Portugalin Intia

Portugalin Intia tarkoittaa Intian alueita, jotka kuuluivat siirtomaa-aikana Portugalille. Intian itsenäistyttyä vuonna 1947 Portugalin Intia koostui lukuisista enklaaveista Intian länsirannikolla. Niihin kuului muiden muassa Goa, jota Portugali hallitsi vuoteen 1961 saakka.

Vice-Reino da Índia Portuguesa
Estado Português da Índia
lippu vaakuna


Portugalin Intian sijainti
Valtiomuoto Portugalin siirtomaa
Merentakainen maakunta Portugalin valtakunnassa
Portugalin kuningas
Portugalin presidentti		 Manuel I (1511–1521)
Américo Tomás (1958–1961)
Pääkaupunki Kochi (1505–30)
Velha Goa (1530–1843)
Nova Goa (1843–1961)
Historia
– perustettu 15. elokuuta 1505
– Intian miehitys 14. tammikuuta 1961
Viralliset kielet portugalin kieli
Kielet konkani, gudžarati, marathi, malajalam
Valuutta Portugalin Intian rupia
Portugalin Intian escudo
Kansallislaulu "Hymno Patriótico" (1808–1826)
"Hino da Carta" (1826–1911)
"A Portuguesa" (1911–1961)
Edeltäjä(t) Bahmanin sulttaanikunta
Seuraaja(t)  Intia

Alueen valtaaminen

Portugalin Intia alkoi kehittyä, kun Vasco da Gama saapui Kozhikodeen 20. toukokuuta 1498. Portugalilainen amiraali Afonso de Albuquerque sai jo vuonna 1503 oikeuden rakentaa linnakkeen Cochiniin, Intian niemen kärjen länsipuolelle. Portugali sai valtaansa esimerkiksi Salsetten, Mumbain, Baçaimin sekä Damanin ja Diun. Tavoitteena oli saada muslimien harjoittama merikauppa Portugalin haltuun matkan varrella olevien tukikohtien avulla.[1]

Albuquerque teki alueelle uuden matkan ja valtasi Goan vuonna 1510 muslimeilta.Seuraavana vuonna hän valloitti Malakan, joka oli tärkeä salmi Itä-Aasiaan. Portugali solmi ystävyyssuhteet Etelä-Intian mahtivaltio Vijayanagaran kanssa ja takasi sille hevosten laivaamisen Persiasta ja Arabiasta. Portugalille oli edullista pysyä hyvissä väleissä ei-islamilaisten valtioiden kanssa. Uskontokysymys kuitenkin kärjisti suhteita, sillä portugalilaiset levittivät voimakkaasti kristinuskoa. Laajentumisvaihe päättyi vuonna 1580, kun Espanja ja Portugali yhdistettiin lyhyeksi aikaa.[1]

Portugalin hallinto

Portugali piti yllä hyviä suhteita Intian ylimpiin johtomiehiin, mutta paikalliset pikkuruhtinaat eivät saaneet juuri arvostusta. Asevoimin saatettiin tehdä aluelaajennuksia ja ryöstää hindutemppeleitä. Lähetystyö oli myös tavoitteena. niinpä itärannikolla sijaitsevan Mannarinlahden kalastajaväestö otettiin vuonna 1536 Portugalin suojeluun muslimien ryöstöiltä sillä ehdolla, että asukkaiden oli otettava kristillinen kaste ja tunnustettava Portugalin kuningas hallitsijakseen.[1]

Britit valta-asemaan

Portugali alkoi menettää otettaan Intiasta 1600-luvulla, kun Iso-Britannia alkoi rakentaa omaa merivaltaansa. Britit tukeutuivat hallinnossaan paikallisten ruhtinaiden apuun, ja 1800-luvulla lähes koko niemimaa alkoi olla brittien suorassa tai epäsuorassa hallinnassa.[2] Portugalille jäi vain hajanaisia enklaaveja. Vuonna 1703 britit taivuttelivat Portugalin Methuenin sopimukseen, jonka mukaan Britannian teollisuudella tuli olemaan etuoikeutettu asema Portugalin ja sen siirtomaiden markkinoilla.

Intian asevoimat valtasi sotilasoperaatiolla vuonna 1961 Portugalin viimeiset Intian-siirtomaat Goan, Damanin ja Diun.[3]

Lähteet
  1. Arild Hvidtfeldt: Otavan suuri maailmanhistoria. Osa 10: Suuret löytöretket, s. 245-250. Suomentanut Heikki Eskelinen. Otava, 1984. ISBN 951-1-08132-2.
  2. Erling Bjøi & Olof G. Lidin & Göran Malmqvist: Otavan suuri maailmanhistoria. Osa 15: Imperialismin aika, s. 29-32, 42. Suomentanut Heikki Eskelinen. Otava, 1986. ISBN 951-1-06903-9.
  3. Anders Røhr: Otavan suuri maailmanhistoria. Kartasto-osa, s. 220. Suomentanut Laura Kolbe. Helsinki: , 1983. ISBN 951-1-07458-X.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.