Poitsilan kartano

Poitsilan kartano on Haminan Poitsilassa sijaitseva vanha kartano, jossa on ollut myöhemmin oppilaitos- ja luostariyhteisötoimintaa. Juuret ulottuvat 1460-luvulle, jolloin Niklis Poitz sai hankkimansa maat rälssiksi. Kartano on historiansa aikana kuulunut Poitzin, Bruunin ja Aladinin suvuille. Kartanon empiretyylinen päärakennus on Theodor Deckerin suunnittelema ja valmistunut vuonna 1867.[1][2]

Poitsilan kartano
Poitsilan kartanon päärakennus
Poitsilan kartanon päärakennus
Osoite Tikkupolku 1, 49400 Hamina
Sijainti Hamina
Rakennustyyppi kartano
Valmistumisvuosi 1867
Suunnittelija Theodor Decker
Omistaja Hiljaisuuden Ystävät ry
Julkisivumateriaali Puu
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla
Päärakennus itäpuolelta

Historia

Noin vuonna 1456 Suomeen saapui ritari Eerik Akselinpoika Tottin johtamien tanskalaisten joukkojen yhtenä päällikkönä pommerilaissyntyinen aatelismies Niklis Poitz. He saivat Suomen suostumaan tanskalaisen kuninkaan Kristian I:n valtaan. Eerik Akselinpoika myönsi vuonna 1463 Niklis Poitzille rälssioikeudet tämän kaikkiin maaomistuksiin. Niklis Poitz hankki omistukseensa huomattavat osat Vehkalahden Norspyyn ja Grotilan kyliä ja perusti sinne säterikartanon, jonka nimeksi tuli Poitsilan kartano.

Seuraavat Poitz-suvun miehet laajensivat kartanon omistuksia niin, että 1600-luvulla ne lopulta käsittivät Norspyyn, Hillon ja Grotilan kylät kokonaan. Näin oli syntynyt maantieteellisesti yhtenäinen Poitsilan suurkylä, kartanokylä, joka lännessä rajoittui Summaan, pohjoisessa Salmenkylä-Husulan jakokuntaan ja etelässä ja idässä mereen.

Poitz-suvun miehet omistivat Poitsilan kartanon, kunnes 1700-luvun alussa Niiles Martinpoika Poitz myi sen eversti von Burghausenille. Useiden omistajanvaihdosten jälkeen kartanon osti 1700-luvun puolivälissä haminalainen suurporvari Heino Eerik Bruun, jonka sukuhaarassa kartano pysyi 1800-luvun lopulle.

Turun hovioikeuden varapresidentti, tuomari Francis Bruun myi vuonna 1888 kartanon jäljellä olevat osat Venäjältä tulleelle siirtolaiselle, Haminan porvarille, kauppaneuvos Konstantin Ivanovits Aladinille. Aladin-suku myi vuonna 1949 kartanon päärakennuksen ja tontin Jamilahden kansanopistolle. Poitsilan maita jäi kuitenkin Aladinien omistukseen.

Pohjois-Poitsilan alue oli jo 1800-luvulla irrotettu Poitsilan kartanosta erilliseksi kiinteistöksi, Ruissalon kartanoksi, jonka sittemmin osti erään Bruun-sukuisen naisen aviomies, pankinjohtaja, varatuomari Verneri Merus. Meruksen perikunta myi Ruissalon maat 1970-luvulla Vehkalahden kunnalle.

Jamilahden kansanopisto

Kartanon tiloissa toimi vuodesta 1949 lähtien Jamilahden kansanopisto.[3] Opisto yhdistyi Kymenlaakson Opistoon vuoden 2020 alussa.[4]

Via Silentii -luostariyhteisö

Toukokuussa 2022 Poitsilan kartanossa aloitti toimintansa Hiljaisuuden Ystävät-yhdistyksen järjestämä Via Silentii -luostariyhteisö. Tarkoituksena on luoda paikka, jossa ihmiset voivat tulla rukouskumppanin ja ohjaajan kanssa rukoilemaan ja kilvoittelemaan. Samalla kartano siirtyy Hiljaisuuden Ystävien omistukseen.[5][6]

Toukokuussa 2022 Enonkosken luostariyhteisön tukiyhdistys päätti lakkauttaa toiminnan Enonkoskella ja siirtää sen osaksi Haminan yhteisöä. Via Silentii toimii kesän ajan vielä Enonkosken tiloissa, jonka jälkeen luostarin kirjasto ja esineistö siirretään Poitsilaan.[7][8]

Lähteet
  • M. Sjöström, "Medieval landed inheritances of the Junkar and Vilken lineages of Vehkalahti, Finland", Journal of the Foundation for Medieval Genealogy, vsk. 3, no 5, tammikuu 2011, s. 425–461 Verkossa

Viitteet

Kirjallisuutta
  • Taina Parikka: "Poitsilan kartano: hamasta menneisyydestä uudelle vuosituhannelle", teoksessa: Matkailuoppaiden peruskurssi 2008 : kurssityöt. Haminan kansalaisopisto 2008 (moniste)
  • Herrgårdar i Finland. 1, Nyland 1. Helsingfors: Söderström 1928
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.