Portugalin väestö

Vuonna 2016 Portugalin tilastokeskuksen mukaan koko maassa asui 10 309 573 asukasta. Manner-Portugalin asukasluku oli 9 809 414, Madeiran 254 876 ja Azorien 245 283.[1] Portugalin väkiluku on laskussa, sillä vuonna 2009 maassa asui 10 573 479 asukasta. Vuonna 2016 väestönkasvu oli -0,31 prosenttia.[2]

Portugalin väestö ikääntyy, koska hedelmällisyysluku laskee ja ihmiset elävät pidempään. Vuonna 2016 syntyi 87 126 lasta eli 8,4 syntymää tuhatta asukasta kohti (1,9 prosentin kasvu edelliseen vuoteen verrattuna). Vaikka kokonaishedelmällisyysluku kasvoikin hieman, se on edelleen selvästi liian pieni, jotta väestö kasvaisi luonnollisesti.[3]

Portugali oli pitkään maastamuuton maa. Portugalilaiset alkoivat 1960–70-luvulla paeta niin köyhyyttä kuin diktatuuriakin esimerkiksi Ranskaan. Niinpä Pariisia kutsutaan Portugalin toiseksi suurimmaksi kaupungiksi.[4] Nyttemmin siirtolaisia on tullut varsinkin entisistä siirtomaista ja Itä-Euroopan valtioista.

Korkea imeväiskuolleisuus ja maastamuutto hidastivat Portugalin väestönkasvua 1800- ja 1900-luvulla. Ensimmäinen virallinen väestönlaskenta tehtiin vuonna 1864, jolloin väkiluvuksi saatiin noin 4,3 miljoonaa. Sen jälkeen väestö kasvoi alle yhden prosentin vuositahtia käyden tämän yläpuolella ainoastaan 1930- ja 1940-luvulla.[5]

1960-luvulla Portugalin väkiluku väheni 300 000:lla ja 1970-luvun alussa väestönkasvu oli edelleen seisahduksissa. Monet kansalaiset muuttivat pois maasta työn perässä tai välttyäkseen sotapalvelukselta siirtomaasodissa. Vuonna 1974 väkiluku osoitti ensimmäistä kertaa kasvun merkkejä ja vuonna 1981 maan väkiluvuksi arvioitiin 9,8 miljoonaa eli 1,2 miljoonaa enemmän kuin kymmenen vuotta aikaisemmin. Pääosa väestönkasvusta johtui arviolta 500 000–800 000 Afrikan siirtomaista saapuneen pakolaisen asuttamisesta. 1980-luvun alussa väestö kasvoi arviolta 0,8 prosentin vuositahtia ja kääntyi sitten laskuun.[5]

1900-luvun lopulla imeväiskuolleisuus kääntyi laskuun ja maastamuutto hidastui kun taloudellinen tilanne parani. 1990-luvun alussa vuosittainen väestönkasvu oli arviolta 0,4 prosenttia, ja vuonna 1992 maan väkiluvuksi arvioitiin Azorit ja Madeira mukaan lukien 10,5 miljoonaa.[5]

Portugali on sekä kielellisesti että etnisesti melko homogeeninen valtio.[6] Maassa asui vuoden 2016 lopussa 392 969 ulkomaalaista eli noin 3,8 prosenttia väestöstä. Ulkomaalaisten määrä oli kasvanut vuoden aikana 2,4 prosentilla, mitä ennen se oli laskenut kuusi vuotta peräkkäin. Suurimmat ulkomaalaisryhmät ovat brasilialaiset (79 569 asukasta), kapverdeläiset (36 193 asukasta), ukrainalaiset (34 428 asukasta) ja romanialaiset (30 429 asukasta).[7] Lisäksi Portugalissa asuu muun muassa noin 10 000 marranoa, jotka ovat niiden juutalaisten jälkeläisiä, jotka joutuivat aikoinaan esittämään kristittyjä käännynnäisiä, vaikka samalla harjoittivatkin juutalaisuutta salaa kryptojuutalaisina.[6] Portugalin asukkaista noin 800 on suomalaisia.[8]

Romaanista portugalin kieltä puhutaan koko maassa, jonka lisäksi Miranda do Douron alueella puhutaan alueellisesti tunnustettua mirandeesia. Ethnologue luettelee Portugalissa käytettäviksi kieliksi asturian, celón, galegon, mirandeesin, portugalin, portugalilaisen viittomakielen ja vlaxinromanin.[9] Portugali yhdistää kansaa, sillä lähes kaikki asukkaat puhuvat sitä äidinkielenään.[6] Peruskoulutuksessa opetetaan englantia ja ranskaa.

Kristinusko on ollut keskeisessä asemassa Portugalin historiassa, ja sillä on edelleen suuri merkitys.[10] Vuoden 2011 väestölaskennan mukaan Portugalin suurin uskonnollinen yhteisö on katolinen kirkko, johon kuuluu 81,0 % portugalilaisista.[11] Katolilaisten määrä on kuitenkin tasaisesti vähenemässä.[10] Muita kristittyjä on noin 3,3 % ja muita uskontoja 0,6 % väestöstä. Uskontokuntiin kuulumattomia on 6,8 % ja kantansa ilmoittamattomia 8,3 % väestöstä.[11] Suurimmat ja vanhimmat protestanttiryhmät ovat anglikaanit ja metodistit. Evankelikaaniset kirkot ovat saaneet 2000-luvulla suosiota, mutta niiden osuus on silti pieni. Myös juutalaisten osuus on pieni.[6] Ennen 1500-lukua juutalaisia oli huomattava määrä, mutta vuonna 1496 kuningas Emanuel I määräsi heidät karkotettaviksi tai käännytettäviksi katolisuuteen.[12] Alueen nykyisen väestön keskuudessa 20 prosentilla on DNA-analyysin perusteella juutalaisia esi-isiä.[13]

