Pohjanmesisieni

Pohjanmesisieni eli mesisieni (Armillaria borealis) on yleisin Suomessa esiintyvistä neljästä Armillaria mellea -ryhmän mesisienilajista.[2][3] Se kasvaa yleensä tuppaina lahokannoissa tai -puissa. Sieni saattaa kasvaa myös maassa, mutta tällöin se on useimmiten yhteydessä lahoaviin juuriin. Sen 5–10 cm leveä, kellanruskea, säikeinen ja harvasuomuinen lakki on kupera ja laakea. Vaaleanruskeassa, sitkeässä jalassa on selvä rengas. Eräät mesisienilajit tuottavat biologisesti valoa, ne hohtavat pimeässä. Suomen sienistä pimeässä hohtaa pohjanmesisienen lisäksi nuijamesisieni.

Pohjanmesisieni
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Sienet Fungi
Kaari:	Kantasienet Basidiomycota
Alakaari:	Avokantaiset Agaricomycotina
Luokka:	Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes
Alaluokka:	Agaricomycetidae
Lahko:	Helttasienet Agaricales
Heimo:	Physalacriaceae
Suku:	Mesisienet Armillaria
Laji:	borealis
Kaksiosainen nimi
Armillaria borealis Marxm. & Korhonen[1]
Katso myös
Pohjanmesisieni Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OK

Mesisieni on lois- ja lahottajasieni. Se iskee eläviin puihin, joissa kasvaa loisena ja lopulta tappaa puun myrkyllään. Tästä se jatkaa lahottaen puuainesta. Mesisieni on eräs Suomen merkittävimpiä tuhosieniä. Sen itiöemät kehittyvät elo-lokakuussa.

Mesisieni tunnetaan lisäksi hyvänä ruokasienenä. Ainoastaan sen nuoret lakit kerätään, ja koska tiedetään vanhojen ja raakoina syötyjen lakkien aiheuttavan joillekin vatsavaivoja, on lakit syytä ryöpätä. Tärkeää on huomioida myös se, että jotkin mesisienen kaltaiset kantosienet ovat myrkyllisiä.

Eviran listauksessa suositelluista ruokasienistä (kauppasienet) eri mesisienilajeja ei eroteta toisistaan, vaan ne käsitellään yhtenä ryhmänä.[2][3]

Eniten mesisienet muistuttavat pörhösuomuhelokkaa (Pholiota squarrosa), mutta saattaa joskus erehdyttävästi muistuttaa myös koivunkantosientä (Kuehneromyces mutabilis).