Porvoonjoki

Porvoonjoki on ollut alun perin hämäläisten kauppareitti ja sen alkuperäinen nimi on mahdollisesti ollut Kukinjoki. Nimi juontaisi juurensa friisiläisperäiseen kugg-nimistöön joka vastaisi muita rannikon samankaltaisia kauppapaikkoja.[7] Porvoonjoen varrelta on löytynyt 170 kivikautista asuinpaikkaa Suomen vanhimmalta kivikaudelta.[8][9][10] Porvoonjoen viljelymaisema ikivanhoine asutuksineen, kylineen ja kartanoineen yhdessä vanhan Porvoon kanssa on yksi Suomen 27 kansallismaisemasta.[11]

Joen kokonaispituus on 143 kilometriä ja sen kattama vesistöalue on 1 237 km² pinta-alaltaan, mistä vain 1,34 % on järviä.[2] Vähäisin todettu virtaama on vesikuutiometri sekunnissa ja suurin 200 m³ sekunnissa. Joen Lahdessa sijaitsevan alkupään ja Porvoossa sijaitsevan suun korkeusero on 68 metriä, jolloin keskimääräiseksi putoukseksi muodostuu 0,7 metriä kilometrin matkalla.[12]

Joen suurin sivujoki on Palojoki sekä suurimmat järvet Mallusjärvi, Isojärvi ja Sahajärvi. Porvoonjoen suisto on Natura 2000 -aluetta.[13]

Kupulimaskan muodostamia lauttoja Pukkilassa Naarkosken voimalan yläpuolella.

Porvoonjoki on luontaisesti samea koska siinä on savea. Jokea kuormittavat etenkin maatalous ja asutuksen jätevedet.[14] Maatalouden päästöjä on pyritty rajoittamaan suojavyöhykkeillä.[15]

Joelle on pyritty asettamaan tiukkoja ympäristönormeja, mutta kunnalliset jätevedet kuormittavat jokea. Lahti käyttää Porvoonjokea pääasiallisena jätevesiviemärinään. Etenkin kalojen lisääntymiskyky on uhattuna lääkejäämien takia. Joen virkistyskäyttö on hankalaa suuren suolistoperäisten bakteerien määrän takia. Joen tila on vähitellen elpymässä hyväksi.

Joen ekologista tilaa valvoo Hämeen ympäristökeskus Orimattilaan saakka ja Askolasta alkaen Uudenmaan ympäristökeskus.

Porvoonjokeen virtaavat fosforipäästöt Lahdesta ovat vähentyneet kolmasosaan 20 vuoden kuluessa.[16]

Joessa ei ole virallisia uimarantoja, Lahden ja Orimattilan välillä jokivettä ei juoteta karjalle koska siinä on niin paljon suolistobakteereita.[17]

Tulokaslajit kuten limaskat ovat ryöpsähtäneet toisinaan massaesiintymiksi.[18]

Porvoonjokeen on kohdistunut myös melko paljon vapaamuotoista yhdistystoimintaa, esimerkiksi Itä-Uudenmaan vesi- ja ilmastonsuojeluyhdistys.[19] Lahden kaupunki on osana viheralueidensa kunnostamista tehnyt Ali-Juhakkalan ja Miekkiön välille melojille sopivaa jokiuomaa.[20]

Joelle on tehty melontareitti rantautumispaikkoineen.[21]

Joen varrella ei harrasteta ammattikalastusta, ja virkistyskalastus on vähäistä. Ruokakalaa saalisti vuoden 2005 kyselyn mukaan 46 perhettä. Virkistyskalastusta halutaan kuitenkin lisätä rakentamalla kalaportaita ja parantamalla veden laatua. Joessa on tavattu kirjolohta, harjusta, haukea, salakkaa, turpaa, särkeä, kivennuoliaista, ahventa, kiiskeä, puronieriää, lohta/taimenta, pasuria ja madetta. Ravut kuolivat rapuruttoon 1950-luvulla.[17]

Pukkilassa ja Kerkkoossa on yhteisalueiden ja kylätoimikuntien ylläpitämiä uimarantoja.[17]

Koski ja myllyn rauniot Orimattilan Virenojalla.

Vesivoimaa on hyödynnetty myllyjen, sahojen ja pienten voimalaitosten avulla monissa Porvoonjoen koskissa.[22]

• Tönnönkoski, Orimattila, mylly vuodesta 1589[23]
• Patomäenkoski, Lahti
• Vakkolankoski, Askola[24]
• Naarkoski, Pukkila
• Strömberginkoski, Porvoo

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Porvoonjoki Wikimedia Commonsissa

• Porvoonjoki elävämmäksi (PDF) 2019. Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja ilmansuojeluyhdistys r.y.
• Luhdanjoki Lahden seudun luonto. Lahti ja Hollola.
• Jokienkunnostushanke (kartta) (Arkistoitu – Internet Archive) Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja ilmansuojeluyhdistys r.y.