Polikarpov Po-2

Polikarpov U-2 (vuodesta 1944 lähtien Polikarpov Po-2) on neuvostoliittolainen yleiskäyttöinen kaksitasoinen ja yksimoottorinen lentokone. Sen kutsumanimi oli Kukuruznik (ven. Кукурузник, ’maissintähkä’). Konetta valmistettiin vuodesta 1928 1950-luvun alkuun asti ilmeisesti 20 000–30 000 kappaletta. Se on maailman eniten valmistettu kaksitasolentokonetyyppi.

Polikarpov Po-2 museoituna Dresdenissä.

Historia

Nikolai Polikarpov suunnitteli U-2-lentokoneen vuonna 1927. Sen ensilento tapahtui tammikuussa 1928. Kone oli helppo ja vakaa lennettävä.

Koneen käyttötarkoituksia

Kone oli Neuvostoliiton ilmavoimien alkeiskoulukone. Lisäksi U-2-lentokonetta käytettiin maataloudessa peltojen lannoitukseen ja myrkkyjen levitykseen.

Käyttö toisessa maailmansodassa
Polikarpov U-2LNB -yöpommittaja
Saksalaisten itärintamalla sotasaaliiksi saama Polikarpov U-2.

Toisessa maailmansodassa konetta käytettiin yöpommittajana; saksalaiset kutsuivat konetta ”ompelukoneeksi” sen äänen perusteella. Myös nimitys ”hermosaha” oli käytössä.

Erityisen kuuluisaksi konetyyppi tuli Neuvostoliiton vain naisista koostuvan 588. yöpommituslentorykmentin käytössä. Rykmentti teki häirintäpommituslentoja aivan rintaman läheisyydessä olevilta kentiltä. Pienen pommikuorman vuoksi lentoja tehtiin mahdollisimman monta – jopa 18 lentoa yhden yön aikana lentokonetta ja miehistöä kohti.

Yöpommituksissa kone lennettiin matalalennossa muutaman metrin korkeudessa. Kohdetta lähestyttäessä kone vedettiin ylös, moottori pysäytettiin ja kohdetta lähestyttiin äänettömästi liitäen yön pimeydessä. Jotkut yksikön lentäjät tekivät yli 1 000 taistelulentoa sodan aikana.

Vihollishävittäjille kone oli hankala alasammuttava; yleisimpien hävittäjätyyppien sakkausnopeus oli suurempi kuin U-2:n lentonopeus. Ketterä ja hidas kone onnistui usein väistämään nopeasti ohi lentävän hävittäjän tulen. Hävittäjän puolestaan piti tehdä laaja kaarto uutta lähestymistä ja hyökkäystä varten.

Käyttö Suomessa

Suomen ilmavoimat sai sotasaaliskoneina kuusi U-2-konetta, joista neljä otettiin ilmavoimien käyttöön. Koneita käytettiin lähinnä yhteyskoneina vuosina 1942–1945. Ne rekisteröitiin ilmavoimille tunnuksella VU. Samalla tunnuksella VU-2 oli kaksi eri konetta.

  • VU-2: Kone saatiin sotasaaliiksi sen laskeuduttua järven jäälle ja ilmatorjunnan vaurioitettua sitä Kellomäellä maaliskuussa 1942. Se poistettiin jo kesällä 1943 moottorivaurion ja sitä seuranneen pakkolaskun jälkeen.
  • VU-2: Kone saatiin sotasaaliiksi syyskuun lopulla 1943 neuvostolentäjän eksyttyä ja laskeuduttua Äänisjärven etelärannalle. Kone oli katettu U-2VG. Se poistettiin vuonna 1949 ja myytiin seuraavana vuonna.
  • VU-3: Saatiin sotasaaliiksi neuvostolentäjän eksyttyä ja ilmatorjunnan pakotettua koneen laskeutumaan lokakuussa 1943. Poistettiin ja myytiin romuksi vuonna 1950.
  • VU-4: Saatiin sotasaaliiksi neuvostolentäjän tehtyä pakkolaskun polttoaineen loppumisen vuoksi helmikuussa 1944. Kesäkuussa samana vuonna vihollishävittäjä ampui koneeseen osumia ja seuranneen pakkolaskun jälkeen omat sytyttivät sen tuleen, jottei kone jäisi vihollisen haltuun.[1]

Museokoneita Suomessa

Keski-Suomen ilmailumuseolla Tikkakoskella on yksi Polikarpov Po-2 varastoituna, mutta se ei ole osa näyttelyä. Kyseinen ”keltainen 1” saatiin sotasaaliiksi jo talvisodassa, mutta sitä ei koskaan otettu ilmavoimien rekisteriin.[1]

Korean sota

Pohjois-Korea käytti konetta vielä hyökkäyksessään Etelä-Koreaan vuonna 1950. Konetta oli hankala ampua alas, sillä puurunkoisena ja kangaspintaisena sen tutkaheijastus oli heikko.

Tekniset tiedot
  • Miehistö: 1–2
  • Pituus: 8,70 m
  • Kärkiväli: 11,40 m
  • Korkeus: 3,10 m
  • Siipipinta-ala: 33,2 m²
  • Tyhjäpaino: 770 kg
  • Lentopaino: 1 350 kg
  • Voimalaite: yksi Švetsov M-11D -tähtimoottori, 86 kW (115 hv)
  • Huippunopeus: 152 km/h
  • Lentomatka: 530 km
  • Lakikorkeus: 3 000 m
  • Nousunopeus: 167 m/min
  • Siipikuormitus: 41 kg/m²
  • Teho-painosuhde: 0,06 kW/kg

Aseistus

Lähteet
  • Keskinen, Kalevi et al.: Suomen ilmavoimien historia 13 − Syöksypommittajat. Forssa: Tietoteos, 1989. ISBN 951-9035-42-7.
  • Haapanen, Atso: Punatähdestä hakaristiin. Apali, 2008. ISBN 978-952-5026-78-8.

Viitteet
  1. Haapanen 2008.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.