Popperin kolme maailmaa

Popperin kolmella maailmalla viitataan Karl Popperin filosofiseen todellisuutta koskevaan teoriaan, johon kuuluu kolme ”maailmaa”, maailma 1, maailma 2 ja maailma 3. Todellisuutta voi tarkastella näiden kolmen maailman ja niiden välisten suhteiden kautta.

Maailmat 1, 2 ja 3

Popper jakoi todellisuuden kolmeen toisensa kanssa vuorovaikutuksessa olevaan maailmaan:[1]

Erilaisia ontologisia kantoja voidaan analysoida näiden maailmojen avulla. Materialismi pitää maailmaa 1 ensisijaisena. Eliminatiivinen materialismi katsoo, että vain maailma 1 on olemassa. Reduktiivinen materialismi palauttaa maailmat 2 ja 3 maailmaan 1. Idealismi pitää maailmaa 2 ensisijaisena.[1]

Maailmojen väliset suhteet

Popperin maailmojen väliset suhteet voidaan tulkita emergentin materialismin mukaisesti: maailma 1 edustaa materialistista maailmaa, ja maailmat 2 ja 3 ovat sen evolutionaarisia tuotteita. Maailmat 2 ja 3 eivät voisi olla olemassa ilman maailmaa 1, mutta ne ovat saavuttaneet suhteellisen itsenäisen aseman ja voivat vaikuttaa takaisin maailmaan 1.[1]

Popperin maailmojen suhteet voidaan tulkita myös idealismin mukaisesti: maailmat 1 ja 3 ovat maailman 2 seurausta. Äärimmilleen vietynä tällainen idealismi johtaa solipsismiin.

Maailmojen 1 ja 2 suhde

Popperin teoria maailmojen 1 ja 2 välisestä vuorovaikutuksesta on vaihtoehtoinen teoria kartesiolaiselle dualismille, joka perustuu siihen ajatukseen, että todellisuus koostuu kahdesta substanssista: res cogitans ja res extensa. Popper hylkäsi tällaisen essentialismin, mutta hyväksyi arkijärjen mukaisen näkemyksen siitä, että sekä fysikaalisia että mentaalisia tiloja on olemassa ja että ne ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa.

Teoria maailmojen 1 ja 2 välisestä vuorovaikutuksesta on vaihtoehtoinen myös epifenomenalismille, jossa maailman 2 oliot ja tapahtumat ovat todellisia, mutta niillä ei ole mitään kausaalista vaikutusta maailmaan 1. Popperin mukaan tällainen ”alaspäin suuntautunut” kausaliteetti on mahdollista.

Maailmojen 2 ja 3 suhde

Maailmojen 2 ja 3 vuorovaikutus perustuu siihen teoriaan, että maailma 3 on osittain itsenäinen. Esimerkiksi tieteellisten teorioiden kehittyminen maailmassa 3 johtaa tahattomiin seuraamuksiin sikäli, että ongelmat ja ristiriidat havaitaan maailmassa 2. Toinen esimerkki on se, että oppimistapahtuma saa aikaan sen, että maailma 3 muuttaa maailmaa 2.

Maailmojen 1 ja 3 suhde

Maailmaan 3 kuuluvat myös sellaiset asiat kuin tekniikka ja taide. Maailman 3 oliot ovat olemassa myös maailmassa 1, mutta saavat erityisen merkityksen maailman 3 kautta. Esimerkiksi Hamletilla on monia esiintymiä fysikaalisessa maailmassa eli maailmassa 1 (ja se voi esiintyä myös ihmisten mielissä eli maailmassa 2), mutta sen arvo tulee maailman 3 kautta.

Lähteet

  1. Niiniluoto, Ilkka: ”2.2 Popper's three worlds”, Critical scientific realism, s. 23–25. Oxford University Press, 1999. ISBN 0-19-823833-9. (englanniksi)

    Kirjallisuutta

    • Niiniluoto, Ilkka: Maailma, minä ja kulttuuri: Emergentin materialismin näkökulma. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-11070-5.
    • Popper, Karl: Objective knowledge: An evolutionary approach. Oxford: Clarendon Press, 1972 (revised edition 1979). ISBN 0-19-875024-2. (englanniksi)
    • Popper, Karl & Eccles, John C.: The self and its brain: An argument for interactionism. London: Routledge, 1984. ISBN 0-7100-9584-8. (englanniksi)
    • Popper, Karl: The open universe: An argument for indeterminism. London: Routledge, 1991. ISBN 0415078652. (englanniksi)
    • Popper, Karl: Knowledge and the body-mind problem. Based upon lectures delivered by author at Emory University in 1969. London: Routledge, 1994. ISBN 0-415-11504-3. (englanniksi)

    Aiheesta muualla

    • Popper, Karl: Three Worlds The Tanner Lecture on Human Values. University of Michigan, 7.4.1978. (englanniksi)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.