Postitaide
Postitaide (englanniksi Mail Art) syntyi toisen maailmansodan jälkeen muusta maailmasta eristettyinä eläneiden japanilaisten taiteilijoiden ja länsimaisten taiteilijoiden yhteydenpidosta. Tietoisesti postitaiteesta - Mail Artista - alkoivat puhua japanilaiset Gutai-ryhmän jäsenet 1950-luvun alussa. Heistä tunnetuin lienee "Mr. Mail Art" professori Shozo Shimamoto.
Postitaiteen juurien sanotaan ulottuvan dadaan ja surrealismiin. Länsimaissa postitaiteen pioneereina olivat fluxus-taiteilijat. Suomeen postitaide saapui 1960- ja 1970-lukujen taitteessa. Tuon ajan tunnetuimpia osallistujia olivat J.O. Mallander, Arto Kytöhonka ja Ilkka-Juhani Takalo-Eskola.
Taiteilijat lähettävät toisilleen viestejä, pieniä taideteoksiaan, piirustuksia, kannanottojaselvennä, kuvia, ja kaiken on kuljettava postin kautta. Alun alkaen periaatteena oli, ettei lähetetty teos saanut olla arvokkaampi kuin kirjekuori, jossa teos kulki. Tai teos oli taiteilijan tekemä ja postimerkillä varustettu kortti.
Postitaiteeseen saa ja voi osallistua kuka tahansa, mutta kirjoittamattomana sääntönä on, että saapuneeseen postiin pitää vastata. Kun postitaiteessa järjestetään näyttelyitä, niihinkin voi osallistua kuka tahansa. Yleensä kaikki työt laitetaan näytteille. Raha ei liiku, eli ei ole osanottajamaksuja, mutta teoksia ei myöskään myydä, eikä taiteilijoille makseta. Näyttelyn jälkeen työt saa vaikka hävittää, mutta ei myydä. Näyttelyn järjestäjien velvollisuus on lähettää osanottajaluettelo kaikille. Joskus se on vaatimaton osoitemoniste osallistujista, joskus hieno katalogi.
Postitaiteen harrastajat soveltavat myös nykytekniikkaa. Näyttelyitä ja töitä esitetään Internetissä, näyttelydokumentit laaditaan cd-levyille, lähetetään videonauhoituksia jne. Yhä useammin postitaidetapahtumien yhteydessä esitetään performansseja. Postitaiteella on ainakin puolivirallinen asema. Töitä on hyväksytty museoihin ja kansainvälisiin näyttelyihin. Vuoden 2003 Venetsian biennaalissa postitaide oli mukana virallisena oheistapahtumana Extra 50. Suomesta mukaan oli kutsuttu Ilkka-Juhani Takalo-Eskola ja Paul Tiililä.