Uskonnonvapaus on tullut maahan vasta vuoden 1976 perustuslaissa. Useimmat muut kuin katolisen uskonnon harjoittajista ovat taustaltaan maahanmuuttajia.[14]

Vuonna 2010 tehdyn tutkimuksen mukaan 70 % portugalilaisista uskoo Jumalan olemassaoloon.[15]

Portugalilaissyntyisiä paaveja ovat olleet Johannes XXI[16] ja Pyhä Damasus I. Portugalin vanhimpia kirkkoja on vuonna 1147 rakennettu Lissabonin tuomiokirkko.[17]

Fátiman kaupunki on tärkeä pyhiinvaelluskohde ja vetää vuosittain puoleensa satoja tuhansia pyhiinvaeltajia.[10]

Coimbran yliopisto.

Portugalissa on oppivelvollisuus 6–18-vuotiaille. 12 vuotta kestävä pakollinen koulu on kaksi vuotta pidempi kuin OECD-maiden keskiarvo.[22]

1990-luvun alussa Portugalin väestöstä oli erilaisten tutkimusten ja arvioiden mukaan 14–20 % lukutaidottomia, tosin useimmat luku- ja kirjoitustaidottomista olivat iäkkäämpiä ihmisiä.[23] Portugalin hallitus oli alkanut 1980-luvun loppupuolella panostaa koulunkäyntiin aiempaa enemmän, kun tutkimuksissa oli havaittu lukutaidottomien suuri määrä.[6] Lukutaitoisten osuus on tuon jälkeen kasvanut selvästi, sillä Unescon mukaan vuonna 2011 yli 15-vuotiaista 94,5 osasi lukea. Miehillä lukutaito oli hieman parempaa, sillä yli 15-vuotiaiden naisten lukutaito oli vuonna 2011 92,9 prosenttia ja miehillä 96,3 prosenttia.[24]

Portugalin ensimmäinen yliopisto oli Coimbran yliopisto, joka perustettiin Lissabonissa vuonna 1290 ja siirrettiin Coimbraan 1537. Vuonna 1559 perustettiin Évoran ja vuonna 1911 Lissabonin yliopisto.[6] Opiskelijamäärältään suurin yliopisto on Porton yliopisto, jossa on 29 000 opiskelijaa.[25] Vanhin yksityinen yliopisto on Portugalin katolinen yliopisto. 1970–1980-luvuilla Portugaliin avattiin useita uusia yliopistoja, kuten Aveiron yliopisto, Minhon yliopisto, Lissabonin polytekninen opisto, Porton polytekninen opisto, Azorien yliopisto, Algarven yliopisto ja Madeiran yliopisto. Shanghain Jiao Tong -yliopiston vuosittain tekemässä arviossa vuonna 2013 Lissabonin yliopisto oli sijoilla 301–400 ja Lissabonin teknillinen yliopisto sijoilla 401–500.[26]

Vuoden 2000 PISA-tutkimuksessa, jossa testattiin 28 OECD-maan ja neljän muun maan 15-vuotiaiden koululaisten lukutaidon, matematiikan ja luonnontieteiden osaamista, Portugali sijoittui kaikissa OECD-maiden keskiarvon alapuolelle.[27] Vuosina 2002-2012 Portugalin tulokset paranivat etenkin matematiikassa, ja vuonna 2012 maa oli lähellä OECD:n keskitasoa.[28]

Asukasluvun kehitys

• 1864: 4 188 419
• 1890: 5 049 729
• 1911: 5 969 056
• 1920: 6 032 991
• 1930: 6 825 883
• 1940: 7 722 152
• 1950: 8 510 240
• 1960: 8 851 240
• 1970: 8 648 369
• 1981: 9 833 041
• 1991: 9 862 540
• 2001: 10 356 117
• 2011: 10 561 614

Muuta

• Mediaani-ikä: 38,5 vuotta
• Väestönkasvu: 0,36 % (2006)
• Lapsikuolleisuus: 4,98 tuhatta kohden
• Elinajanodote: 77,7 vuotta
• Lukutaitoisuus: 93,3 %

1. Lissabon (564 657 as.)
2. Sintra (409 482 as.)
3. Vila Nova de Gaia (288 749 as.)
4. Porto (238 954 as.)
5. Loures (199 231 as.)
6. Cascais (181 444 as.)
7. Amadora (176 239 as.)
8. Braga (170 858 as.)
9. Oeiras (168 475 as.)
10. Matosinhos (168 451 as.)
11. Almada (164 844 as.)
12. Seixal (164 715 as.)
13. Gondomar (164 096 as.)
14. Guimarães (161 876 as.)
15. Coimbra (148 474 as.)
16. Odivelas (143 995 as.)
17. Santa Maria da Feira (142 295 as.)
18. Vila Franca de Xira (133 224 as.)
19. Vila Nova de Famalicão (131 690 as.)
20. Barcelos (123 831 as.)
21. Setúbal (120 117 as.)
22. Maia (120 111 as.)
23. Leiria (119 870 as.)

Portugalin alueet suuruusjärjestyksessä asukasluvun mukaan:

• Siirtolaisuus Portugaliin

• Portugal. Lonely Planet, 2007. ISBN 978-1-74059-918-4.
• Portugal Encyclopædia Britannica. 2017. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 24.1.2018. (englanniksi)
• Statistical Yearbook of Portugal 2016. Lisboa: Instituto Nacional de Estatística. ISBN 978-989-25-0412-4. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 29.1.2018).