Pora

Pora on työstöväline, jolla tehdään reikä tai upotus eri materiaaleihin. Yleisin poratyyppi on kierukkapora, jossa porakoneella tai vääntimellä pyöritetään ja painetaan poraa, jonka kärjessä on kaksi leikkaavaa terää. Nämä terät tekevät kohteeseen pyörimällä ja painamalla, lastuamalla reiän tai upotuksen.

Vintilä terineen
Kierukkaporat metallille, puulle, betonille

Poraa kutsutaan usein virheellisesti poranteräksi. Pora on työstöväline, jonka terät ovat sen kärjessä. Porassa on siis kaksi leikkaavaa terää (kierukkapora). Pora kiinnitetään porakoneeseen, jonka nimi usein lyhennetään muotoon pora. Kuitenkin esim. ”16 millimetrin pora” on oikea termi myös puhekielessä ja lyhyempikin kuin ”16 millimetrin poranterä”. Porakone pyörittää poraa, jonka terät työstävät halutun reiän tai upotuksen.

Työkaluna pora on tuhansia vuosia vanha. Porakonetta voidaan käyttää myös muihin tarkoituksiin kuin reiän tekemiseen. Sopivasti varustettua porakonetta voidaan käyttää vaikkapa kierteitykseen, senkkaukseen tai ruuvien vääntämiseen. Porakoneiden koot ja tehot vaihtelevat kämmenen sisään mahtuvista pienoisporakoneista suuriin kokonaisen kuorma-auton täyttäviin kiviporiin. Poria käytetään muun muassa koneiden osien valmistuksessa, rakentamisessa ja puuntyöstössä. Porilla voidaan myös tehdä porakaivoja, tai tutkia menneisyyttä poraamalla näytteitä vanhoista maakerrostumista.

Poraukseen vaikuttavia tekijöitä ovat halutun reiän syvyys ja halkaisija, porattava materiaali ja näistä riippuen poranterän rakenne ja materiaali, porauksen kierrosnopeus, syöttönopeus ja lastun poisto.

Käsikäyttöiset porat ja kairat
Hirsien tapitukseen käytetty kaira

Ensimmäiset porat olivat lihasvoimalla toimivia eli käsikäyttöisiä - nykyään niitä käytetään lähinnä perinnerakentamisessa. Näitä poria on käytetty lähes yksinomaan puun poraamiseen. Käsikäyttöiset porat ovat joko vintilöitä (veivareita) tai kairoja. Vintilässä on yläkahva tai tukilevy ja kampi, jossa on toinen, pyörivä, putkimainen kahva. Vintilän terät ovat yleensä vaihdettavia.

Kairan kiinteä terä, varsi ja kahva muodostavat yhden kokonaisuuden kahvan ollessa varteen nähden kohtisuorassa. Pelkistetyimmillään kahva on varren yläpäässä olevaan lenkkiin pujotettu puupalikka. Jääkaira voi muistuttaa rakenteeltaan kairaa tai nykyään useimmiten vintilää.

Käsiporakone
Akkuporakone

Yleiskäyttöinen porakone on sähkömoottorin pyörittämä käsiporakone eli sähköporakone. Käsiporakone voi saada käyttövoimansa esimerkiksi verkkovirrasta, akusta tai paineilmasta. Jos porakone saa käyttövoimansa akusta puhutaan yleensä akkuporakoneesta ja vastaavasti paineilmaporakoneesta, jos käyttövoiman lähde on paineilma. Betonia tai kiveä porattaessa käytetään yleensä poravasaraa tai iskuporakonetta, joiden terät tekevät pyörimisliikkeen aikana myös lyhyttä iskevää liikettä. Iskuporakoneen iskutoiminto voidaan yleensä ottaa käyttöön tai poistaa käytöstä erillisellä kytkimellä.[1] Tehokkaammissa sähköporakoneissa on mekaaninen vaihteisto, joka tyypillisesti sallii poran käytön kahdella eri nopeusalueella, mikä auttaa poraustilanteen kannalta oikean pyörimisnopeuden – 800 kierrosta minuutissa – saavuttamisessa. Käsiporakonetta voidaan käyttää ruuvien vääntämisessä. Erityisesti akkuporakoneita sovelletaan tähän käyttötarkoitukseen, vaikka tehtävään on olemassa myös oma erikoislaitteensa ruuvinväännin. Ensimmäinen akkuporakone syntyi 1960-luvulla Robert Ridley Jr:n kehittäessä Nasalle astronauttien tarvitsemia työkaluja. Toinen varhainen akkuporakone oli japanilaisen Makitan kehittämä, jossa oli akku liitetty muutaman metrin johdolla.[2]

