Pohjois-Amerikan arkaaisen kulttuurin alueet

Jääkauden lopussa Suuren altaan alkujaan metsäinen ja vetinen alue kuivui lopulta laajalti pensasaroksi ja aavikoksi. Tämä johti suurriistan vähenemiseen suhteessa pienriistaan. Kasvien keruun merkitys kasvoi myös. Niinpä tänne syntyi siirtymäkauden jälkeen aavikkokulttuuri. Viileää ja kosteaa oli ainakin alueen joissain osissa vielä 7000–5000 eaa.[6]. Mutta niin sanottu kun maapallon lämpötila oli maksimissaan 5000–2500 eaa., tämä näkyy löytöpaikkojen vähyytenä varsinkin n. 4400 eaa.[6]. Vaikka laaja alue kuivuikin, vuoren rinteet ja vesistöjen lähistöt säilyivät ainakin osin kosteina. Ihmiset viettivät liikkuvaa elämää koko ajan ravintoa etsien. Niinpä syksyllä kerättiin vuoren rinteiltä männyn siemeniä. Nevadassa kerättiin vuorilta sieltä kasvavan männyn pähkinöitä ainakin 2500 eaa. Tällöin noin 2500 eaa. lähtien ilmasto taas hieman viileni kohti nykyistä[6]. Noin 1200 eaa. vesilintujen pyydystyksen merkitys kasvoi[7]. Noin 500 jaa. etelästä levinneet vaikutteet tai muuttoaalto toivat osin maanviljelyyn pohjautuneen pueblokulttuuria muistuttavan Fremontin kulttuurin, jolloin arkaainen kausi päättyi täällä[7]. Luultavasti Fremontin päättymisen aikoihin vuoden 1400 jaa. jälkeen uto-asteekin pohjoista haaraa numic-kieliä puhuvat pshoshonien, paiutien jne. edeltäjät levittäytyivät Suureen altaaseen Kaakkois-Kaliforniasta ja Etelä-Nevadasta[7].

Suurta allasta kosteampi ilmasto laajalla alueella, runsaat lohivarat nimenomaan Fraserjoen laaksossa, vähemmän Kolumbianjoen laaksossa sekä joillain alueilla elävät preeriaeläimet mahdollistivat puolikiinteän asumisen puoliksi maanalaisissa taloissa jo 1. vuosituhannella eaa., ellei aiemminkin[7]. Kolumbiajoen laaksossa asuneet varhaiset sahaptin-ihmiset nojasivat enemmän keräilyyn kuin lohestukseen, koska lohi ei noussut niin helposti Kolumbiajokeen[7]. Niinpä heidän elämänsä muistutti enemmän suuren altaan liikkuvaa elämää. Varhaiset Frasejoen jokilaakson valuma-alueessa asuneet salishanit taas nojasivat vahvasti lohen pyyntiin. Maanvyöry hautasi erään heidän kuoppatalokylistään noin 1265 jaa.[7]. Klamathien ja Modocien esi-isät elivät luoteisrannikon, Kalifornian Suuren altaan ja Ylätasangon rajamailla. Esim Surprise Valleystä on löydetty heidän kuoppatalojaan ajalta 4000–3000 eaa. Nifghfire Islandilta on löydetty kuoppataloja jo ajalta 2100 eaa.[7]. Luultavasti Suprpisen laakson Klamath-kulttuuri hävisi, kun shoshonen sukuiset numic-kansat levittäytyivät seudulle[7].

Kalifornian ympäristö oli ja on monipuolinen ja vaihteleva vuoristometsistä aroihin ja aavikoihin. Se mahdollisti ehkä vuoteen 500 jaa. mennessä noin 500 heimon synnyn alueelle. Kalifornian rikas kasvisto ja eläimistö mahdollistivat suuren väestön elämisen suhteellisen pienellä alueella. Varhaisella holoseenilla Santa Barbaran kanavan ympäristössä ns California Bigth-alueella oli enemmän merieläinten pyyntiä kuin metsästystä[8]. Ihmiset elivät luututkimusten mukaan myöhäpaleoseenilla ja varhaisholoseenilla terveellisemmin kuin myöhemmin[8], ja liikkuvaa melko väkivallatonta elämää. Kun varhaisholoseeni n. 8900–5500 kalenterivuotta eaa.[9] lähestyi loppuaan, asutus alkoi asettua paikoilleen[8]. Ehkä n. 7500 eaa.[8] keskisessä ja eteläisessä Kaliforniassa oli kasvien keruuta ja jauhinkiviä[10], niin kuin Suuressa altaassa ja Oregonissa[10]. Keskiholoseenilla n. 5400–1850 kalenterivuotta eaa. näkyy haudoissa eroja hautavarustuksissa, vaikka yhteisöt näyttävätkin olleen melko tasa-arvoisia[8]. Asuinpaikat olivat yhä yleensä pieniä ja niissä asuttiin melko lyhyen aikaa. Silti suurempia luultavasti puolipysyviä asuinpaikkoja oli liittyen keräilyyn[8]. Kuoppataloja tehtiin 3100–2100 eaa. luultavasti valaanluilla peitettyinä, samoihin aikoihin kuin Kolumbian ylätasangoillakin[8]. Noin 4700 eaa. ilmestyivät kiviset huhmaret[8].

