Pommikone

Katso myös: Strateginen ilmapommitus

Strategiset pommikoneet ovat yleensä hyvin raskaita lentokoneita. Ne lentävät vaakatasossa, ja pudotettujen pommien teho perustuu pommien määrään eikä tarkkuuteen. Strategisia pommikoneita käytetään lähinnä suurempiin operaatioihin ja niiden valmisteluun. Strategisia pommikoneita voidaan käyttää esimerkiksi suurina lentueina pommituksissa, joissa useampi kone pommittaa samaa aluetta yhtäaikaisesti. Tämän 1920-luvulla muotiin tulleen douhetismi-doktriinin mukaan voidaan tuhota vihollisen vastarinta. Suuret pommituskampanjat kykenevätkin korvaamaan osittain kenttätykistön käytön. Strategiset pommikoneet sopivat hyvin myös kaupunkien pommituksiin ja viholliskolonnien tuhoamiseen. Ohjukset kykenevät nykypäivänä korvaamaan osittain strategisten pommituskoneiden tehtäviä.

Taktinen pommikone on strategista pommikonetta kevyempi, ja se sopii paremmin suoraan toimintaan vihollisen maajoukkoja vastaan - yleensä pommit enemmän tai vähemmän tähdätään kohteeseen (strateginen pommikone luottaa enemmän pommien määrään). Taktiset pommikoneet ovat tehokkaampia yksittäisiä vihollisen muodostelmia vastaan, mutta sen sijaan laajoissa terroripommituksissa, maakohteiden (tehtaiden ym.) tuhoamisessa ja vihollisen tukikohtien vahingoittamisessa ne eivät ole niin hyviä.

Pääartikkeli: Maataistelukone

Maataistelukone on kevyt taktinen pommikone, joka aina kohdistaa pomminsa, rakettinsa ja muun aseistuksensa. Ne siis hyökkäävät suoraan vihollisen kimppuun. Nykyisin useimmat maataistelukoneet ovat ns. hävittäjä-pommittajia, jotka toimivat sekä hävittäjinä että pommikoneina.

Pääartikkeli: Terroripommitus

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen lentokoneiden kehitys oli lamassa useita vuosia, minkä jälkeen matkustajakoneet kehittyivät nopeasti. Italialainen kenraali Giulio Douhet loi kirjoillaan strategisesta pommituksesta Euroopan ja Pohjois-Amerikan ilmavoimiin doktriinin, jonka mukaan pommikoneita voi käyttää vihollisen nujertamiseen tuhoamalla vihollismaan suurkaupunkeja, kunnes kansan henkinen kestokyky murtuu. Pitkään uskottiin myös pommikoneiden olevan tuhoamattomia. Asutusalueiden pommitusta kuitenkin pidettiin niin pahana, että kaupunkien pommituksia perusteltiin toisessa maailmansodassa hyökkäyksinä sotataloutta tukevaa teollisuutta vastaan. Suurpommituksissa kuoli toisen maailmansodan pommituskampanjoissa jopa satojatuhansia ihmisiä yhden pommituksen aikana. Luftwaffe pommitti Etelä-Englannin lentoasemia, satamia ja lopulta myös teollisuuskaupunkeja vuosina 1939–1941, minkä jälkeen Saksan ilmahyökkäykset Englantiin kuihtuivat konekapasiteetin ollessa varattuna muilla rintamilla. Vuosina 1942–1945 Yhdysvaltain armeijan ilmavoimat ja Kuninkaalliset ilmavoimat pommittivat Saksaa. Suurimpia ihmismenetyksiä aiheuttivat Englannin Saksan kaupunkeihin kohdistamat palopommitukset. Suurin ilmasta käsin suoritettu tuho saavutetaan kuitenkin ydinaseella. Yhdysvallat on tuhonnut kaksi japanilaista kaupunkia. Uudempaa ilmaterroria edustaa esimerkiksi Bagdadin pommitukset Irakin sodassa.

Saksan pommituksiin käytetty B-17-pommikone.