Poravasara

Betonin ja kiven poraamista varten on olemassa myös poravasaroita. Poravasara iskee terää voimakkaasti, minkä vuoksi poravasara on iskuporaa tehokkaampi muun muassa kiven ja betonin porauksessa. Joissain poravasaroissa on myös piikkaustoiminto, jolloin sillä voidaan tehdä myös kevyttä piikkaustyötä.

Pylväsporakone

Pylväsporakoneessa pora on asennettu kiinteästi pylvääseen ja porattava kappale asetetaan suoraan poran alapuolelle. Poran alaspäin suuntautuva syöttöliike saadaan aikaan kammesta vääntämällä, joskin myös automaattisyötöllä olevia koneita löytyy. Pylväsporakoneita käytetään usein konepajoissa, koska niiden avulla saavutetaan parempi tarkkuus ja suurempi nopeus, kuin käsiporakoneita käytettäessä. Lisäksi työ on mukavampaa paremman työasennon ja kevyemmän käsiteltävyyden ansiosta. Pylväsporakoneet ovat tarkkuutensa takia sovellettavissa myös kierteytykseen. Yleensä pylväsporakoneissa ei ole suunnanvaihtoa.

Säteisporakone

Säteisporakone kykenee monipuolisiin koneistuksiin. Kappaleet voivat olla erikokoisia ja muotoisia ja ne voidaan kiinnittää lattialle, koneen pöydälle tai kiinnitysarkkuun, joka nostetaan koneen alustalle. Säteispora on pylväsporakoneen sukulainen.

Kivipora

Kiviporia käytetään nimensä mukaisesti kiven poraamiseen. Kallion louhinnassa kiviporilla tehdään reikiä räjähdyspanosten asentamista varten.[3] Louhinnassa käytetään usein hydraulisia tai pneumaattisia porakoneita. Porakaivot porataan kiviporilla. Näihin tarkoituksiin käytetyt kiviporat ovat suuria, jopa useiden tonnien painoisia koneita.

NC-porakone

Numeerinen ohjaus nopeuttaa reikien työstöä ja poratut reiät ovat sijainniltaan ja geometrialtaan manuaalisissa koneissa porattuja reikiä tarkempia. NC-porakoneissa on usein vakiovarusteena työkalurevolveri. Numeerisen ohjauksen avulla on mahdollista yhdistää esimerkiksi kierrereiän valmistus työkierroksi, jolloin erilaiset työvaiheet voidaan toteuttaa yhdellä ohjelman käskyllä.

Katso myös

Lähteet
  • Ihalainen-Aaltonen-Aromäki-Sihvonen, Valmistustekniikka 487 ISBN 951-672-205-9
  • Jackson, Albert: Työkalukirja. Suomentanut Esko Kuokkanen. Helsinki: Otava, 1982. ISBN 951-1-06923-3.

Viitteet
  1. Iskuporakone. Tee Itse : Sisustus, Korjaukset, Työkalut, Tarvikkeet, Uutuudet, 2016, nro 10, s. 62-63.
  2. Vartiainen, Juha: Sähkön vuosisata Keksintöjä ja nostalgiaa 1900-luvulta, s. 94. Alfamer, 2014. ISBN 978-952-472-202-5.
  3. Turpeinen, Arto: Atlas Copco LHD 23M -kivipora ja Darda C12 -halkaisusylinteri: kivet halki hydrauliikalla. Koneviesti, 2013, 61. vsk, nro 2, s. 74–77.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.