2]

Vallanpitäjien vierailuihin liittyy muuallakin maailmassa ympäristön kunnostamista ja kerjäläisten siirtämistä pois näkyvistä. Aleksandr Pantšenkon mukaan Potjomkin todellakin rakennutti kaupunkeja ja kyliä keisarinnan matkareitin varrelle, mutta niitä ei rakennettu lavastamistarkoituksessa.[3] Kuljettamalla suuria kankaille maalattuja kuvia kylistä ja asumuksista ja ajamalla lammaslaumoja öisin keisarinnan tulevan reitin varrelle Potjomkinin tarkoitus oli osoittaa, miltä tämä valtava alue näyttäisi tultuaan sivistyksen piiriin.[4]

Sotamarsalkka Potjomkinin ja keisarinna Katariinan läheinen suhde merkitsi, että keisarinna todennäköisesti oli kulisseista tietoinen. Näin kulissit olisikin tarkoitettu keisarinnan seurueen mukana matkaaville ulkomaiden lähettiläille.[5] Potjomkinin ansioita on Etelä-Ukrainan erämaiden asuttaminen. Hänen perustamiaan kaupunkeja ovat muun muassa Sevastopol ja Jekaterinoslav (nykyinen Dnipro). Potjomkin oli merkittävä valtiomies, vaikka "Potemkinin kulissit" ovat jääneet elämään varsinkin poliittisessa retoriikassa.lähde?

Vertauskuvallisia Potemkinin kulisseja
Ohikulkijat saavat nauttia rakennustyömaan peittävästä ”Potemkinin metsästä” Bothellissa, Washingtonissa.
  • Natsi-Saksan Theresienstadtin keskitysleiriä kutsuttiin toisen maailmansodan aikana ”gettojen paratiisiksi”. Se oli keskitysleiri, jota voitiin esitellä Punaiselle Ristille, mutta todellisuudessa se oli Potemkinin kulissi: ulkoa houkutteleva, mutta petollinen ja pohjimmiltaan tappava, jossa kuoltiin nälkään ja tartuntatauteihin. Se toimi väliasemana Auschwitz-Birkenaun tuhoamisleirille.
  • Gijeong-dongin alue, (Korean demokraattinen kansantasavalta) on rakennettu propagandatarkoituksessa.[6]
  • Kiinan valitettua Mantšurian välikohtauksen jälkeen 1931 Japanin ihmisoikeusrikkomuksista Mantšuriassa japanilaiset miehittäjät kutsuivat Kansainliiton edustajan käymään alueen "aitoihin Mantšurian" osiin tarkoituksena osoittaa, että alue ei ollut Japanin hallussa.[7]
  • Vuoden 2008 Pekingin olympialaisia kuvailtiin London Evening Standard -lehdessä: ”-- koko isäntäkaupunki on muuttunut Potemkinin olympiakyläksi”.[8]
  • ”Potemkinin kulisseja” käytetään kuvaaman varsinkin totalitaarisista valtioista tuttua käytäntöä, jossa vieraille näytetään maan parhaat puolet ja kätketään puutteet.[9]
  • ”Potemkinin kyliksi” kutsutaan lännessä sellaisia kaupunkeja, joihin yritykset ovat siirtäneet pääkonttoreitaan nimellisesti, vain veroja kiertääkseen. [10]
  • Termi ”Potemkinin oikeus” viittaa niin sanottuun näytösoikeudenkäyntiin.
  • Sitä voidaan käyttää myös argumenttina oikeudenkäynnissä, kun vastapuoli maalaa tapahtumista kuvan, joka ei toisen osapuolen mielestä vastaa todellisuutta.[11]
  • Joskus sanaa "Potemkin" käytetään attribuuttina. Kun esimerkiksi avohakkuu peitetään tiellä liikkuvilta puurivistöllä, tätä voidaan kutsua "Potemkinin metsäksi".
  • Termiä "Potemkinin presidentti" on käytetty Yhdysvaltojen presidenteistä, joiden esiintymiskyky on parempi kuin valtiomiestaidot, kuten Ronald Reagan,[12] Bill Clinton[13] ja George W. Bush.[14]

Katso myös

Lähteet
  • Chen Jo-hsi. (1978). The Execution of Mayor Yin and Other Stories from the Great Proletarian Cultural Revolution, Indiana University Press. ISBN 0-253-12475-1
  • EircomTribunal, "2003 Potemkin Village Award," EircomTribunal.com Arkisto
  • Goldberg, Jonah. "Potemkin Village in Cuba: Let's make one of our own", National Review 19.4.2000. Arkisto
  • Katchanovski, Ivan and Todd La Porte. "Cyberdemocracy or Potemkin E-Villages? Electronic Governments in OECD and Post-Communist Countries," International Journal of Public Administration, Volume 28, Number 7-8, July 2005.
  • Ledeen, Michael: "Potemkin WMDs? Really?", National Review 2.2.2004
  • Love and Conquest: Personal Correspondence of Catherine the Great and Prince Grigory Potemkin ISBN 0-87580-324-5 (edited and translated from the Russian by Douglas Smith)
  • Potemkin Courtas a description of The Foreign Intelligence Surveillance Court (from the Washington Post) (Arkistoitu – Internet Archive)
  • Potemkin Parliamentas a description of the European Parliament (from the New Statesman 20.9.2004) (Arkistoitu – Internet Archive)
  • Sullivan, Kevin. "Borderline Absurdity", Washington Post 11.1.1998.
  • Buchan, James. "Potemkin democracy" as a description of Russia. "New Statesman" 17.7.2006.

Viitteet
  1. Did “Potemkin villages” really exist? The Straight Dope. 14.11.2003. Viitattu 6.2.2019. (englanniksi)
  2. The Straight Dope: Did "Potemkin villages" really exist? (englanniksi)
  3. E. Dobrenko, "Socialism as Will and Representation, or What Legacy Are We Rejecting?" Kritika, 2004 (englanniksi)
  4. Aleksandr Panchenko, "'Potemkinskie derevni' kak kul´turnyi mif," teoksessa Aleksandr Pantšenko, O russkoi istorii i kul´ture (St. Petersburg: Azbuka, 2000), 416. (venäjäksi)
  5. Norman Davies, "Europe: A history" (London: Pimlico, 1997), 658 (englanniksi)
  6. Mark Tran: Travelling into Korea's demilitarised zone at Panmunjom The Guardian. 6.6.2008. Viitattu 6.2.2019. (englanniksi)
  7. Tohmatsu, Haruo and H.P. Wilmott, A Gathering Darkness: The Coming of War to the Far East and the Pacific, 1921–1942 (Lanham, MD: SR Books, 2004) 38–39 (englanniksi)
  8. If they fought to get tickets why are there so many empty seats? Evening Standard. 12.8.2008. Viitattu 6.2.2019. (englanniksi)
  9. Steve Montgomery: Glasnost-Perestroika: A Model Potemkin Village webcitation.org. 1988. Arkistoitu 26.10.2009. Viitattu 6.2.2019. (englanniksi)
  10. We ignored warnings about lax regulation The Irish Times. Viitattu 6.2.2019. (englanniksi)
  11. Malline:Cite court
  12. Tony Lewis: Abroad at Home; A Potemkin President The New York Times. 16.6.1987. Viitattu 6.2.2019. (englanniksi)
  13. The Potemkin presidency. (Bill Clinton's political strategy)(The Real Clinton) National Review 2.9.1996 [vanhentunut linkki]
  14. Perrspectives: The Potemkin President perrspectives.com. Arkistoitu 23.7.2019. Viitattu 6.2.2019.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.