Terroripommituksia suoritetaan useista eri syistä, jotka ovat aina liittyneet 1920-luvulla syntyneeseen douhetismiin. Yleisin väitetty syy on pyrkimys tuhota vihollisen taistelutahto. Toisen maailmansodan pommitukset Euroopassa saivat aikaan yhä sitkeämpää puolustustahtoa. Muita syitä on esimerkiksi yritys lamauttaa vihollisen teollisuutta. Yhdysvallat pommitti toisen maailmansodan aikana Saksan lentokoneteollisuutta, kuulalaakeritehtaita ja Romanian öljykenttiä. Saksa pystyi kuitenkin koko ajan nostamaan teollista tuotantoaan. Sodan lopulla sen polttoaineenjakelu rintamille takkuili, mutta tämä johtui pikemminkin liittoutuneiden hävittäjien ja maataistelukoneiden toiminnasta kuin pommikoneista. Ilmapommituksilla voidaan tuhota kaupunki, jossa on viholliselle tärkeä paikka, kuten varuskunta tai keskeinen rautatieasema. Hiroshiman ja Nagasakin sijasta Yhdysvallat harkitsikin Japanille henkisesti tärkeämmän Kioton tuhoamista, mutta sen kohdalla arveltiin loukkauksen olevan niin kova, että sota ei lopukaan pommitukseen, vaan jatkuu vielä Japanin miehityksen jälkeenkin. Ilmaterrorismiksi voitaneen lukea myös syyskuun 11. päivän terroriteot.

Esimerkkejä suurista toisen maailmansodan pommituksista:

Taistelu Britanniasta

Helsingin suurpommitukset

Dresdenin pommitus

Ensimmäisessä maailmansodassa käytetty brittiläinen Vickers Vimy -pommikone

Pääartikkeli: Ensimmäinen maailmansota

Ensimmäisen maailmansodan aikana zeppeliinit tekivät ensimmäiset pommitustehtävät. Ne kykenivät kantamaan mukanaan melko suurta pommilastia ja lisäksi ne lensivät sen ajan ilmatorjunnalle ja hävittäjäkoneille liian korkealla. Saksa käytti niitä tiedusteluun sekä pommikoneina. Myös Lontoota pommitettiin, mikä on varhaisin esimerkki ilmaterrorista. Saksalla ja länsivalloilla oli käytössään myös ”tavallisia” lentokoneita, joita käytettiin myös tiedusteluun. Koneiden tähystäjät alkoivat pian käyttää käsiaseita ilmasta käsin, ja pian lentokoneisiin asennettiin kiinteät aseet. Vaikka potkuripommittajat eivät kyenneetkään kuljettamaan samalla kerralla yhtä paljon pommeja kuin zeppeliini, ne olivat huomattavasti nopeampia kuin zeppeliinit. Viimeistään ensimmäisen maailmansodan jälkeen zeppeliinit siirtyivät pelkästään siviilikäyttöön. Ensimmäisen maailmansodan loppuvaiheessa alettiin jo suorittaa suurehkoja pommitusoperaatioita, mutta pääasiassa pommituksen hoiti ensimmäisessä maailmansodassa tykistö.

Pitkään 1920-luvun lopulla ja 1930-luvuilla uskottiin pommikoneiden olevan tuhoamattomia. Tähän oli syynä raskaampien lentokoneiden kehittyminen nopeammin kuin hävittäjäkoneiden. Ne lensivät nopeammin kuin hävittäjät aina 1930-luvun loppupuolelle. Tähän oli syynä matkustajakoneiden kehitys 1920-luvulla ja vielä nopeampi kehitys 1930-luvun alussa. Pommikoneiden ylivoimaisuuteen luottava ilmasotadoktriini oli nimeltään douhetismi.

Pääartikkeli: Toinen maailmansota

Toisessa maailmansodassa lentokoneteknologia oli kehittynyt huomattavasti. Pommikone saattoi kuljettaa useita tonneja pommeja mukanaan samaan aikaan ja kantama oli useita satoja kilometrejä. Toisessa maailmansodassa pommikoneita myös käytettiin paljon monipuolisemmin ja tehokkaammin kuin aiemmin. Saksan ilmavoimat, Luftwaffe suunniteltiin salamasodan välineeksi. Niinpä Saksan koneet olivat yksinomaan taktisia pommikoneita tai maataistelukoneita. Myös toinen ääripää löytyi – Britannian Kuninkaallisilla ilmavoimilla oli käytännössä pelkästään raskaita strategisia pommikoneita. Ilmavoimien käyttöä toisessa maailmansodassa edisti myös täysin uudenlainen sotalaiva, lentotukialus. Sen kannelta lentokoneet pystyivät operoimaan myös merellä, pitkänkin matkan päässä mantereesta.

