Porolahdenpuisto

Puiston yleisin käyttö on läpikulku ulkoilun yhteydessä. Petankkin pelaaminen puistossa saattaa olla yleinen näky, koska Helsingin Petankkiliigan joukkue Porot on nimetty alueen ASOY Porolahdenpuisto mukaan. Vuonna 2005 Porot-joukkue pelasi mestaruussarjassa. [3] Melonnan harrastajia voi myös alueelta havaita liikkuvan läpi Porolahden vesistön, koska Porolahti on yhteydessä idässä Tammisalon kanavasta Strömsinlahden venesatamaan ja etelässä Tilliruukinlahteen.

Pääpuulajeiltaan puisto on rauduskoivua, tervaleppää ja hieskoivua. Osia puistosta on määrätty Natura 2000 -hankkeen alaisuuteen.

Länsiosassa jasmikkeet, syreenit, koivut ja tuomipihlajat viihtyvät puistossa. Syreenilajisto on vaihtelevaa, ainakin nuokkusyreenityyppiä (Syringa reflexa) ja likusterisyreeniä (Syringa reticulata) kasvaa omissa ryhmissään. Ruusujakin on, muun muassa suviruusu (Rosa ’Poppius’) ja juhannusruusu (Rosa pimpinellifolia ’Plena’). Nuoret istutetut puut ovat hyväkuntoisia, ja niistä on odotettavissa kauniita puistopuita. Kosteikkoalueen reunassa kasvaa vanhoja, korkeita vihreälehtisiä pajuja, jotka ikänsä puolesta saattaisivat olla Herttoniemen kartanon ajoilta. Alueen länsiosassa Väylänsuuhun rajautuen on lehtomaisella kankaalla kasvava varttunut melko hyväkuntoinen koivikko, jossa kasvaa myös joitakin haapoja ja muutamia nuorempia vaahteroita ja tammen taimi. Puistossa on myös punasaarnia (Fraxinus pennsylvanica) sekä jotkin lajinmääritykseltään ovat epäselviä. Puistoon on 1990-luvulla istutettu kaupunginpuutarhalla lisättyjä erikoisia poppeleita. Tuolloin istutettu kiinanpoppeli (Populus simonii) saattaa olla Helsingin ainoa. Puistossa on kaksi istutusryhmää Helsingin yliopiston jalostusohjelman atsaleoja.

Metsäsaarekkeessa Roihuvuorentien ja Abraham Wetterin tien risteyksen kohdalla on massiivisen koivikon alla pensasvaltainen lehto. Lintujen kannalta arvokkaassa lehdossa on runsaasti lehtopensaita ja lehtipuuvesakkoa, jonka seassa on hyvälaatuista vaahteraa. Alueella kasvaa koivujen lisäksi haapoja, isoja raitoja, tervaleppää, vaahteraa, pihlajia, tuomia ja joitakin suuria mäntyjä. Koivikon itälaidassa on varikko- ja maankaatopaikkana käytetty alue. Puiston itäosa, koivuvaltainen lehtimetsäalue on kosteikkopainanteineen osa linnustollisesti arvokasta aluetta, joka jatkuu Strömsin kartanolle asti. Maaperä on rehevää lehtoa ja lehtomaista kangasta. Itäpäässä on paikoin pensasluhtaa muistuttava hoitamaton kosteikko, jossa on lepikkoa, pajupensaikkoa, lahopuuta ja vesipintoja. [4]

Tunnettuja lintuja puistossa on valkoposkihanhi, kottarainen, varis, tiaiset, räkättirastas, kyhmyjoutsen, silkkiuikku, nokikana, lokit ja sinisorsat.

• 
  Puiston suosittu kevyen liikenteen väylä sekä Porolahti.
• 
  Puiston uusi, 1990-luvulla valmistunut länsiosa.
• 
  Puita puistossa
• 
  Vihreällä merkitty eteläranta, kohdan 13. ja 14. välillä käsittää Porolahdenpuiston.