Pohjois-Ossetia-Alania

Pohjois-Ossetia-Alania (oss. Цӕгат Ирыстоны Аланийы Республикӕ, Căgat Irystony Alanijy Respublikă, ven. Респу́блика Се́верная Осе́тия-Ала́ния, Respublika Severnaja Osetija-Alanija) on Venäjän federaatioon kuuluva tasavalta Pohjois-Kaukasiassa, Venäjän eteläisessä liittopiirissä. Alue käsittää Ossetian pohjoisen osan.

Pohjois-Ossetia-Alania
Цӕгат Ирыстоны Аланийы Республикӕ1
Республика Северная Осетия-Алания2
Lippu
Lippu		 Vaakuna
Vaakuna
Pohjois-Ossetia-Alanian sijainti Venäjän federaatiossa
Pohjois-Ossetia-Alanian sijainti Venäjän federaatiossa

Koordinaatit: 43.030°N, 44.675°E
Valtio Venäjä Venäjä
Federaatiopiiri Pohjois-Kaukasian federaatiopiiri
Perustettu 7. heinäkuuta 1924
ASNT 5. joulukuuta 1936
Tasavalta 20. kesäkuuta 1990
Hallinto
 – hallinnollinen keskus Vladikavkaz (311 693 as.)[1]
 – suurin kaupunki Vladikavkaz
 – presidentti Taimuraz Mamsurov
 – pääministeri Sergei Takojev
Pinta-ala 7 987 km²
Väkiluku (2010)  ([1]) 712 980
 – väestötiheys 89 as./km²
Kielet osseetti ja venäjä
BKT (2010) 74 844,8 milj. RUB[2]
(eli 0,20 % koko Venäjän BKT:stä)
 – asukasta kohti 104 975 RUB,
noin 2 572 EUR[3]
eli 40 % Venäjän keskiarvotasosta
Aikavyöhyke UTC+3 (MSK)[4][5]
Symbolit
 – lippu Pohjois-Ossetia-Alanian lippu
 – vaakuna Pohjois-Ossetia-Alanian vaakuna
 – kansallislaulu Pohjois-Ossetia-Alanian kansallislaulu
Lyhenteet
 – rekisterikilven tunnus 15
 – ISO 3166 RU-SE
rso-a.ru (venäjäksi)
1osseetinkielinen nimi
2venäjänkielinen nimi

Historia
Alanian alue 900–1100-luvulla (vaalean sinisellä). Mustalla on rajattu Pohjois-Ossetia-Alanian tasavallan nykyalue Venäjällä ja kiistanalainen Etelä-Ossetia Georgiassa.

Pohjois-Ossetian asukkaiden esi-isät olivat alaaneja, indoeurooppalaista kieltä puhuvia sotaisia paimentolaisia, jotka asettuivat Kaukasiaan 600-luvulla. 800-luvulle mennessä bysanttilaiset lähetyssaarnaajat olivat käännyttäneet alaanien kuningaskunnan kristinuskoon. Länsi-Alaniaan perustettiin arkkihiippakunta Konstantinopolin patriarkan alaisuuteen. Alania vaurastui silkkitien kaupan ansiosta.

Keskiajalla maan jäi useaan otteeseen valloittajien alaisuuteen. Sen valloittivat mongolit ja tataarit 1200-luvulla. Väki tunnettiin nyt osseetteina. Islaminusko tuli alueelle 1600-luvulla. Krimin kaanikunnan ja osmanien hyökkäykset ajoivat osseetit liittoon Venäjän keisarikunnan kanssa 1700-luvulla. Pohjois-Ossetia oli ensimmäinen Venäjän valtaan joutunut alue Kaukasiassa, vuodesta 1774, ja pääkaupunki Vladikavkaz oli ensimmäinen Venäjän tukikohta alueella. Vuoteen 1806 mennessä koko Ossetia siirtyi Venäjän alaisuuteen.

Alue kehittyi nopeasti. Gruusian sotilastie Tbilisin ja Vladikavkazin välille valmistui 1799. 1800-luvulla rakennettiin rautatie Vladikavkazista Rostoviin. Ensimmäiset osseetinkieliset kirjat painettiin jo 1700-luvun lopulla.

Venäjän lokakuun vallankumouksen jälkeen Pohjois-Ossetiasta tuli osa Venäjän federaatioon kuulunutta lyhytaikaista autonomista Vuoristolaisneuvostotasavaltaa (Го́рская АССР), joka perustettiin 20. tammikuuta 1921. Tämä autonominen tasavalta jaettiin 7. heinäkuuta 1924 Kabardi-Balkariaan, Karatšai-Tšerkessiaan, Tšetšeenien, Inguušien ja Pohjois-Ossetian autonomisiin alueisiin. Autonomisesta alueesta tuli joulukuussa 1936 Venäjän sosialistiseen federatiiviseen neuvostotasavaltaan kuuluva Pohjois-Ossetian autonominen sosialistinen neuvostotasavalta.

Saksalaiset joukot pääsivät toisen maailmansodan aikana myös Pohjois-Ossetiaan. Vladikavkazia kuitenkaan ei pystytty valtaamaan marraskuussa 1942.