Noin 3000 eaa. ilmasto muuttui kosteammaksi, ja elinympäristö kävi kasveille ja riistalle sopivammaksi[10]. Noin 2500 eaa. ilmestyi pohjoiseen, Sacramenton laaksoon Windimllerin kulttuuri jolle olivat tyypillisiä muun muassa hiotut sauvamaiset kiviset riipukset[10]. Noin 2000 eaa. alkoi kehitys, jossa heimot erikoistuivat kukin alueensa luonnonvaroihin, jotkut merinisäkkäisiin, toiset kalaan, kolmannet tammenterhoihin[11]. Niinpä syntyi ylijäämäravinnon tuotantoa, varastointia ja kauppaa. Nämä ovat sivilisaatiolle tyypillisiä piirteitä. Kaliforniassa ei kuitenkaan syntynyt sivilisaatiota, koska ihmisten ei tarvinnut runsaiden luonnonvarojen takia viljellä maata, jota yleensä pidetään sivilisaation synnyn edellytyksenä[12]. Valta jäi valtionjohtajien sijasta "suurmiehille"[12].

Noin 1000 eaa. vakaa keskiholoseenin asutuskuvio muuttui[13]. Noin 600–1100 syntyi California Bightiin jonkinlainen eliitin ohjaama yhteiskunta[13]. Uusia "innovaatioita" ehkä n. 600–1300 jaa.[13] olivat simpukankuoriset ongenkoukut ja merikelpoiset lankkuveneet, "tomolit"[13]. Simpukankuorikoruja alattiin valmistaa kiviporilla noin 900 jaa. mikä erikoistui joillekin ryhmille/ihmislle noin 1150-1200 jaa.[13]. Noin 1100 jaa. Santa Barbaran salmen alueella tapahtui yhteiskunnan uudelleenjärjestymistä, kun keskiholoseenin paikat hylättiin. Tämän on tulkittu liittyvän mm El Ninoon aiheuttamiin kalasaalismuutoksiin tai kuivuuteen[13]. Myöhäisholoseenilla joka oli n. 1850 kalenterivuotta eaa., ympäristön kuormitus ja väkivalta lisääntyivät[8] saavuttaen huippunsa joskus välillä 600–1200 jaa. ennen vuoden 1000 jaa. jälkeen ollutta väestöhuippua[8], joka päätti koko holoseenin jatkaneen väestönkasvun. Chumashit rakansivat yleensä pieniä taloja mutta suuriakin ainakin jo 1300 jaa[13].

Luoteisrannikon ensimmäiset tunnetut asukkaat olivat liikkuvia metsästäjä-keräilijöitä noin 10000 eaa.[14] joiden jäljiltä on jäänyt vain pieniä paikkoja, joista joitain käytettiin monta kertaa. Veneitä käytettiin[14] ja yhteisöt olivat liikkuvia. Noin vuonna 9500 eaa. pohjoisrannikolla oli enimmäkseen mikroterätyökaluja, mutta keskirannikolla etelässä ohuita 2-puolisesti työstettyjä työkaluja ja cobblee tools[14]. Tällä varhaiskaudella oli harppuunoita eli barbed points, wedges, ja fish gorges. Epäsuoria todisteita on ongenkoukuista ja verkoista[14].

Luoteisrannikolle syntyi varhainen arkaainen kulttuuri jo noin 7700 eaa., jolloin jääkausi oli päättymässä ja merenpinta nousi. Ehkä alue metsittyi tällöin[15]. Noin 3500 hiotut kivikärjet (groud slate poits) ja kivinuijat yleistyivät. Kauppaverkostot syntyivät viimeistään keksiholoseenilla, elei jo aiemmin[16].