Toinen maailmansota alkoi 1. syyskuuta 1939. Saksa hyökkäsi Puolaan, ja sen ilmavoimat saavuttivat täydellisen ilmaherruuden sallien pommikoneiden tehdä pommituslentoja täysin vapaasti. Puolan vanhanaikainen armeija ei kyennyt puolustautumaan pitkäänkään, varsinkin koska Luftwaffen maataistelukoneet estivät joukkojen liikuttelun ja tuhosivat rautatie- ja viestiyhteydet. Sota jatkui menestyksekkäästi puoli vuotta myöhemmin myös Norjassa ja Ranskassa keväällä 1940, jolloin Norjan olemattomat ja Ranskan heikot ilmavoimat antoivat Luftwaffelle toimia jälleen täysin vapaasti. Pian Saksa alkoi valmistella maihinnousua Britanniaan. Luftwaffe pyrki saamaan ilmaherruuden ja pommitti rajusti Englannin teollisuutta ja lentokenttiä. Sen epäonnistuttua tavoitteessaan pommitukset suunnattiin siviilikohteita vastaan. Pahimmin kärsineet kaupungit olivat Coventry ja Lontoon East End.

22. kesäkuuta 1941 Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon. Luftwaffe suoritti valtavia ilmapommituksia koko tuhansia kilometrejä pitkällä rintamalla. Myös idässä Luftwaffe suoritti terroria: sekä Leningrad että Stalingrad tuhottiin, kuten monet pienemmät kaupungit.^lähde? Saksan sotaonni kuitenkin kääntyi ja lopulta Luftwaffe ei enää kyennyt suorittamaan suurempia pommituksia, vaan ilmaherruus siirtyi venäläisille.

Venäläisten tunnetuin kone oli Iljušin Il-2 -maataistelukone. Muutenkin Neuvostoliitto suoritti suuria pommitusoperaatioita. 6. kesäkuuta 1944 tapahtunut Normandian maihinnousu aiheutti Saksalle suuria paineita. Myös lännessä liittoutuneet saavuttivat nopeasti ilmaherruuden. Saksan armeija kärsi suuria tappioita liittoutuneiden ilmahyökkäysten vuoksi. Myös saksalaiskaupungit kärsivät pommituksista paljon, huipentuen Dresdenin ja Leipzigin tuhoamiseen.

Sodan jatkuessa Saksa pyrki saavuttamaan etulyöntiasemaa uudella teknologialla. Niinpä Saksassa kehitettiin Messerschmitt Me 262 -suihkuhävittäjä. Koneella oli hyvät ilmataisteluominaisuudet ja varsinkin sen nopeus teki siitä aikansa parhaan hävittäjän. Koneella oli myös maataisteluominaisuuksia (Salamapommittaja), mutta kaikesta huolimatta kone oli monilta osin pettymys, varsinkin kalliiden tuotantokustannuksien vuoksi. Lisäksi koneissa oli materiaalipulan vuoksi paljon teknisiä ongelmia jotka estivät koneiden käytön. Myös polttoainepula vaikutti siihen, että sinänsä edistykselliset koneet jäivät melko vähäiselle merkitykselle sodankulussa. Toinen uusi keksintö oli ohjus, jota käytettiin lähinnä Lontoon pommituksiin. Saksalaiset kehittivät myös alkeellista häiveteknologiaa.

Aasiassa ja varsinkin Tyynenmeren sodassa pommikoneet olivat merkittävässä asemassa. Tyynenmeren sota koostui lähinnä ”saarelta saarelle” -tyyppisestä sodasta ja laivastotaisteluista. Laivojen tykit eivät enää ratkaisseet taisteluja, vaan lentotukialusten kannelta nousevilla syöksypommittajilla oli suurin merkitys. Niinpä meritaistelujen tulokset ratkaisi usein lentotukialusten määrä. Sota alkoi 7. joulukuuta 1941, kun Japani hyökkäsi Yhdysvaltain Tyynenmeren laivaston tukikohtaan Pearl Harboriin. 441 japanilaista syöksy- ja torpedopommittajaa nousi kuuden lentotukialuksen kannelta. Hyökkäys oli Japanin kannalta menestys. Lentotukialusten kannelta nousevat syöksy- ja torpedopommittajat olivat merkittävässä asemassa myös muissa Tyynenmeren sodan taisteluissa. Myöhemmin japanilaiset joutuivat puolustuskannalle. Menetettyään viimeisetkin lentotukialuksensa 1944 Japani oli käytännössä hävinnyt sodan. Toisen maailmansodan loppuvaiheessa yhdysvaltalaiset pommikoneet saivat myös uudenaikaisen pommin, atomipommin, joka perustui uraanin fissioon. Kahden ydinaseen pudottaminen Hirošimaan ja Nagasakiin lopetti sodan.