Pohjois-Ossetiasta tuli ensimmäinen Venäjän SFNT:n osa, joka julistautui suvereeniksi (20. kesäkuuta 1990). Se on kuitenkin edelleen osa Venäjän federaatiota. Osa osseeteista asui Etelä-Ossetiassa, joka kuului Gruusian sosialistiseen neuvostotasavaltaan. Gruusian itsenäistyttyä vuonna 1991 nimellä Georgia se lakkautti Etelä-Ossetian autonomisen aseman, ja runsaasti osseetteja pakeni rajan yli Pohjois-Ossetiaan. Sadantuhannen osseettipakolaisen virta aiheutti ongelmia etenkin Vladikavkazin esikaupunkipiirin (Prigorodnyi) inguušiväestölle.

Karkottaessaan inguušit Keski-Aasiaan Stalin oli liittänyt vuonna 1944 osan Prigorodnyista Pohjois-Ossetiaan. Vaikka väki sai myöhemmin palata kotiinsa, alue jäi edelleen kuulumaan Pohjois-Ossetiaan. Etelä-Ossetian pakolaisvirran aiheuttaman konfliktin aikana monet inguušit pakenivat Ingušiaan, eikä riitaa tasavaltojen välillä ole vieläkään sovittu. Pohjois-Ossetia on saanut myös osansa Pohjois-Kaukasian kriiseistä, joista verisin tapahtuma oli syyskuun 2004 alussa Beslanin koulukaappaus, jossa sai surmansa 335 siviiliä, monet heistä lapsia.

Maantiede

Pohjois-Ossetia-Alanian rajanaapurit ovat Kabardi-Balkarian tasavalta lännessä, Stavropolin aluepiiri pohjoisessa, Tšetšenian ja Ingušian tasavallat idässä sekä Georgia etelässä. Osan raja-alueesta etelässä muodostaa Georgian kiistanalainen, Venäjän itsenäiseksi tunnustama Etelä-Ossetia.[6]

Tasavallan korkein vuori on 5 034 metriin kohoava Kazbek Georgian rajalla.[6]

Suurin joki on Terek, joka saa alkunsa etelästä Georgian puolelta ja virtaa tasavaltaan poikki luoteeseen Kabardino-Bakardian puolelle, jossa se kääntyy itään. Joki kulkee vielä pohjoisimman Pohjois-Ossetia-Alanian poikki itään ja laskee myöhemmin Kaspianmereen.[6]

Strategista merkitystä on esimerkiksi tieyhteydellä Etelä-Ossetiaan ja Rokin tunnelilla, jotka Venäjä on korjauttanut.lähde?

Kaupungit

Väestöstä 63,8 prosenttia oli vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan kaupunkilaisia. Suurin kaupunki oli Vladikavkaz (311 693 as.). Muita alueen kaupunkeja ovat Mozdok (38 768 as.), Beslan (36 728 as.), Alagir (20 949 as.), Ardon (18 774 as.) ja Digora (10 856 as.). Kaupunkityyppisiä taajamia oli väestönlaskennan mukaan vain yksi, pääkaupungin kaupunkipiirikuntaan kuuluva ja pääkaupunkiin kiinni kasvanut Zavodskoi (16 792 as.)[1]

Talous

Pohjois-Ossetia-Alania tuotti Venäjän tilastokeskus Rosstatin mukaan vuonna 2010 yhteensä 74,84 miljardin ruplan osuuden eli 0,20 % Venäjän federaation BKT:stä.[2] Jokaista tasavallan asukasta kohti jaettuna tämä on 105 000 ruplaa eli noin 2 572 euroa.[1][3] Tämä on 40 % Venäjän keskiarvotasosta, eli tasavalta ei ole kovin tuottava alue Venäjän BKT:n kannalta katsottuna. Alue oli kuitenkin toiseksi tuottavin Pohjois-Kaukasian federaatiopiirin seitsemästä alueesta, joka oli BKT-tuottavuudeltaan maan matalin.

Väestö

Pohjois-Ossetia-Alaniassa asui vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan 712 980 henkeä.[1] Virallisia kieliä ovat osseetti ja venäjä.lähde?

Etninen jakauma

Vuonna 2002 Pohjois-Ossetia-Alanian väestöstä oli osseetteja 445 310 (62,70 prosenttia), venäläisiä 164 734 (23,19 prosenttia), inguušeja 21 442 (3,02 prosenttia), armenialaisia 17 147 (2,41 prosenttia), kumykkeja 12 659 (1,78 prosenttia) ja georgialaisia 10 803 (1,52 prosenttia).lähde?

Osseetit ja venäläiset ovat pääasiassa ortodoksikristittyjä, mutta osa osseeteista sekä suurin osa inguušeista ja kumykeista on muslimeita.lähde?