Kiinteää asutusta ilmastyi vasta keskiholoseenin lopuilla, jolloin Brittiläisessä kolumbiassa tehtiin puolimaanalaisia kuoppataloja noin 4000–3000 eaa.[16]. Ne liittyivät kalastuskulttuuriin. Tehtiin suuria harppuunoita kalastuksen tehostamiseksi. Myös alettiin tehdä parempia puutöitä, ehkä suuriin puihin koverrettuja kanootteja[16].

Hautoja ja ehkä hautausmaitakin oli 4000 eaa., ja hautausmaita varmasti 2000 eaa.[16]. Joidenkin luututkimisten mukaan ihmiset olivat hyvin terveitä keksi- ja myöhäisholoseenilla, mutta oli paljon väkivaltaa[16]. Ruoan tuotanto kasvoi varsinkin ajalla 2500–1000 eaa. liittyen väestönkasvuun, kylät kasvoivat ja olivat kiinteitä[16]. Neliömäiset pintarakennelmat ilmestyivät keski-keskiholosenilla[16] joskus puolivälissä aikaa 5400–1850 kalenterivuotta eaa. eli 6500–3500 radiohiilivuotta sitten[9].

Kuparia työstetiin n. 900 eaa.[17] ja koreja tehtiin ehkä 500 eaa.[17]. Taloista on lujia todisteita vasta MP-kaudelta 1800–200/500 jaa., ehkä n. 500 eaa.[17]. MP-kaudella 1800–200/500 sodat jatkuivat pohjoisessa kiivaina, mutta laantuivat aikaa myöten hiemen etelässä[17]. Lp-kaudella 200/500 jälkeen puuntyöstön merkitys kasvoi, lankkutaloja., lineearikyliä, metsästys- ja kalastuskulttuuri yhtenäistyi rannikolla ja talojen koossa oli selviä varallisuudesta/yhteiskunnallisesta asemasta kertovia eroja n. 500 jaa.[17]. Sodat ja linnoittaminen yleistyivät rannikolla noin 800 jaa. alkaen[17]. Simpukankuorikashautaukset päättyivät lähes täysin n. 1000–1200 jaa.[17].

Myöhäisholoseeni jaetaan seuraaviin aikoihin: Middle Pacific 1800 eaa.-200/500 jaa., Lte Pacicic 200/500–1770 jaa. ja nykyaikaan 1770-[16]. Näihin aikoihin noin 3000 eaa. kulttuuri alkoi muistuttaa myöhempää. Myöhemmin seudulle tulivat monesta osasta kootut metsästysvälineet, mikä tapahtui myös Georfian salmessa ja Fraserjoen laaksossa[18]. Noin 500 jaa. alkoi näkyä selvää yhteiskuntaluokkien väristä eroa eli jakoa rikkaisiin ja köyhiin. Omaisuus perustui täällä lähinnä joidenkin yksilöiden kykyyn kalastaa enemmän kuin toiset.

Intiaanit levittäytyivät Keski-Kanadassa niinkin pohjoiseen kuin Thelon-joelle ehkä jo 6000 eaa.[19]. Alaskaan ilmestyi juuri metsittyneelle alueelle noin 4000 eaa. pohjoinen arkaainen perinne[19]. Pohjoinen arkaainen saattoi olla nadene-intiaanien esi-isien luoma, mutta tästäkin kiistellään paljon[20]. Mikroteräperinne levittäytyi 5000 eaa. sisämaassa ja rannikolla Brittiläisen Kolumbian leveyksille pohjoisesta.

Arktisella alueella alkoi merkittävä kehitys noin 4000 eaa., jolloin sinne ilmestyivät aasialaiset paleoeskimot joskus 4000 eaa. Paleoeskimojen levittäytyminen vei tilaa varsinkin Kanadan pohjoisosien intiaaneilta silloin kun ilmasto kylmeni jääkauden jälkeisen lämpöhuipun jälkeen. Paleoeskimot loivat arktisen pientyökalukulttuurin, joka sopeutui vuosituhansien kuluessa entistä paremmin arktisiin ympäristöihin.

Nimeltä mainiten Yhdysvaltain lounaisosan aavikolla kukoisti Cochise-kulttuuri 7000–1000 eaa., Kulttuuriin liittyi metsästystä, keräilyä ja kuoppatalot, maanviljelykin alkoi 3500 eaa.[21] ehkä Meksikosta saatuna lainana. Cochise jätti jälkensä muun muassa New Mexicon Bat Caveen.[22]. Arkaainen traditio merkitsi lisääntyvää keräilyä ja viljan viljelyä, mikä lienee Amerikassa keksitty itsenäisesti neljässä eri paikassa. Noin 2 000 eaa. maissi levisi eteläiseen Pohjois-Amerikkaan melko nopeasti. Las Capasista on löydetty vanhoja kastelukanavia, ja Pohjois-Chihuahuasta noin 1 200 eaa. ikäisiä terasseja. Molemmat viljelytekniikat lisäsivät maatalouden tuottavuutta ja edistivät väestönkasvua ja valtioiden syntyä. Metsästys ja keräily jatkuivat edelleen, mutta ihmiset elivät nyt kiinteästi taloissa.

