Pomarkku

Pomarkku (ruots. Påmark) on Suomen kunta joka sijaitsee Satakunnan maakunnassa. Kunnassa asuu 1 980 ihmistä,[2] ja sen pinta-ala on 332,05 km2, josta 30,86 km2 on vesistöjä.[1] Väestötiheys on 6,57 asukasta/km2. Pomarkun naapurikunnat ovat Kankaanpää, Merikarvia (yhdessä pisteessä), Pori ja Siikainen. Aikaisempia naapurikuntia ovat olleet Ahlainen, Lavia ja Noormarkku.

Pomarkku
Påmark

vaakuna

sijainti

Sijainti 61°41′35″N, 022°00′25″E
Maakunta Satakunnan maakunta
Seutukunta Porin seutukunta
Kuntanumero 608
Hallinnollinen keskus Pomarkun kirkonkylä
Perustettu 1868
Kokonaispinta-ala 332,05 km²
254:nneksi suurin 2022 [1]
– maa 301,19 km²
– sisävesi 30,86 km²
Väkiluku 1 980
259:nneksi suurin 31.12.2022 [2]
– väestötiheys 6,57 as./km² (31.12.2022)
Ikäjakauma 2020 [3]
– 0–14-v. 14,6 %
– 15–64-v. 53,6 %
– yli 64-v. 31,8 %
Äidinkieli 2020 [4]
– suomenkielisiä 98,9 %
– ruotsinkielisiä 0,1 %
– muut 1,0 %
Kunnallisvero 21,50 %
90:nneksi suurin 2022 [5]
Työttömyysaste 9,4 % (2018) [6]
Kunnanjohtaja Mikko Airaksinen
Kunnanvaltuusto 21 paikkaa
  2021–2025[7]
 • Kesk.
 • Kok.
 • PS
 • SDP
 • Vas.
7
5
4
3
2
www.pomarkku.fi

Maantiede
Pomarkun kirkonkylää kivisillan kohdalta kuvattuna.

Pomarkku sijaitsee Satakunnan maakunnassa, matkaa sekä Poriin että Kankaanpäähän on noin 25 km. Naapurikunnat ovat Kankaanpää, Merikarvia, Pori ja Siikainen.

Vesistöt

Pomarkun kunnassa on kaikkiaan 25 järveä.[8] Huomattavimmat niistä ovat Kynäsjärvi ja Inhottujärvi Porin, aiemmin Noormarkun, rajalla; Valkjärvi Siikaisten rajalla sekä Isojärvi, joka on osittain Siikaisten puolella. Nämä, kuten koko Pomarkku kuuluu bifurkaatiosta tunnetun Karvianjoen vesialueeseen. Joki haarautui kahtaalle heti tultuaan Kankaanpään puolelta: sivuhaara kääntyi Leväsjokena länteen Isojärveen, mutta tämä yhteys katkesi Kynäsjärven laskun vuoksi jo 1800-luvun lopulla. Päähaara laskee Kynäsjärveen ja jatkuu sieltä Kynäsjokena Inhottujärveen. Sieltä joki jatkuu pohjoisena Pomarkunjokena − joka laskee Isojärven eteläpäähän − ja eteläisenä Noormarkunjokena kohti Selkämerta. Joessa on säännöstelypato Harjakoskella.

Suot

Pomarkun alueella on useita soita, mm. linnustoltaan ja kasvistoltaan arvokas Isonevan soidensuojelualue.[9]

Kyliä
  • Riutta
  • Honkakoski
  • Kiilholma (ruots. Kilholm)[10]
  • Kivijärvi
  • Laitila
  • Längelmäki
  • Tuunajärvi
  • Uusikylä (myös Hiilimäki, ruots. Hultet[11])
  • Ruokejärvi
  • Haapakoski
  • Harjankoski

