Porin kuoppakaupunki

Porin kuoppakaupungiksi kutsutaan Porin vuoden 1852 palon jälkeen nykyisen VI kaupunginosan (Päärnäisten) alueelle syntynyttä asutusta, joka muodostui pehmeään hiekkakankaaseen kaivettuihin maakuoppiin tehdyistä alkeellisista asumuksista. Suomen oloissa ainutlaatuisessa kuoppakaupungissa arveltiin parhaimmillaan olevan 1860-luvun alussa noin 500 asukasta.[1] Porin maistraatti ei kiinnittänyt aluksi huomiota kuoppakaupunkiin, mutta kun sen olosuhteista syntyi keskustelua Helsingissä asti, se päätettiin vuonna 1860 hävittää. Päärnäisten alue kaavoitettiin 1865, mutta viimeiset asuinkuopat täytettiin vasta 1890-luvulla.

Kuoppakaupungin muistolaatta Porin vesitornin seinässä.

Kuoppakaupunki syntyy

Vuoden 1852 kaupunkipalo tuhosi Porin rakennuskannasta 75 prosenttia ja jätti kaupungin 6 377 asukkaasta kodittomiksi noin 4 600.[1] Rikkain väestönosa ryhtyi välittömästi rakentamaan uusia asuntoja entuudestaan kaavoitetulle alueelle. Vähemmän varakkaat puolestaan muuttivat väliaikaisesti sukulaistensa luokse lähipitäjiin tai vuokrasivat asuntoja tulelta lähes kokonaan säästyneestä V kaupunginosasta (Itätullista). Kaikkein köyhimmät Porin asukkaat suuntasivat kaupungin lounaispuolella sijaitsevalle Päärnäisten nummelle ja rakensivat itselleen asumuksia kaivamiinsa maakuoppiin. Paikalla oli aikaisemmin ollut muun muassa Venäjän armeijan harjoituskenttä ja tiilitehtaita. Kuoppakaupungin asumuksille kyhättiin alkeelliset kattorakenteet palaneen kaupungin raunioista löytyneistä laudanpätkistä ja muun muassa oljista. Laudoilla vuorattiin myös kaivantojen seiniä. Kuopissa oli yleensä maalattia ja yhteen nurkkaan rakennettu tulisija.[2]

Asutus muuttuu pysyväksi

Palon jälkeen Poriin tehtiin uusi asemakaava. Tonttien hinnat olivat kuitenkin niin korkeita, ettei kuoppakaupungin asukkailla yleensä ollut niihin varaa, minkä takia väliaikaisiksi tarkoitetuista asumuksista alkoi muodostua pysyviä asuntoja. Ajan myötä niistä tehtiin käytännöllisempiä muun muassa tulisijoja parantelemalla, lautalattioilla ja katonrajaan rakennetuilla ikkunoilla. Vaikka asumuksia kuvailtiin lehdistössä ”kuiviksi ja lämpimiksi”, levisivät kulkutaudit usein niiden asukkaiden joukossa. Asiaan vaikutti myös alueen puutteellinen hygienia.[2]

Porin maistraatti ei aluksi kiinnittänyt huomiota kuoppakaupungin asuinoloihin. Se katsoi, että kaupungissa oli tarpeeksi työpaikkoja ja jokaisella oli siis mahdollisuus ostaa tai vuokrata kunnollinen asunto. Kuoppakaupungin olosuhteista syntyi kuitenkin laajaa lehtikirjoittelua aina pääkaupunkia Helsinkiä myöten. Sen ansiosta kaupungin johto alkoi pitää aluetta häpeällisenä, ja vuonna 1860 maistraatti päätti ratkaista ongelman määräämällä kuoppakaupungin hävitettäväksi.[1][3]

VI kaupunginosa kaavoitetaan

Jatkuneen lehtikirjoittelun myötä päätettiin Päärnäisten alue kaavoittaa vuotta myöhemmin uudeksi työläiskaupunginosaksi. Asemakaava valmistui lopulta vuonna 1865, mutta myyntiin tulleet tontit olivat edelleen liian kalliita. Vasta kun hintoja alennettiin kymmenesosaan alkuperäisestä, uudisrakentaminen pääsi vauhtiin. Osa kuoppa-asumuksista säilyi silti käytössä, ja vuonna 1877 kaikki jäljellä olevat määrättiin jälleen hävitettäviksi. Viimeiset asuinkuopat täytettiin kuitenkin vasta 1890-luvulla, eli 40 vuotta kaupunkipalon jälkeen.[2] Perimätiedon mukaan vielä vuonna 1916 olisi rautatien läheisyydessä ollut kolme kuoppa-asumusta.[4]

Muistomerkit ja kulttuuriset viittaukset

Vuonna 2002 Porin kaupunki paljasti Porin vesitornin seinään kiinnitetyn kuoppakaupungin muistolaatan.

Kevällä 2014 videotaiteilija Arttu Merimaa mallinsi VI kaupunginosan Kuoppatorin puistoon alkuperäisen mallin mukaisen kuoppa-asumuksen. Se liittyi hänen videoteokseensa, joka kuvasi pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan syntyä.[5]

Pertti Jarlan Fingerpori-sarjakuvan julkaistuihin albumeihin sisältyvissä kuvitteellisen Fingerporin kaupungin kartoissa on kuvattuna kaupungin ympäristön erilaisten kohteiden (Mordor, Vatikaani, "Toksiset suot") joukossa myös "köyhien maakuoppia".

Lähteet
  1. "Porin palo synnytti kuoppakaupungin", Pelastustieto 5/2002.[vanhentunut linkki] Viitattu 26.7.2013.
  2. Porin kaupunki – Päärnäinen eli VI osa (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 26.7.2013.
  3. Ari Höyssä & Jarkko Keskinen: "Perinteistä kaupunkisuunnittelua uudistuvassa kaupungissa" Viitattu 26.7.2013.
  4. Markku Aukia: "Porilaisten kaupunki – asumista ja tapakulttuuria noin 1880-1980". Viitattu 26.7.2013.
  5. Kuoppa-asumuksesta noustiin hyvinvointiyhteiskuntaan 26.4.2014. Yle Uutiset. Viitattu 14.6.2014.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.