Pornografia

Pornografia (kreikan sanoista πόρνη (pornē) ’seksityöntekijä’ + γραφή (grafē) ’kirjoitus’[1]), lyhyemmin porno, on seksuaalisesti kiihottavaa tai sellaiseksi tarkoitettua kuvallista tai kirjallista aineistoa.

Pornonäyttelijät Ava Rose, Tori Black ja Alexis Texas vuoden 2010 AVN Adult Entertainment Expo -aikuisviihdetapahtumassa.

Määritelmät

Pornografian voi määritellä sisällön, tarkoituksen tai vaikutuksen mukaan. Sisällön näkökulmasta pornografia määritellään seksuaalisesti yksityiskohtaiseksi sukuelinten ja sukupuoliaktien kuvaukseksi, jolla ei ole taiteellista, kulttuurillista tai sosiaalista arvoa. Tarkoituksen näkökulmasta pornografia määritellään aineistoksi, jonka tarkoituksena on kiihottaa sen käyttäjiä. Vaikutuksen näkökulmasta pornografia määritellään aineistoksi, joka kiihottaa sen kuluttajaa.[2]

Valtion elokuvatarkastamo määritteli pornografiseksi aineistoksi kuvauksen, jossa ”ihmisiä käsitellään vain ja ainoastaan seksuaalisina olentoina”. Yksi tapa jaotella kuvallinen pornografia on ollut jaottelu pehmeän ja kovan pornografiaan välillä. Kovassa pornografiassa yhdyntä näytetään, mutta pehmeässä pornografiassa seksi on näyteltyä tai kuvakulmien ja leikkauksen takia yhdyntää ei näy.[3]

Pornoteollisuus ja lehdistö käyttävät pornosta usein nimitystä ”aikuisviihde”, ja taiteellisesta ja kauniista pornografiasta käytetään usein nimitystä ”erotiikka”.[2]

Laki
Pornografian laillisuus maailmassa.
  Laillista
  Laillista tietyin rajoituksin
  Laitonta
  Ei tietoa

Tanska laillisti pornografian virallisesti ensimmäisenä maana vuonna 1969.[4]

Suomessa kuvallisen pornografian tuottaminen, levittäminen ja hallussapito on laillista, pois lukien lapsipornografia, eläinpornografia ja väkivaltapornografia. Pornoelokuvien luovuttamista tai myyntiä rajoittaa yleensä korkea ikäraja, Suomessa 18 ja Ruotsissa 15 vuotta.[3][5] Pornolehtien ikäraja Suomessa on 15 vuotta, Ruotsissa ikärajaa ei ole.[6][7]

Yleisyys

Yhdysvalloissa tuotetaan vuosittain 10 000 pornoelokuvaa, ja pornovideoita myydään ja vuokrataan neljällä miljardilla dollarilla.[8]

Pohjoismaissa 2000-luvulla tehtyjen kyselytutkimusten mukaan suurin osa pohjoismaalaisista nuorista on nähnyt pornografiaa: vuonna 2006 tehdyssä kyselytutkimuksessa 12–20-vuotiaista pohjoismaalaisista pojista 99 % (vanhimmassa ikäluokassa 100 %) ja tytöistä 86 %.[9] Kaikista vastaajista 33 % ilmoitti katselevansa pornoa vähintään muutaman kerran viikossa, pojista useammat kuin tytöistä. Puolet vastaajista ilmoitti, etteivät katsele pornoa juuri koskaan.[10]

Vuoden 2004 pohjoismaisessa tutkimuksessa 18–30-vuotiasta naisista 80 % oli nähnyt pornografiaa.[11]

Vuonna 2017 arviolta 20–70 % Internetin liikenteestä oli pornoa.[12]

Suhtautuminen

Yhdysvalloissa syntyi 1970-luvulla feministinen pornografian vastainen liike, jonka johdossa olivat radikaalit Andrea Dworkin ja Catharine MacKinnon. Myös Yhdysvaltain kristillinen oikeisto nousi vastustamaan pornografiaa. Näiden ryhmien yritykset kieltää pornografia kuitenkin epäonnistuivat, ja 1990-luvulta lähtien useimmat feministit eivät ole enää vastustaneet pornografiaa.[13]

Miespuolisissa homoseksuaalien yhteisöissä pornografia on ollut hyväksyttyä, ja se on vaikuttanut voimakkaasti esimerkiksi brittiläiseen homokulttuuriin. Homoporno on muun muassa toiminut monen syrjäseudulla asuvan homomiehen ainoana yhteytenä urbaaniin homokulttuuriin. Homoyhteisön suopeus pornografialle aiheutti 1970-luvulla välirikon feministisen liikkeen kanssa.[14]

Yhdeksäsluokkalaisten ruotsalaisnuorten asennoituminen pornografiaa kohtaan on kriittistä, mutta he eivät kannata sen kieltämistä tai sensurointia.[15]

