Porkkalan majakka

Porkkalan majakka eli Kallbådan majakka on entinen merimajakka, joka sijaitsee Suomenlahdella Kallbådanin matalalla kallioluodolla noin yhdeksän kilometriä Porkkalanniemen kärjestä etelään. Majakka valmistui vuonna 1920 ja sen valon korkeus oli 21,4 metriä. Se on Suomen viimeinen miehitetyksi tehty merimajakka.

Majakkarakennus on noin 19,5 metriä korkea ja se käsittää majakkatornin sekä siihen kiinteästi liittyvän asuinsiiven. Samankaltaista perusratkaisua on käytetty muun muassa Bengtskärin majakassa ja Ahvenanmaan Märketin majakassa. Itse majakkatorni on Kallbådanissa vain hieman muuta rakennusta korkeampi, ja se on sijoitettu rakennuksen eteläkulmaan. Koko rakennus on perustettu massiiviselle betonisokkelille, jonka sisällä on varastotiloja. Sokkelin päälle rakennetun yläosan sisärunko on muurattu tiilestä ja ulkorunko on valettu rautabetonista.

Majakan yhteydessä oli asuintilat majakkamestarille ja majakanvartijalle, konehuone, sauna, keittiö ja makean veden säiliö. Majakkaan kuului alun perin myös sumumerkinantoasema.

Historia

Kallbådanin majakka rakennettiin korvaamaan Rönnskärin majakka joka sijaitsi liikaa sisäsaaristossa. Muutama vuosi Kallbådan majakan valmistumisen jälkeen Rönnskärin majakan valo sammutettiinkin tarpeettomana vuonna 1928. Kallbådanilla oli 1920–1939 majakkamestari ja kaksi majakanvartijaa. Enimmillään Kallbådanilla oli kaksikymmentä ihmistä, myös majakkamestarin ja majakanvartijoiden perheenjäseniä. Talvisodan aikana majakan yli lensi kaksi Helsinkiin matkalla olevaa neuvostoliittolaista pommituslentokonetta ja Kallbådan evakuoitiin.[3]

Lokakuussa 1932 Kallbådan majakalla paljastettiin miinanpurkutöissä vuosina 1920 ja 1924 menehtyneiden neljän miinaraivaajan muistotaulu.[4]

Majakka kuului vuosina 1944–1955 Porkkalan vuokra-alueeseen ja se oli alueen palauttamisen jälkeen niin huonossa kunnossa ettei sinne enää asetettu miehitystä vaan majakanvartijat toimivat Rönnskäriltä käsin. Myöhemmin majakka oli automatisoitu ja sen kauko-ohjaus tapahtui Harmajan majakalta käsin.

Majakka sammutettiin vuonna 2015 ja sen viereen perustettiin uusi sektoriloisto[5]. Majakan yhteydessä on laskeutumisalusta helikopterille.

Nykytila

Kallbådanin luoto kuuluu hylkeidensuojelualueeseen, ja sille rantautuminen ilman lupaa on kielletty.[6]

Vuorikiipeilijä Veikka Gustafsson ylläpitää matkailuyritystä Kallbådanilla. [7]

Lähteet

Viitteet
  1. Suomen Rannikon loistoluettelo, Väylävirasto. Tieto on haettu Wikidatasta.
  2. (en) NGA List of Lights, Radio Aids and Fog Signals, NGA, s. 200. Tieto on haettu Wikidatasta.
  3. hs.fi
  4. Juhla merellä, Kansan kuvalehti, 21.10.1932, nro 43, s. 21, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  5. Tiedonanto merenkulkijoille 162/10.06.2015 Liikennevirasto. Arkistoitu 8.7.2015. Viitattu 7.7.2015.
  6. Valtioneuvoston asetus hylkeidensuojelualueista Finlex. 9.8.2001. Helsinki: Edita. Viitattu 31.10.2011.
  7. https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005812766.html?ref=rss

    Aiheesta muualla
    Suomen majakat

    Bengtskär • Bogskär • Flötjan • Gustaf Dalén • Gustavsvärn • Harmaja • Helsinki • Isokari • Jussarö • Kaijakari • Kalbådagrund • Kallan • Kallo • Kemi I • Kemi II • Keminkraaseli • Kokkola • Kotka • Kristiina • Kylmäpihlaja • Kökarsören • Lågskär • Längden • Marhällan • Marjaniemi • Merikarvia • Märket • Nahkiainen • Norrskär • Nyhamn • Oulu 1 • Oulu 2 • Oulu 3 • Pietarsaari • Pori • Porvoo • Raahe • Rauma • Ritgrund • Rönnskär • Russarö • Sandbäck • Strömmingsbådan • Stubben • Suomen leijona • Suomenlinna • Sälgrund • Säppi • Sälskär • Söderskär • Tainio • Tankar • Tauvo • Tiiskeri • Ulkokalla • Utgrynnan • Utö • Vaasa • Valassaaret • Yttergrund

    Suomen majakat, joista 1940 ja 1944 tuli Venäjän majakkoja
    Hanhipaasi • Heinäluoto • Lounatrivi • Narvi • Numeroniemi • Pohjoiskorkia • Ristiniemi • Ruuskeri • Seiskari • Seivästö • Someri • Sortanlahti • Tytärsaari • Vaitolahti
    Suomen entiset majakat
    Glosholm • Heiskanen • Leppäniemi • Nyhamn • Pohjoisrivi • Porkkala • Rönnskär • Sirnitsä • Söderskär

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.