Paketti (posti)

Paketti on postin ja muiden kuljetusyritysten tarjoama lähetyslaji kirjettä suuremmille esineille tai tavaraerille.[1] Pakettilähetysten hinnoittelu on niiden kokoon ja painoon nähden kirjepostia edullisempaa, ja pakettien käsittely ja muu logistiikka pidetään yleensä käytännön syistä erillään ohuiden ja keveiden kirjelähetysten käsittelystä. Pakettien kulku on tavallisesti kirjepostia hitaampaa, mutta etenkin pienempien pakettien osalta nopeutettavissa erilaisin lisämaksullisin pikapalveluin.

Perinteisessä postipaketissa tavarat on kääritty tiiviiseen ja kolhuja kestävään kääremateriaaliin kuten voimapaperiin tai aaltopahviin, etteivät ne vahingoitu eikä toisaalta vahingoita muita postilähetyksiä ympärillään[2]. Nykyisin paketin sulkemiseen ja vahvistamiseen käytetään pakkausteippiä, mutta perinteisempi tapa on sitoa paketin ympärille naru. Erityyppisille tuotteille on saatavana niille varta vasten suunniteltuja postituspakkauksia ja pakkaustarvikkeita, kuten kuplamuovia. Kuluttaja saa pakata postipaketin myös käytettyyn laatikkoon, kunhan poistaa näkyvistä vanhat postitusmerkinnät, viivakoodit ym.[3]

Historiaa

Tavaroita on kuljetettu paikkakunnalta toiselle maksua vastaan hevosajoneuvoilla jo vuosisatoja, mutta pakettikuljetusten suosion kasvu alkoi rautatieliikenteen kehittymisestä 1800-luvun puolestavälistä alkaen, jolloin myös sanomalehdet alkoivat junakuljetusten avulla laajentaa levikkialueitaan.

Merkittävä kansainvälisen postipakettiliikenteen alkutapahtuma oli Maailman postiliiton vuonna 1880 pitämä kokous, jossa sovittiin useiden Euroopan maiden kesken ehdoista pienten muutaman kilogramman painoisten postipakettien postittamiseksi maasta toiseen. Suomi tuli Venäjän osana mukaan sopimukseen vuonna 1895. 1920-luvulle mennessä sopimukseen oli otettu mukaan myös monia pakettipostin lisäpalveluita, kuten lähetyksen vakuuttaminen, toimitus postiennakkona, pikatoimitus ja palautuskäytännöt.[4]

Iso-Britannia ei ollut alkuun mukana sopimuksessa, mutta sääti jo parin vuoden kuluttua lain pakettipostista kotimaassa sekä Britannian ja sen siirtomaiden sekä muiden maiden välillä[4]. Vuonna 1885 Britannian postilaitos Royal Mail käsitteli jo 26,5 miljoonaa pakettia vuodessa ja 1890-luvun vuosina jo noin 50 miljoonaa[5].

Yhdysvaltain postilaitoksessa pakettiposti sai alkunsa vuonna 1913, ja viiden ensimmäisen toimintapäivän mittaan oli kuljetettu jo neljä miljoonaa postipakettia. Vuonna 1872 perustettu, rautatiekuljetuksiin luottanut Montgomery Ward panosti uuden monipuolisemman kuljetuspalvelun myötä yhä vahvemmin postimyyntiin ja sai pian monia seuraajia yrityksistä eri puolilla maailmaa. Yhdysvaltojen pakettipostia alkoivat jakaa tuhannet kuorma-autot, joiden paluulastina maaseudulta kaupunkeihin oli usein tuoreita kananmunia, joille kanafarmarit saivat postipakettipalvelusta ensi kertaa suoran jakelutien ostajien luo. Vuonna 1948 aloitettiin postipakettien järjestelmällinen kuljetus lentoteitse.[6]

2000-luku

Vuosituhannen vaihteen jälkeen eri maiden postilaitokset ovat saaneet yhä enemmän kilpailijoita, kun pakettimarkkinaa on EU-maissa ja muualla Euroopassa vapautettu[7]. Suomessa Postin kilpailijoiksi ovat tulleet muun muassa Matkahuolto, R-kioski, Postnord, DHL, DB Schenker ym.[8][9][10][11] Toisaalta verkkokauppa on lisännyt kansainvälistä ja maiden sisäistä pakettiliikennettä nopeasti, Suomessa noin neljän prosentin vuosivauhdilla, samalla kun kirjepostin määrä on jatkuvasti laskenut. Suomessa lähetettiin 2010-luvun alkupuoliskolla noin 50 miljoonaa pakettia vuosittain.[12]

Monopoliasemassa toiminut Postikaan ei aikoinaan säästynyt kritiikiltä pakettien kuljettajana, eivätkä niin tee nykyisetkään monet toimijat. Esimerkiksi pakettien kotiintoimituksen täsmällisyys ja luotettavuus, noutopisteen äkillinen vaihtuminen sekä yhteydenpidon heikkous herättävät närää.[10] Myös vaatteiden verkkokauppaa on kritisoitu: suuri osa vaatepaketeista pitää helppojen palautusehtojen myötä kuljettaa takaisin lähettäjälle, mikä ei ole ympäristön kannalta järkevää[13].

Katso myös

Lähteet
  1. paketti. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2022.
  2. 75-76 (Tietosanakirja / 7. Oulun tuomiokunta-Ribes) runeberg.org. Viitattu 22.3.2023.
  3. Paketin ja rahdin pakkausohjeet Posti. Viitattu 15.1.2023.
  4. Andersson, Sören: The 1880 UPU Parcel Post Convention and Swedish Foreign Parcel Mail, 1881–1921 The Posthorn, Journal of the Scandinavian Collectors Club. May 2002. Arkistoitu 13.11.2013. Viitattu 15.1.2023.
  5. 130 years of the parcel post The British Postal Museum & Archive blog. 1.8.2013. Viitattu 15.1.2023.
  6. Parcel Post, Delivery of Dreams, Introduction Smithsonian Libraries. Viitattu 15.1.2023.
  7. The history of Swiss Post Sveitsin posti. Viitattu 15.1.2023.
  8. Kuumat pakettimarkkinat Yle Kuningaskuluttaja. 26.4.2012. Viitattu 15.1.2023.
  9. Ihatsu, Katja: R-kioskit kisaavat paketeista Postin kanssa. Turun Sanomat, 17.1.2007. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 15.1.2023.
  10. Hirvonen, Saara: Paketin tilaaminen kotiin on kätevää, mutta ei aina ongelmatonta: pakettia odottaa turhaan, kuljetusta ei tehdä tai yhtäkkiä se onkin noutopisteessä yle.fi. 13.6.2020. Viitattu 15.1.2023.
  11. Traficom postimarkkinaselvitys 2020, s. 20. Traficom, 2021. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 15.1.2023).
  12. Haataja, Johan & Passi, Pekka: Postimarkkinan tulevaisuudennäkymät, alun tiivistelmä Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisuja 16/2013. 19.2.2013. Viitattu 15.1.2023.
  13. Pitkäranta, Pilvi: Pakettirumban päästöt Yle. 19.3.2021. Viitattu 15.1.2023.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.