Sukupuolten väliset erot

Miehet ja naiset suhtautuvat länsimaisten tutkimusten mukaan pornografiaan eri tavoin. Miehet suhtautuvat pornografiaan naisia myönteisemmin ja pitävät sitä harvemmin vastenmielisenä. Naiset kannattavat miehiä useammin rajoituksia pornografialle. Miehet katsovat pornografiaa enemmän ja käyttävät sitä masturboidessaan useammin kuin naiset, näkevät sitä nuoremmasta pitäen, kiihottuvat siitä herkemmin, suosivat kovaa pornografiaa monipuolisemmin, eivätkä välitä siinä tunteiden kuvauksen puuttumisesta. Miehet suosivat vaihtuvia esiintyjiä ja naiset puolestaan useammin samoja esiintyjiä useissa akteissa. Ryhmäseksikohtauksissa miehet suosivat usein yhden miehen ja monen naisen välisiä kohtauksia, mutta naiset yhden naisen ja monen miehen välisiä[16]. Niin miehet kuin naisetkin katsovat pornografiaa useimmiten yksin, mutta naiset katsovat pornografiaa seurassa suhteellisesti useammin kuin miehet, etenkin vakituisen kumppaninsa kanssa.[16] Miehet ovat raportoineet pornografian käytöstään naisia useammin niin myönteisiä kuin kielteisiäkin vaikutuksia.[17]

Vaikutus seksirikoksiin ja asenteisiin

Pornografian epäillään toisinaan lisäävän seksirikollisuutta, kuten raiskauksia, sekä vahingoittavan naisia. Toisaalta pornografian on myös arveltu tarjoavan keinon kanavoida seksuaalisen väkivallan fantasiat vaarattomasti sekä helpon tavan ohjata seksuaalinen kiihottuminen masturbointiin eikä väkivaltaan ja laittomuuksiin. Joidenkin feministien mukaan pornografia voi myös vapauttaa naisen sosiaalisista rajoituksista.[8]

Useissa eri maissa tehtyjen tutkimusten mukaan pornografian laillistaminen ei lisää raiskauksia ja muita seksirikoksia, vaan sen myötä seksirikollisuus usein vähenee.[8] Lapsipornografian laillisuus Tšekissä, Tanskassa ja Japanissa vähensi merkittävästi lasten seksuaalisia hyväksikäyttöjä.[18][8] Pornografiaa katselevien miesten käsitykset naisia kohtaan ovat tutkimusten mukaan sallivampia ja hyväksyvämpiä kuin muiden miesten.[8]

Yhden näkemyksen mukaan pornografinen aineisto toimii lasten ja nuorten esikuvana ja muuttaa nuorten suhdetta seksuaalisuuteensa aikaistaen ja pinnallistaen sitä.[19][20]

Esiintyjien sukupuolinen suuntautuminen

Pornografiassa on tyypillistä, että miespuolisten esiintyjien rooli on selkeästi joko hetero- tai homoseksuaalinen, mutta naisesiintyjien yleensä biseksuaalinen.[21]

Historia
Seinämaalaus Pompejissa, Casa del Centenario IX 8,3 (Cubiculum 43), 100-luku eaa.

Antiikin Kreikassa ja Roomassa tehtiin julkisille paikoille veistoksia ja freskoja, joissa kuvattiin erilaisia sukupuoliakteja. Myös Intiassa, Perussa ja Japanissa tehtiin eroottista taidetta jo satoja vuosia sitten. Länsimaissa eroottinen kuvitus liittyi usein poliittiseen sanomaan vielä Ranskan vallankumouksen aikaan. 1600-luvun puolivälistä lähtien pornografiaa alettiin tehdä Euroopassa myös sen itsensä vuoksi, aluksi etenkin Ranskassa. Vielä 1800-luvun alussa pornografia oli etupäässä kirjallista, mutta valokuvauksen keksimisen myötä 1800-luvun puolivälissä alettiin pian julkaista myös pornokuvia ja myöhemmin myös pornoelokuvia. 1970-luvulla pornoelokuvat nousivat sosiaalisten normien muutoksen myötä yksityisnäytännöistä julkisiksi. Videotekniikan kehityksen sekä internetin myötä pornografiasta on tullut 1900-luvun jälkeen entistä yleisempää.[22]

Laajakaistan ja älypuhelinten yleistyminen on 2000-luvulla johtanut paperisten pornolehtien suosion voimakkaaseen laskuun. Esimerkiksi Suomesta perinteiset pornolehdet ovat kokonaan kadonneet. 2010-luvulla pornografian valtavirraksi ovat nousseet tube-sivustot, jotka tarjoavat helpon tavan katsoa ilmaista pornografiaa. Internetin myötä pornon tarjonta on myös laajentunut, sillä pornosivustoilla voi olla jopa tuhansia erilaisia kategorioita valittavaksi. 2010-luvulla pornografisen sisällön osuuden kaikesta internetin liikenteestä on arvioitu olevan 20–70 prosenttia. Internet-pornografian maailmanmarkkinoita hallitsee MindGeek-yhtiö.[23]

Pornon alalajeja

Katso myös

Lähteet
  • Knudsen, Susanne V.& Lofgren-Mårtenson, Lotta & Månsson, Sven-Axel (toim.): Generation P?. Århus, Tanska: Aarhus University Press, 2007. ISBN 9788776841898.
  • Paasonen, Susanna; Nikunen, Kaarina; Saarenmaa, Laura (toim.): Pornification: Sex and Sexuality in Media Culture. Berg, 2007. ISBN 978 1 84520 704 5.

