Portulacineae
Portulacineae on koppisiemenisten Caryophyllales-lahkon Centrospermae-ryhmään kuuluva kladi, jossa on kahdeksan heimoa: hetekaalikasvit (Montiaceae), Halophytaceae, kaktiokasvit (Didiereaceae), basellakasvit (Basellaceae), Talinaceae, Anacampserotaceae, portulakkakasvit (Portulacaceae) ja kaktuskasvit (Cactaceae).[1]
Portulacineae | |
---|---|
Portulaca amilis -portulakkalaji |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Streptophyta |
Kaari: | Versokasvit, Embryophyta |
Alakaari: | Putkilokasvit, Tracheophyta |
Luokka: | Siemenkasvit, Spermatophyta |
Alaluokka: | Koppisiemeniset, Angiospermae |
Kladi: |
Portulacineae Engl. |
Lahko: | Caryophyllales |
Alalahko: | Centrospermae |
Heimot | |
|
Tuntomerkit
Kladin kasveilla on usein mukulamaiset juuret, ja niillä on usein myös kuivilla kasvupaikoilla kasvaville kasveille tyypillinen CAM-aineenvaihdunta (engl. Crassulacean Acid Metabolism), mikä tarkoittaa, että ilmaraot ovat auki öisin, jolloin veden haihtuminen on vähäisintä, ja niiden kautta tuleva hiilidioksidi sitoutuu orgaanisiksi hapoiksi, joista se auringon paistaessa vapautuu yhteyttämistä eli fotosynteesiä varten. Varren päällysketossa eli epidermissä on oksalaattikiteitä, ja myös limasoluja esiintyy. Ilmaraot ovat parasyyttisiä, so. apusolut ovat huulisolujen kanssa samansuuntaisia. Lehdet ovat enemmän tai vähemmän meheviä eli sukkulenttisia, ja niiden kummallakin pinnalla on ilmarakoja. Kukat ovat enemmän tai vähemmän suojuslehtien eli brakteolien (mahdollisesti verholehtien) sisällä. Kehälehdet ovat terälehtimäisiä. Emiön vartalo on harittavahaarainen.[1]
Kladin ikä lienee noin 50 miljoonaa vuotta ja se on mahdollisesti syntynyt Etelä-Amerikassa.[1]
Luokittelu
Aikaisemmin suuri osa kladin lajeista vietiin laajaan portulakkakasvien (Portulacaceae) heimoon. Sukulaisuussuhteita tarkemmin selvitettäessä kävi ilmeiseksi, että jos kaktuskasveja pidetään omana heimonaan, on portulakkakasvien heimo parafyleettinen, so. se ei sisällä kaikkia kantamuotonsa jälkeläisiä. Kaktus-, kaktio- ja portulakkakasvit ovat kaikki samaa kehityshaaraa ja niillä on yhteinen kantamuoto. Kaktuskasvien heimon säilyttämiseksi oli välttämätöntä selvittää kehityshaaran sisäiset sukulaisuudet, ja selvitystyön tuloksena syntyi muutama pieni heimo; portulakkakasveihin jäi vain portulakkojen (Portulaca) suku. Selvitystä on tehty mitokondrioista ja viherhiukkasista eristettyjen DNA-jaksojen avulla. Myöhemmin vuonna 2011 mukaan otettiin myös eräs tuman DNA-jakso. Näin on päädytty seuraavaan dikotomiseen kladien jaotteluun, jolla on myös morfologisia perusteluja:[1]
- 1. hetekaalikasvit (Montiaceae)
- 2. muut heimot
- 2.1. Halophytaceae
- 2.2. muut heimot
- 2.2.1. kaktiokasvit (Didiereaceae) ja basellakasvit (Basellaceae)
- 2.2.2. muut heimot
- 2.2.2.1. Talinaceae
- 2.2.2.2. muut heimot
- 2.2.2.2.1. Anacampserotaceae
- 2.2.2.2.2. portulakkakasvit (Portulacaceae) ja kaktuskasvit (Cactaceae)
Kaktio- ja basellakasvit on sisaruudestaan huolimatta pidetty erillään, samoin portulakka- ja kaktuskasvit. Muutama afrikkalainen ennen portulakkakasveihin sisällytetty suku on nyt viety kaktiokasveihin, mitä myös morfologia tukee. Jäljelle jäävä osa entistä portulakkakasvien heimoa on parafyleettinen; siksi on syntynyt muutama pikku heimo: Montiaceae, joka jää analyyseissä kauimmas eroon entisestä portulakkakasvikompleksista, Talinaceae, Anacampserotaceae ja enää yhden suvun käsittävä Portulacaceae sensu stricto (ahtaassa mielessä). Joskus itsenäisenä heimona pidetty Hectorellaceae, joka on morfologisesti melko erillinen, sisältyy nyt Montiaceae-heimoon.[1]
Lähteet
- Stevens, P. F. (2001 onwards). Angiosperm Phylogeny Website. Version 12, July 2012 [and more or less continuously updated since]. http://www.mobot.org/MOBOT/research/APweb/.
Viitteet
- Stevens, P. F. (2001 onwards). Angiosperm Phylogeny Website. Version 12, July 2012 [and more or less continuously updated since.] mobot.org. Viitattu 21.11.2017.