Tasangon arkaaisesta kulttuurista tiedetään melko vähän. Se lienee pohjautunut ainakin osin biisonin metsästykseen. Biisoni lienee ollut harvinainen tai poissa 5000–3000 eaa. ja 500–1300 jaa.[23]. Paleointiaanien tyyppinen pitkulainen kärki oli täällä käytössä vielä n. 6000 eaa.[24]. Arkaainen lovitettu nuolenkärki ilmestyi Mummy Caven löytöjen mukaan tasangoille noin 5600 eaa.[25]. Varsinkin varhaisarkaaisella kaudella oli nykyistä lämpimämpää ja kuivempaa, jolloin biisonille paras pitkäheinäpreeria supistui lyhytheinäpreerian kustannuksella , ja monille ylämaille ilmestyi aavikkoa muistuttava ympäristö. Tämän uskotaan lisänneen kasvien keruuta[26]. Keskiarkaaisella kaudella n. 2900–1000 eaa. ilmestyi pohjoisille tasangoille keskimäärin läpimitaltaan viiden metrin kokoisia kiviympyröitä, jotka ovat ehkä tiipiin pohjia tai seremoniallisia kehiä[26]. Kiviympyröitä käytettiin luultavasti vain vähän aikaa kerrallaan, joskus ne ovat yksittäin, joskus satoja samassa paikassa. Näistä kehistä ei ole löydetty juuri lainkaan esineitä. Luoteisella tasangolla metsästettiin biisonin lisäksi vuorilammasta ja muulihirveä[26].

Idempänä arkaaiset suuralueet olivat metsäinen, tiheästi asuttu Mississipin itäinen puoli ja läntinen puoli, lähinnä Suuret tasangot. Luultavasti Mississippi sivuhaaroineen oli itäisessä metsässä ja muualla Keskilännessä merkittävä kulkuväylä jo varhain. Arkaainen kausi lienee alkanut ensin juuri itäisissä metsissä. Nykyisessä Tennesseessä noin 7500 eaa. oli alettu käyttää arkaaiselle kaudelle tyypillisiä nurkista reitettyjä keihäänkärkiä ja langasta kudottuja tekstiilejä sekä jauhinkiviä tammenterhojen ja hikkoripähkinöiden jauhamista varten[27].

Karkeasti ottaen varhaisarkaaisella kaudella 8000–6000 eaa. metsästys oli tärkein elannon lähde, mutta sen ohella myös pähkinöiden keräily[27]. Keskiarkaaisella kaudella 6000–4000 eaa. peuranmetsästys väheni, mutta pähkinöitä kerättiin enemmän ja siementen keruu alkoi[27]. Myöhäisarkaaisella kaudella metsästys ja keräily olivat suunnilleen yhtä merkittäviä ravinnon hankinnassa[27]. Tällöin kalastuksen merkitys kasvoi, samoin hedelmien keruu alkoi ja kasvoi, pienten siementen merkitys kasvoi kauden keksivaiheilla ja auringonkukan siementen keruun merkitys kasvoi. Arkaaisen kauden jälkeisellä siirtymäjaksolla alettiin noin 1200–700 eaa. viljellä kurpitsaa ja auringonkukkaa[27].

Yhdysvaltain lounaisosissa oli kuivaa 8000–4000 eaa., ja pohjoisessa Keskilännessä oli kuiva jakso noin 6000–2000 eaa.[27]. Itäisellä alueella oli ruokalistalla muun muassa riistaa, makean veden simpukoita ja hikkorinpähkinöitä. Noin 6 000 eaa. alkoi äkkiä puutarhaviljely ja ilmestyivät myös ensimmäiset tunkiot merkkinä kiinteistä asutuksista. Windower Pondissa, Illinoisissa Kosterissa tehtiin hautauksia ja tältä ajalta on löydetty merkkejä kesystä koirasta. Itäiseen Keski-Amerikkaan levisi keski- ja myöhäisarkaaisella ajalla maissi. Auringonkukkaa ja sen jo kadonnutta sukulaista viljeltiin.