Taajamat

Vuoden 2017 lopussa Pomarkussa oli 2 166 asukasta, joista 1 329 asui taajamassa, 825 haja-asutusalueilla ja 12:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Pomarkun taajama-aste on 61,7 %.[12] Kunnassa on vain yksi taajama, Pomarkun kirkonkylä.[13]

Seurakunnat

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Pomarkussa toimivat seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[14]

Itsenäisenä helluntaiseurakuntana Pomarkussa toimii Pomarkun helluntaiseurakunta.[15]

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Pomarkun alueella toimii Tampereen ortodoksinen seurakunta.[16]

Historiaa

Pomarkun alueelta on tehty muutamia kivikaudenaikaisia esinelöytöjä. Suuri osa kunnan alueesta kuului varhaiskeskiajalla Sastamalan pitäjän, lähinnä Ylä-Sastamalan eli myöhempien Karkun, Suoniemen ja Mouhijärven talojen erämaihin. Pomarkun alue liitettiin kuitenkin jo hyvin varhain Suur-Ulvilan pitäjään ja samalla se joutui myös ruotsalaisen uudisasutuksen piiriin. Tästä kertovat muiden muassa ruotsalaisperäiset viiden suuren uudiskylän nimet Pomarkku, Noormarkku, Söörmarkku, Kaasmarkku ja Klåsmark (Lassila). Pomarkku-nimen on arveltu syntyneen kahdella vaihtoehtoisella tavalla: siellä asuvien katsottiin olevan ”ylhäällä rajaseudulla” (uppå marken), mutta nimen alkuosassa on nähty myös miehennimi Paavali, Påval eli Pål (siitä Pålsmark ja myöhemmin Påmark). Vuoden 1540 maakirjan mukaan Pomarkussa oli neljä taloa.[17]

Pomarkku oli aluksi Ulvilan kappeliseurakunta, josta tuli kunnallishallinnon uudistuksessa vuonna 1868 itsenäinen kunta. Omaksi seurakunnakseen Pomarkku itsenäistyi Noormarkusta vuonna 1899. Pomarkun vaakunan on suunnitellut Gustaf von Numers ja se vahvistettiin vuonna 1962.[18]

Pomarkussa on kaksi kirkkoa: vanha puukirkko on valmistunut vuonna 1802 ja arkkitehti Ilmari Launiksen suunnittelema kivikirkko 1921. Kirkot sijaitsevat keskustassa vierekkäin. Pomarkun ensimmäinen kansakoulu aloitti toimintansa kirkonkylässä vuonna 1889. Kunnassa siirryttiin peruskoulujärjestelmään syyslukukauden alkaessa 1976.[17]

Talous

Elinkeinonaloista Pomarkku tunnetaan parhaiten jalkineteollisuudestaan, mutta myös metalli- ja puusepänteollisuus ovat merkittäviä työllistäjiä. Pääelinkeinoina ovat vanhastaan olleet maa- ja metsätalous, jonka työllistävä vaikutus on kuitenkin sotien jälkeen vähentynyt koko kunnan asukasluvun pienentyessä.[17]

Vuonna 2016 eniten yhteisöveroa maksaneet yritykset olivat Suomen Imurikeskus, Metallityö Uusitalo ja Kuljetus Oy Aki Koskinen.[19]

  • Pomarkun maanviljelys on keskittynyt Pomarkunjoen varrelle.
    Pomarkun maanviljelys on keskittynyt Pomarkunjoen varrelle.
  • Pomarkunjoen ylittävä vanha kivisilta keskustassa
    Pomarkunjoen ylittävä vanha kivisilta keskustassa

Väestönkehitys

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Pomarkun väestönkehitys 1980–2020
Vuosi Asukkaita
1980
  
 3 009
1985
  
 3 028
1990
  
 2 934
1995
  
 2 808
2000
  
 2 639
2005
  
 2 528
2010
  
 2 460
2015
  
 2 240
2020
  
 2 084
Lähde: Tilastokeskus.[20]