Viitteet
  1. Aikio, Annukka (toim.): Uusi sivistyssanakirja. Helsinki: Otava, 1968.
  2. Paasonen et al. 2007, s. 1.
  3. Mitä pornografia on? 2007. Valtion elokuvatarkastamo. Viitattu 11.4.2010.
  4. History of Pornography About.com. Viitattu 8.12.2013.
  5. Statens Medieråd: Åldersgränserna (bio)
  6. Rikoslaki, 20 § Finlex. Viitattu 13.6.2010.
  7. Vastaus kristillisdemokraatti Amanda Agestavin Ruotsin valtiopäivillä esittämään kirjalliseen kysymykseen 1999/2000:491 ikärajan asettamiseksi pornografisille lehdille.
  8. Milton Diamond: Porn: Good for us? 1.3.2010. The Scientist. Viitattu 18.1.2014.
  9. Sørensen, Anette Dina & Kjørholt, Vigdis Saga (Generation P?, 2007), s. 87–89.
  10. Sørensen, Anette Dina & Kjørholt, Vigdis Saga (Generation P?, 2007), s. 91.
  11. Sørensen, Anette Dina & Kjørholt, Vigdis Saga (Generation P?, 2007), s. 90.
  12. Pajunen, Ilpo: 180 astetta: Mediaprofessori Susanna Paasonen "Porno elää ja uudistuu" Yle Uutiset. 30.9.2017. Viitattu 30.9.2017.
  13. Patricia Davis, Simon Noble & Rebecca J. White: The History of Modern Pornography. (2010) (englanniksi)
  14. Mowlabocus, Sharif (Pornification, 2007), s. 61–63.
  15. ”Koll på porr” – skilda röster om sex, pornografi, medier och unga, s. 111
  16. Hald, Gert Martin (Generation P?, 2007), s. 123.
  17. Hald, Gert Martin (Generation P?, 2007), s. 118–119.
  18. Milton Diamond, Eva Jozifkova, Petr Weiss: Pornography and Sex Crimes in the Czech Republic 10/2011. Springer Link. Viitattu 18.1.2014.
  19. Anttila, Anna: Tytöt, pojat ja porno: Kaupallinen seksimarkkinointi ja lapsuus Elore. 1/2004. Joensuu: Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura ry. Viitattu 11.4.2010.
  20. Pentzin, Vuokko: Porno väijyy kaikkialla 14.9.2009. Helsingin Sanomat.
  21. Kangasvuo, Jenny (Pornification, 2007), s. 143–144.
  22. Stephanie Pappas: The History of Pornography No More Prudish Than the Present 11.10.2010. LiveScience. Viitattu 8.12.2013.
  23. Ilpo Pajunen: 180 astetta: Mediaprofessori Susanna Paasonen "Porno elää ja uudistuu" Yle uutiset. 1.10.2017. Viitattu 15.1.2021.

    Kirjallisuutta
    • Camp, Walter de (toim.): Kuvitelmien kieltäjät. Feministit ja sensuuri. Koonnut ja suomentanut Walter de Camp. Helsinki: Odessa, 1990. ISBN 951-9178-40-6.
    • Kalha, Harri (toim.): Pornoakatemia!. Turku: Eetos, 2007. ISBN 978-952-99461-3-6.
    • Korppi, Timo: Lihaa säästämättä. 30 vuotta suomalaisen pornobisneksen etulinjassa. Helsinki: WSOY: Johnny Kniga, 2002. ISBN 951-0-27476-3.
    • Lempinen, Kari (toim.): Pornokirja eli Johdatus aikuisten paheeseen. Koonnut ja suomentanut Kari Lempinen. Helsinki: Odessa, 1988. ISBN 951-9178-31-7.
    • McNeil, Legs & Osborne, Jennifer sekä Pavia, Peter: Alaston Hollywood. Pornoelokuvateollisuuden sensuroimaton historia. (The Other Hollywood. The Uncensored Oral History of the Porn Film Industry, 2005.) Suomentanut Ike Vil. Helsinki: Like, 2007. ISBN 978-952-471-800-4.
    • Nikunen, Kaarina & Paasonen, Susanna & Saarenmaa, Laura (toim.): Jokapäiväinen pornomme. Media, seksuaalisuus ja populaarikulttuuri. Tampere: Vastapaino, 2005. ISBN 951-768-161-5.
    • Paasonen, Susanna: Pornosta. Turku: Eetos, 2015. ISBN 978-952-67966-7-3.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.