Noin 6000 eaa. alettiin idässä kerätä pieniä siemeniä, ja noin 4000 eaa. auringonkukkaa ja hedelmiä. Pavun ja kurpitsan squesh auringonkukan viljely alkoi 1000–500 eaa., mikä katsotaan siirtymäajaksi arkaaisesta itäisen metsämaan perinteeseen[27].

Mainen seuduilla Atlantin rannikolla vallinnut Maritime archaic -perinne kehittyi luultavasti paikalle varhain, noin 9000–8000 eaa. saapuneista paleointiaaneista, joista on jäänyt mm Folsomia hieman muistuttavat Debertin löydöt. Syntynyt Labradorin ja Newfoundlandin meren rannikon arkaainen perinne kehittyi tyylipuhtaaksi punamaalikulttuuriksi noin 5500–3000 eaa. Punamaalikulttuurissa käytettiin piikiveä ja pyriittiä tulentekoon. Näitä on löydetty Port au Choixin haudasta[21] Lopullisesti meriarkaainen perinne sammui noin 1500–1000 eaa. uusien heimojen tuloon alueelle. Uusia kansoja olivat paleoeskimiot ja ehkä uudet intiaanit, jotka saattoivat liittyä myöhempiin beothukeihin.

vanha kuparikulttuuri Suurista järvistä etelään noin 4 000 eaa. – 1500 eaa./1 000 jaa. oli tyypillinen itäinen arkaainen perinne, metsästäjä-keräilijöiden ja kalastajien kulttuuri. Mutta erikoisen kulttuurista teki se että se louhi kuparia käyttöesineitä varten mm Lake Superiorin eteläpuolella. Suurilla tasangolla keskiarkaaisella kaudella 6 000 – 3 000 eaa. biisonit vähenivät, kun tuli ilmastonmuutos ja Kalliovuorilla alettiin pyytää vuorivuohia ja lampaita. Tiipiit ja "lääkepyörät" (kivistä maahan tehdyt kuviot) ilmestyivät. Kumpujen rakentaminen alkoi joskus 5000 eaa. tienoilla keskiarkaaisella ajalla Yhdysvaltain itäosassa, Myöhäisarkaainen/jälkiarkaainen itäisen metsämaan perinne näkyi kummunrakentajat noin 1 000 eaa. alkaen.[28]

• Itäinen subarktinen:
• Läntinen subarktinen: Grand Rapids, Elk Island, Gods Lake, Drunken Point, Abitbi Narrows
• Koillinen: Cow Point,RafterLake, Tusket Falls, Hathaway, Turner Farm, Vargennes, Neville, Watertown Arsenal, Wapanucket, Orient Sylvan Lake
• Suuret järvet
• Ylä-Mississippi Koster
• Missouri (ylä-preeria)
• Tyynenmeren rannikko, luode: (myös Kalliovuoret) The Sales Weios, Wilson Butte
• Kalifornia: Oak Grove
• Suuri allas: Hogun Cave, Danger Cave
• Ylä-Colorado: Dust Devil, Sand Dune Cave
• Ala-Colorado: Tularosa Cave, Ventana Cave
• Rio Grande: Panther Cave
• Texas-lahti
• Arkansas-vaalea-punainen: Chalk Hollow, Alibates
• Ala-Mississippi: Powerty Point, Jaketown
• Etelä-Atlantti,Meksikon lahti: mm Florida ja muut etelävaltiot Claiborne aivan lännessä, Floridassa Silver Spring, Zabski, TickIisland
• Tennessee: Russell Cave, Quad, Eva
• Ohio Indian Knoll, Salts Cave, St Albans, McConnell
• Keski-Atlantti: marcey creek, Sheep Rock, Miller Field, Staten island, Lamoka Lake[32]

• Daltonin kulttuuri
• Maritime archaic
• Punamaalikulttuuri
• Suurten järvien kuparikulttuuri
• Aavikkokulttuuri
• Plano-kulttuurit

• Timothy R. Pauketat, Diana DiPaolo Loren: North American Archaeology. Blackwell Publishing Ltd, 2005, 2005. ISBN 0-631-23184-6 pbk, ISBN 0-631-23183-8 hbk. Teoksen verkkoversio (viitattu 3.7.2011). (englanniksi)^{[vanhentunut linkki]}
• Brian M. Fagan: Ancient North America – The Archaeology of a continent (second edition). London: Thames and Hudson, 1995. ISBN 0-500-27817-2 (pbk). (englanniksi)
• Sherrat, Andrew: The Cambridge Encyclopedia of archaeology, Candida hunt (executive ed), Cambrigde New York jne 1980, ISBN 0521229898