Liikenne

Pomarkun halki kulkee valtatie 23 Porista Parkanon kautta Jyväskylään. Valtatieltä erkanevat seututiet Siikaisiin (30 km) ja Laviaan (40 km); jälkimmäiseen sekä kirkonkylästä entiseen naapurikuntaan Noormarkkuun kuuluvan Kairilan kylän kautta että Honkakoskelta Tuunajärven kautta. Kirkonkylästä on matkaa Poriin 25 kilometriä ja Kankaanpäähän hieman enemmän. Pomarkussa voi harrastaa resiinamatkailua vuokraamalla oman resiinan Satakunnan elämysrautatiellä. Resiinareitti kulkee käytöstä poistunutta Haapamäki–Pori-rataa pitkin.[21] Junaliikenne Pomarkkuun alkoi vuonna 1933, jolloin valmistui arkkitehti Thure Hellströmin suunnittelema asemarakennus (lyhenne Pom). Henkilöliikenne radalla lopetettiin vuonna 1981 ja koko rataosa poistettiin käytöstä vuonna 1985. Asemarakennus on yhä jäljellä yksityisomistuksessa. Rataosalla sijaitsivat Pomarkun alueella myös Hiilimäen ja Honkakosken seisakkeet. Nykyisin lähin rautatieasema sijaitsee Porissa.[22]

Pomarkkulaisia yrityksiä ja urheiluseuroja

Etäisyydet tärkeimpiin keskuksiin

Ruokakulttuuri

Pomarkun pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla imelletty perunalaatikko ja ohraryynipuuro.[25]

Katso myös

Lähteet
  1. Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2022 1.1.2022. Maanmittauslaitos. Viitattu 29.1.2022.
  2. Väestörakenteen ennakkotiedot alueittain, 2022M01*-2022M12* 31.12.2022. Tilastokeskus. Viitattu 27.1.2023.
  3. Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
  4. Tunnuslukuja väestöstä alueittain, 1990–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
  5. Kuntien ja seurakuntien tuloveroprosentit vuonna 2022 29.11.2021. Verohallinto. Viitattu 18.2.2022.
  6. Työllisyyskatsaus 24.4.2018. ELY-keskus. Viitattu 24.4.2018.
  7. Kuntavaalit 2021, Pomarkku Oikeusministeriö. Viitattu 23.10.2021.
  8. Pomarkku Järviwiki. Viitattu 4.2.2018.
  9. Isojärvi ja Isonevan soidensuojelualue Pomarkun kunta. Viitattu 24.2.2019.
  10. Svenska ortnamn i Finland Institutet för de inhemska språken. Viitattu 24.10.2013. (ruotsiksi)
  11. Waldenström Stellan: Norrmakrs och Påmarks svenska ortnamn och bebyggelsehistoria, ISBN 952-9276966, 978-952-92-769-67, printed Kehitys Oy, Pori 2010
  12. Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 16.7.2019. Viitattu 5.12.2018.
  13. Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 14.7.2019. Viitattu 5.12.2018.
  14. Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Viitattu 23.8.2018.
  15. Seurakunnat Suomen helluntaikirkko. Viitattu 6.9.2021.
  16. https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/tampereen-ortodoksinen-seurakunta
  17. Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 6: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 219–222. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1976. ISBN 951-0-06465-3.
  18. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1980, s. 168. Otava 1979, Helsinki.
  19. Alueen Pomarkku yhteisöverotiedot Yle. Viitattu 4.2.2018.
  20. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 17.6.2018. Viitattu 6.2.2018.
  21. Satakunnan elämysrautatie
  22. Jussi Iltanen: Radan varrella: Suomen rautatieliikennepaikat (2. painos), s. 202–203. Helsinki: Karttakeskus, 2010.
  23. Pomarkun urheiluseurat www.pomarkku.fi. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 23.8.2015.
  24. Suomen Imurikeskus suomenimurikeskus.fi. Viitattu 7.2.2018.
  25. Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 43. Helsinki: Patakolmonen Ky.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.