Pohjansorsimo
Pohjansorsimo (Arctophila fulva) on monivuotinen heinäkasvi, jota tavataan laajalti arktisilla alueilla Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Suomessa laji on erittäin harvinainen ja luonnonsuojelulailla rauhoitettu.[3]
Pohjansorsimo | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
Tieteellinen luokittelu | |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
Lahko: | Poales |
Heimo: | Heinäkasvit Poaceae |
Suku: | Pohjansorsimot Arctophila |
Laji: | fulva |
Kaksiosainen nimi | |
Arctophila fulva |
|
Synonyymit | |
|
|
Katso myös | |
Ulkonäkö ja koko
Pohjansorsimo kasvaa 60–100 senttimetriä korkeaksi. Kasvi on juurakollinen, korsi koheneva, tyvestä juurehtiva. Useimmista heinistä poiketen pohjansorsimon lehtiasento on kaksirivinen eli lehdet ovat vuoron perään korren eri puolilla. Heleänvihreät lehdet ovat 10–20 cm pitkiä, mutta kapeita. Lehtien kielekkeet ovat 4–5 mm pitkiä. Kasvin laaja, nuokkuva röyhy on 10–15 pitkä ja jopa 10 cm leveä. Röyhyn kellertävät tähkylät ovat pitkäperäisiä ja nuokkuvia, ja sorsimoiden tapaan monikukkaisia (2–7 kukkaa). Kaleet ovat keskenään samanpituisia ja tylppiä. Pohjansorsimo kukkii heinä-elokuussa.[2][4]
Pohjansorsimo on muunteleva koko esiintymisalueellaan. Suomessa tavattavaa rotua var. pendulina kasvaa Suomen lisäksi vain Ruotsissa, eli rotu on alueella kotoperäinen.[4]
Levinneisyys
Pohjansorsimoa tavataan lähes kaikkialla pohjoisen pallonpuoliskon arktisilla alueilla. Euraasiassa lajia tavataan yleisesti Vienanmeren ja Kamtšatkan niemimaan välillä. Sitä tavataan yleisesti myös Alaskassa ja Kanadassa.[5]
Suomessa ja Ruotsissa kasvaa pääesiintymisalueesta erillinen rotu. Näissä maissa kasvava pohjansorsimo kuuluu muunnokseen var. pendulina eli isopohjansorsimo.[6] Suomen esiintymät ovat Tornionjokilaaksosta ja Liminganlahdelta. Suurin osa Tornionjokilaakson esiintymistä on kuitenkin hävinnyt.[4]
Elinympäristö
Pohjansorsimo kasvaa Suomessa suojaisissa lahdenperukoissa ja tulvaisilla jokirannoilla vesirajassa tai aivan rantavedessä. Kasvi leviää tehokkaasti juurakoiden avulla kevätjäiden vapaaksi repimille kasvupaikoille. Perämerellä maankohoaminen luo heinälle jatkuvasti uusia mahdollisia kasvupaikkoja.[4]
Lähteet
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Väre, Henry: Pohjansorsimo. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 69.
Viitteet
- Arctophila fulva IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
- Retkeilykasvio 1998, s. 588.
- Ympäristöministeriö: Luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetut lajit Viitattu 1.6.2009.
- Väre 1997, s. 69.
- Den virtuella floran: Hänggräs (Arctophila fulva) – Norra halvklotet Den virtuella floran. 1998. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 1.6.2009.
- Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, 2. painos, s. 833. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H.. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1.