Possessed (albumi)

Venom saavutti 1980-luvun alussa mainetta maailman raskaimpana ja rienaavimpana metalliyhtyeenä. Hevarien parissa yhtyeen albumit olivat suosittuja, ja myös rock-lehdistössä ne saivat innostuneen vastaanoton. Vuosikymmenen puoliväliin mennessä jäsenten välit olivat kuitenkin tulehtuneet,[4] ja kitaristi Jeffrey ”Mantas” Dunn oli jo vuoden 1983 tienoilla harkinnut jättävänsä yhtyeen.[5]

Dunn oli säveltänyt suurimman osa Venomin kahden ensimmäisen albumin musiikista,[6] mutta Possessedin äänityksissä hän ei enää ollut kiinnostunut yhtyeestä ja albumin suunnittelu jäi laulaja-basisti Conrad ”Cronos” Lantin vastuulle.[7] Lantin mukaan Dunn lähinnä ”tuijotti seinää”,[8] ja myös Dunn itse on myöhemmin muistellut voineensa henkisesti pahoin.[5] Lant ja rumpali Tony ”Abaddon” Bray joutuivat usein harjoittelemaan kahdestaan,[8] eikä yhtye ollut vielä opetellut yhtäkään kappaletta valmiiksi, kun sen jäsenet menivät studioon äänittämään uutta albumia.[7]

Possessed äänitettiin englantilaisessa kartanossa, jonka pihalle oli asennettu Manor Mobile -studio. Lantin mukaan ratkaisu oli Venomille ominainen mutta äänitysten onnistumisen kannalta huono. ”Istuimme valtavissa tuoleissa, lennätimme Ranskasta huippukokit ruokkimaan meidät joka päivä. Rupesin leikkimään rock-tähteä, poltin kuubalaisia sikareita ja söin beluga-kaviaaria ja langusteja aamiaiseksi[. – –] Yhtenä aamuna emme saaneet sytytettyä tulta suunnattoman suureen takkaan ja aloimme heitellä sinne 300 punnan arvoisia brandypulloja.” Ylellisistä olosuhteista huolimatta äänitysten ilmapiiri oli huono.[9]

Äänitysten jälkeen Venomin oli määrä lähteä uudelle Pohjois-Amerikan-kiertueelle, mutta sitä lykättiin kahdella viikolla Dunnin sairastuttua vesirokkoon ja mononukleoosiin. Kun Dunnin vointi huononi edelleen, yhtye joutui tekemään kiertueen ensimmäiset konsertit Fistin Dave Irwinin ja Avengerin Les Cheethamin kanssa.[10] Possessed ilmestyi kauppoihin huhtikuussa 1985,[1] jolloin kiertue oli jo pitkällä. Yhtyeen jäsenet olivat tyytymättömiä sekä julkaisun viivästymiseen että vinyylilevyn kansiin, jotka yhtyeen toiveiden vastaisesti eivät olleet aukeavaa mallia.[10] Kansikuvan Baphomet-paitaan pukeutunut poika on rumpali Brayn lapsi.[11]

Kokeellisempien At War with Satan -albumin ja ”Manitou”-singlen jälkeen Venom palasi Possessedilla perinteiseen tyyliinsä.[3][8] Albumin kappaleet olivat enimmäkseen vanhoja, syystä tai toisesta äänittämättä jääneitä sävellyksiä.[12] Lantin mukaan materiaali oli lähinnä hänen säveltämäänsä, ja Dunn keksi ainoastaan kappaleen ”Wing and a Prayer” riffin.[9] Useimmat kappaleista ovat lyhyitä, nopeatempoisia ja hyökkääviä,[3] mutta albumilla on havaittavissa myös hienoista siirtymää aiempaa melodisempaan ja kevyempään musiikkiin, ja samana vuonna ilmestynyt Nightmare-EP jatkoi samaan suuntaan.[13] Toisaalta äänenlaatu ja soiton tarkkuus ovat Possessedilla jopa huonompia kuin yhtyeen ensimmäisillä albumeilla.[7][14]

Katkelmia nimiraidan sanoituksista oli julkaistu Venomin aiempien albumien takakansissa.[15] Kappaleessa lauletaan muun muassa pappien oksennuksen juomisesta ja vaaditaan Jumalan kuolemaa.[16]

Vastaanotto
Arvostelupisteet
Julkaisu	Pisteet
AllMusic[2]
Kerrang![10]
Metal Forces[3]

Possessed käväisi Britannian albumilistan sijalla 99, mikä oli Venomin toinen ja viimeinen listasijoitus kotimaassaan.[17] Kerrang!-lehden Geoff Barton, joka aiemmin oli ylistänyt Venomia arvosteluissaan, antoi Possessedille arvosanaksi yhden K:n viidestä mahdollisesta. Hän moitti sekä voimatonta tuotantoa että epäyhtenäistä kappalemateriaalia.[10] Metal Forcesin aikalaisarviossa Possessed sen sijaan sai kehuja. Bernard Doe kuvaili sitä Venomin siihen mennessä lähestyttävimmäksi albumiksi, joka tarjoilee yksinkertaisia, hyökkääviä kappaleita. Albumilla ”ei ehkä ole ’Bloodlustin’ kaltaisia klassikoita”, mutta Venom-faneja ilahduttanee tieto siitä, ettei yhtye ole ”ruvennut nössöilemään, kuten jotkut ehkä pelkäsivät arveluttavan ’Manitou’-singlen jälkeen”. Albumin huippuhetkenä Doe piti ”Voyeur”-kappaleen ”totaalista thrashia”.[3]