Uskonto

Vuonna 2012 julkaistun, Venäjän uskontoja laajasti kartoittaneen, haastatteluihin pohjautuvan Arena-tutkimuksen mukaan Pohjois-Ossetia-Alanian väestöstä oli:[7][8][9]

  • 49 % ortodokseja (Venäjän ortodoksinen kirkko),
  • 29 % luonnonvoimiin ja -jumaliin pohjautuvan perinneuskonnon kannattajia,
  • 10 % kristittyjä, muttei ortodokseja, katolisia tai protestantteja,
  • 3 % islaminuskoisia, muttei sunneja eikä shiioja,
  • 3 % ateisteja, ei usko jumalaan,
  • 2 % ortodokseja, muttei kuulu Venäjän ortodoksiseen kirkkoon eikä ole vanhauskoisia,
  • 1 % jumalaan (tai korkeampaan voimaan) uskovia, muttei tunnustanut mitään tiettyä uskontoa,
  • 1 % sunnilaisen islaminuskon kannattajia,
  • < 1 % vanhauskoisia,
  • monia protestantteja (luterilaisia, baptisteja, evankelikalistejä, anglikaaneja) ja
  • < 1 % johonkin muuhun kuuluvia.

Arena-kyselytutkimuksen perusteella Pohjois-Ossetia-Alanian väestössä on keskimääräistä enemmän (49 %) Venäjän ortodoksiseen kirkkoon kuuluvia ortodoksikristittyjä, kyselyn antama maan keskiarvo oli 41 %. Poikkeuksellisen suuri osuus väestöstä (29 %) ilmoitti kannattavansa perinneuskontoa (maan keskiarvo 1,2 %). Myös pääsuuntauksiin kuulumattomia kristittyjä oli tavanomaista enemmän.[8][9]

Hallinnollinen jako
Pohjois-Ossetia-Alanian kartta
Pohjois‑Ossetia‑Alania
Zavodskoi

Beslanin lentoas.
Suurimmat taajamat
 100 000–400 000 as.
 30 000–100 000 as.
 10 000–30 000 as.
  < 10 000 as.
Pohjois-Ossetia-Alanian tasavallan kartta, sen suurimpien taajamien ja piirikeskusten sijainti.

Pohjois-Ossetiassa on Vladikavkazin kaupunkipiirin lisäksi kahdeksan muuta kunnallispiiriä, jotka edelleen jakautuvat kuntiin (piirin perässä piirikeskuksena toimiva kaupunki):

Lähteet
  1. Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 1. Tšislennost i razmeštšenije naselenija (Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 11 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Arkistoitu 15.3.2013. Viitattu 11.2.2013. (venäjäksi)
  2. Valovoi regionalnyi produkt po subjektam Rossijskoi federatsii v 1998-2010 gg. (v tekštših tsenah; millionov rublei) (Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru, Venäjän federaation eri subjektien alueellinen BKT (MS Excel-taulukko)) 12.4.2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Arkistoitu 19.6.2012. Viitattu 11.2.2013. (venäjäksi)
  3. Euro exchange rates RUB (Euroopan keskuspankin vaihtokurssi 40,8200 RUB/EUR) Kurssimuunnos käyttäen vuoden lopun kurssia 2010-12-31. European Central Bank, ecb.int. Viitattu 11.2.2013. (englanniksi)
  4. Jussi Nurminen: Venäjä siirtyy ikuiseen talviaikaan 1.7.2014. Yleisradio. Viitattu 27.10.2014.
  5. Vladimir Putin signed the Federal Law On Amendments to the Federal Law "On the calculation of time" 22.7.2014. worldtimezone.com. Viitattu 26.10.2014. (englanniksi)
  6. V. H. Peihvasser: Novyi Atlas avtomobilnyh dorog 2006–2007. Rossija – Strany SNG – Pribaltika 1:750 000, 1:1 500 000 (+ 1:4000 000). 88–89, 122–123. Minsk: Tribum, 220053 g. Minsk. ISBN 985-409-072-8. (venäjäksi)
  7. Geografija Vybor Duha 27.8.2012. Kommersant. Arkistoitu 20.3.2017. Viitattu 11.2.2013. (venäjäksi)
  8. Arena. Atlas Religi i Natsionalnostei Rossijskaja Federatsija (Laaja, 56900 henkilölle tehtyyn kyselyyn pohjautuva atlas siitä, mihin Venäjä uskoo. Pohjois-Ossetia-Alanian yhteenveto s. 214. Tämä 240-sivuinen raportti on ladattavissa pdf-tiedostona (84,1 MB)) 21.12.2012. sreda.org. Viitattu 11.2.2013. (venäjäksi)
  9. Arena. Atlas Religi i Natsionalnostei Rossijskaja Federatsija (Laajan, 56900 henkilölle tehdyn Venäjän uskontokartoituksen kotisivut. Sisältää linkin videoon (1 h 22 min) hankkeen esittelytilaisuudesta Ria Novostissa) 18.12.2012. sreda.org. Viitattu 11.2.2013. (venäjäksi)

    Aiheesta muualla
    Pohjois-Ossetia-Alanian lippu
    Pohjois-Ossetia-Alanian hallinnollinen jako

    Vladikavkazin kaupunkipiiri
    Alagirin piiri | Ardonin piiri | Digoran piiri | Irafin piiri | Kirovin piiri | Mozdokin piiri | Pravoberežjen piiri | Vladikavkazin esikaupunkipiiri

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.