Portugalinseisoja

Portugalinseisojalla on normaalit mittasuhteet ja kiinteä rakenne. Selkä on leveä ja lyhyt. Pää on hieman raskas, mutta sopusuhtainen. Silmien tulisi olla suuret, soikeat ja keskenään samanlaiset, väriltään kastanjanruskean sävyiset. Silmistä tulisi korostua ilmeikäs ja eloisa katse. Korvat ovat riippuvat ja ylöskiinnittyneet, noin 15 cm pitkät. Karva on lyhyttä ja vahvaa, ei kovin pehmeää. Portugalinseisoja on väriltään joko yksivärinen keltainen tai ruskea tai keltainen/ruskea valkoisin merkein.

Alun perin portugalinseisojasta tunnettiin myös pitkäkarvainen muunnos, jota pidettiin alkuperäisenä tyyppinä.[3] FCI ei kuitenkaan hyväksy pitkäkarvaisuutta.

Portugalinseisoja on hyvä ja sitkeä liikkuja. Rodulla tulisi olla voimakas työskentelyhalu. Sille tyypillisiä luonteenpiirteitä ovat nöyryys ja sosiaalisuus. Se on myös todella kiintyvä ja joskus rodun kiintyvyys saattaa olla jopa liiallista. Vilkkaus ja eloisuus ovat myös portugalinseisojan tunnusmerkkejä.

Portugalinseisojaa voidaan pitää rakenteensa ja luonteensa perusteella hyvin alkuperäisenä rotuna. Perdigueiro tarkoittaa peltopyytä, mikä viittaa sen alkuperäiseen käyttötarkoitukseen. Rodun esi-isät olivat 400-500-luvuilla eläneitä haukkakoiria, jotka kulkeutuivat Iberian niemimaalle toistaiseksi tuntemattomasta lähtömaasta. Portugaliin saapui laivoja lähes kaikkialta, joten koirien alkuperä on jäänyt epäselväksi. Joka tapauksessa näistä haukkakoirista jalostui aikojen saatossa paikallinen rotu, podengo de mastra ("seisova ajokoira"), joka oli nykyisen portugalinseisojan suora kantarotu.[3] Podengo de mastran lisäksi Desmond Morris uskoo myös espanjalaisten koirien vaikuttaneen rodun perimään.[4] Podengo de mastra mainittiin jo 1200-luvun lopulla portugalilaisessa metsästyskirjassa, ja samoihin aikoihin Afonso III maalasi jo koiria, jotka vastasivat tyypiltään nykyistä rotua. Samaten 1200-luvun lopulla Gaston Phoebus kirjoitti portugalilaisesta haukkakoirasta, jolla oli kookas pää, kaunis, suuri runko ja kanelinruskea-valkoinen karvapeite.[3]

Tästä voidaan päätellä, että portugalinseisoja on ollut olemassa Portugalissa jo 1300-luvun loppupuolella, ja sen uskotaankin olevan useimpien merkittävien eurooppalaisten seisojien kantarotu. Mm. pointterin tiedetään mitä todennäköisimmin polveutuvan portugalilaisen liikemiehen Englantiin 1700-luvun alussa viemistä portugalinseisojista.[3]

• Kennelliiton rotumääritelmä (pdf)