Lehdistön suhtautuminen oli alkanut muuttua kielteisemmäksi jo vuonna 1984 julkaistun At War with Satan -albumin jälkeen, ja Lant oli ennustanut Metal Forcesin haastattelussa Venomin seuraavan albumin saavan aiempaa huonomman vastaanoton.[10] Samaan aikaan Venom joutui innoittamiensa uuden sukupolven äärimetalliyhtyeiden haastamaksi. Slayerin Hell Awaits ja Megadethin Killing is My Business... And Business is Good ilmestyivät samassa kuussa Possessedin kanssa.[10] Doen mukaan monet monet Venomin ”oppilaista pieksivät oppi-isänsä julkaisemalla huomattavasti parempaa musiikkia”.[3]

Possessedin katsotaan usein päättäneen Venomin huippukauden.[18][19][20][21] Sen suosio ei kuitenkaan ole yhtä varaukseton kuin yhtyeen kolmen ensimmäinen albumin. Decibel-lehden Greg Moffitt pitää albumin suurimpana ongelmana äänityksen huonoa laatua, jota taitavinkaan miksaaja ei kykenisi pelastamaan. Hän kiittää kuitenkin albumin kappaleita, jotka kaikki tarjoavat muistettavia yksityiskohtia. Niitä ovat esimerkiksi ”Harmony Diesin” psykedeeliset sanoitukset, ”Possessedin” tunnelmallinen intro sekä ”Mystiquen” itämainen kitarasoolo, joka on koko Jeff ”Mantas” Dunnin uran paras.[12] Allmusicin arvostelussa Eduardo Rivadavia kirjoittaa avausraita ”Powerdriven” lupaavan paluuta Venomin ensimmäisten albumien tyyliin ja laatuun, mutta epätasainen ja tylsä kappalemateriaali on ”lähinnä hupaisaa, ei ikimuistosta”. Rivadavian mukaan Possessedilla on jo nähtävissä selvät merkit siitä, että ”loppu oli lähellä”, eikä ole yllättävää, että Venomin kuuluisin kokoonpano hajosi pian albumin julkaisun jälkeen.[2] Imperiumin Janne Peltonen oli vuonna 2005 julkaistussa arvostelussa samaa mieltä. ”Vaikka biisit ovat periaatteessa ’ihan ok’, ei tunkkaisella tuotannolla höystetty materiaali yllä Venom-standardeihin paria poikkeusta lukuun ottamatta.”[14]

”Possessed” oli yksi 15 kappaleesta, jotka Parents Music Resource Center nimesi kaikkein haitallisimmiksi ja loukkaavimmiksi ja joiden perusteella järjestö 1985 vaati äänilevyihin ikärajoituksia ja sisältövaroituksia.[11] Lant kommentoi saatananpalvontasyytöksiä Kerrang!-lehden samana vuonna julkaistussa haastattelussa: ”En saarnaa satanismia, okkultismia, noituutta tai mitään muutakaan. Rock & roll on pohjimmiltaan viihdettä ja siinä se.”[11] Vuonna 2015 Lant muisteli PMRC:n olleen Possessedille erinomaista ilmaista mainosta, jonka ansiosta alkuun huonosti menestynyt albumi alkoi myydä suuria määriä.[11]

Kiertueen päätyttyä Venom alkoi äänittää Deadline-nimistä albumia, mutta Dunn jätti yhtyeen ennen sen valmistumista. Hän oli turhautunut Venomin rajalliseen ilmaisuun, ja sooloalbumi Winds of Change (1988) edustikin selvästi hänen aiempaa tuotantoaan melodisempaa musiikkia. Brayn mukaan kokoonpanon hajoamisen syynä olivat ”musiikilliset erimielisyydet — hän [Dunn] oli musikaalinen ja me muut emme.”[22] Lant ja Bray olivat pitäneet kahden kitaristin kanssa soittamisesta, joten korvaajiksi värvättiin Mike ”Mykus” Hickey ja Jim Clare.[10]

Lant oli Possessediin tyytymätön, ja vuonna 2008 julkaistussa haastattelussa hän kuvaili sen olleen ”huonosti harjoiteltua soopaa. – – Yksikään kappaleista ei ehtinyt löytää oikeaa nopeutta tai rakennetta tai intohimoa.”[8] Dunn on kertonut, että hänellä on albumista vain onnettomia ja ahdistavia muistoja.[23]

• Limited Edition Picture Disc (vinyyli)
• Limited Edition sinisellä levyllä (vinyyli)

• Cronos – bassokitara, laulu
• Mantas – kitara
• Abaddon – rummut

• Patterson, Dayal: Black Metal. Evolution of the Cult. Feral House, 2013. ISBN 978-193623976-4. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)

• Possessed (albumi) Discogsissa. (englanniksi)
• Albumi Possessed (albumi) Encyclopaedia Metallum -sivustolla (englanniksi)