Poi (esiintymisväline)

Maorien kielessä poi voi tarkoittaa sekä pyöritettäviä esineitä, tanssissa käytettyä koreografiaa tai tanssin taustamusiikkia. Maorikulttuurissa poita esittää tavallisimmin kaksi naista (wahine) pellavanaruihin kiinnitettyjen poiden avulla. Maorit käyttivät poita lisäämään käsien joustavuutta ja voimaa sekä kehittämään koordinaatiokykyä. Internet-yhteisösivusto "Home of Poin" tietojen mukaan alun perin naiset tanssivat poita kehittääkseen punomistaitojaan ja miehet parantamaan voimaansa ja koordinaatiotaan taistelutilanteita varten. Poita käytettiin myös erilaisten aseiden hallintatekniikoiden apuvälineinä.[1]

Suomalaisessa käytössä poi tarkoittaa pyöritettävää välinettä, jota moderniin poinpyöritykseen käytetään^lähde?.

Maoreilla oli kahden mittaisia poita: lyhyiden narut ylsivät sormenpäistä ranteeseen; pitkien narut ylsivät sormenpäistä olkapäihin. Poi-performanssien koreografiat liittyivät monenlaisiin tarpeisiin ja rituaaleihin, niihin kuului haka-sotatansseja, kapa-haka tansseja joita pidetään maoreiden kulttuuritansseina sekä maorilaista alkuperäismusiikkia.

Nykyajan poita on monenlaisia. Sirkus- ja tulivälineliikkeet valmistavat niitä ja saatavuus on hyvä. Harjoituspoit on helppo valmistaa itse kotoa löytyvistä tarvikkeista.

Tulipoi

Moderni poinpyöritys elää rinnan perinteisten maoriesitysten kanssa. Perinteiset maorilaiset poitanssit esitetään tavallisesti ryhmäkoreografiana kulttuuritapahtumissa laulun ja musiikin säestämänä. Sen sijaan moderni poitanssi esitetään usein yksin, ilman laulua ja niukalla koreografialla. Välineet ja pyöritystyylit kuitenkin vaihtelevat enemmän. Poihin nähdään usein osana tulenpyöritystä, mutta se on vain yksi monista poinpyörityksen muodoista.

Moderni poinpyöritys lainaa elementtejä muista esitysmuodoista kuten tanssin eri tyylisuunnista ja pyöritysvälineakrobatiasta. Useimmiten poitaidot opitaan toisilta poinpyörittäjiltä, DVD:ltä tai internetin avulla, ilman muodollista opetusta. Vahva yhteisöllisyys ja itseopiskelu ovat avaintekijöitä modernissa poinpyörityksessä. Internet on ollut keskeinen tekijä poin suosion kehittymisessä.

Aloittelijat aloittavat useimmiten harrastelunsa harjoituspoiparilla, jonka saa helposti rakennettua pehmeistä materiaalista, kuten esimerkiksi pitkistä sukista, jotka on painotettu keveillä pehmeillä esineillä, kuten footbageilla, tennispalloilla, jonglöörauspalloilla tai vastaavilla kotoa löytyvillä pehmeillä painoilla. Harjoituspoita saa myös useista sirkusalan kaupoista sekä tulivälinekaupoista. Myös suurin osa Suomen tuliryhmistä valmistaa tai tarjoaa apua harjoitusvälineiden valmistukseen.

Esiintyvät poipyörittäjät käyttävät useimmiten valaistuja välineitä tai esiintyvät palavilla poilla pyörityksen estetiikan lisäämiseksi ja kuvioiden korostamiseksi. Osaan poista on kiinnitetty hännät tai viirit näyttävän visuaalisen efektin aikaansaamiseksi. Esiintyvä poinpyöritys pääsee parhaimmilleen pimeässä, jossa pyörittäjät käyttävät valonlähteen sisältäviä välineitä, kuten hohtotikkuja, UV-aktiivisia materiaaleja tai LED-valoja.[2][3]

Tulipoissa käytetään sydäntä, joka on nidottu kevlarista. Sydämet kastetaan polttoaineeseen ja sytytetään palamaan.[4] Ensimmäinen tiedossa oleva tulipoi-esitys esitettiin yksityisissä juhlissa Havaijilla. Juhlista tuli julkiset 1959 kieppeillä, ja turistinähtävyys 1960-luvun alussa.[5]

Meteor kehitettiin poin ja kiinalaisen meteor hammer -nimisen taisteluvälineen yhdistelmänä. Meteor valmistetaan usein samaan tapaan kun poikin, tai se voidaan valmistaa käyttämällä poiparia. Tässä tapauksessa väliin täytyy liittää lyhyt ketju, köysi tai palikka keskelle. Monet poitaidot kääntyvät suoraan taidoiksi myös meteoriin. Meteorin pyöritykseen voi lisätä vaivattomasti myös muita tulivälinetekniikoita.