Pohjanmaan rantatie

Pohjanmaan rantatie (matkailutienä Pohjanlahden rantatie) on Pohjanlahden ympäri Turusta Tukholmaan kulkenut historiallinen maantie ja vanha postireitti. Se yhdisti jo myöhäiskeskiajalla Varsinais-Suomen, Satakunnan ja Pohjanmaan Ruotsin eteläosiin saakka.

Pohjanmaan rantatien opaste seututiellä 847 Kempeleen Riihivainiolla.
Pohjanlahden rantatien opaste yhdystiellä 2170 Eurajoen Irjanteella.

Rantatietä pitkin kulki keskiajalla Turun ja Korsholman linnojen välinen yhteydenpito. 1600-luvulta lähtien postitalonpojat kuljettivat postia tiellä osittaista verovapautta vastaan. Rantatien varrella ja sen lähiympäristössä on useita valtakunnallisesti merkittäviä kulttuurihistoriallisia ympäristöjä, arvokkaita maisema-alueita sekä luontokohteita.

Vuonna 2010 tien reitille sen Suomen puoleiselle osalle perustettiin matkailutie nimellä Pohjanlahden rantatie. Matkailutie noudattaa historiallisen tien reittiä osittain mutta kulkee osittain muita, uudempia ja suurempia teitä.

Pohjanmaan rantatie on luokiteltu Suomen valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin[1].

Tien reitti

Nykyisen Suomen alueella tie seuraili länsirannikkoa. Sen rakentamisaikataulusta tai vaiheista ei ole varmuutta, mutta todennäköisesti tietä on rakennettu keskiajalta lähtien. 1550-luvulla tie oli rakennettu Korsholmaan, joidenkin tietojen mukaan Kokkolaan saakka. Lisäksi Pohjanlahden ympäri kulkenutta talvitietä lienee käytetty jo myöhäiskeskiajalla. [2][3]

Ouluun saakka vaunuilla ajettava tie on ulottunut 1600-luvun loppupuolella[3] ja Tornioon 1750-luvulla.[4] Nykyisen Ruotsin alueella kulkeneet osuudet ovat valmistuneet suunnilleen samaa tahtia Suomen puolisten osuuksien kanssa.[5] Postilinja Pohjanlahden ympäri Turusta Tukholmaan aloitti jo 1644.[6]

Rantatien nykyinen käyttö

Nykyisin valtatiet 8 ja 4 ovat syrjäyttäneet rantatien. Joitain osuuksia tiestä on kuitenkin edelleen käytössä. Tällaisia osuuksia ovat muun muassa Pateniementie Oulussa[7] sekä Simonkyläntie Simossa. Viimeksi mainittu on myös museotie.[8]

Pohjanmaan rantatie sai Liikennevirastolta valtakunnallisen matkailutiestatuksen vuonna 2010. [9]

Rantatie toimii maantieteellisesti kokoavana historiallisena tienä, jolta erkanevat muun muassa Revontultentie, Tervan tie sekä Sininen tie ja joka liittyy myös Saariston rengastiehen.

Pohjanlahden Rantatien taustavoimana on Kasitie ry – Riksåttan rf , jonka alaisuuteen perustettu matkailutietoimikunta kehittää ja markkinoi syksystä 2012 lähtien matkailutietä. [10]

Lähteet
  • Mauranen, Tapani (toim.): Tuhat vuotta tietä, kaksisataa vuotta tielaitosta. 1. Maata, jäätä, kulkijoita. Tiet, liikenne ja yhteiskunta ennen vuotta 1860. Helsinki: Tielaitos, Edita, 1999. ISBN 951-37-1782-8 (koko teos). ISBN 951-37-2377-1 (1. osa).
  • Suomen teiden historia I. Pakanuudenajalta Suomen itsenäistymiseen. Helsinki: Tie- ja vesirakennushallitus, Suomen tieyhdistys, 1974. ISBN 951-46-0801-1 (koko teos). ISBN 951-46-0802-X (osa 1).
  • Suvanto, Maria: Vanha rantatie Lapin läänin alueella. Inventointi. Rovaniemi: Lapin liitto, Lapin tiepiiri, 2006. Lapin liiton julkaisusarja A/20/2006. ISBN 951-9244-49-2. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 2.9.2007).
  • Tapio Salminen, Raisa Maria Toivo ja Timo Haavisto: Pohjanmaan kautta - Via Österbotten. Tiet ja tieliikenne Pohjanmaalla keskiajalta 1990-luvulle. Jyväskylä: Tiemuseo, Vaasan tiepiiri, 1997. Tiemuseon julkaisuja 15..
  • Häyrynen, Maunu & Lähteenmäki, Mikael (toim.): Pohjanlahden rantatie – Ratsupolusta rannikon matkailutieksi. Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen laitoksen julkaisuja 15. Pori: Turun yliopisto, 2009. ISBN 978-951-29-3950-3 (painettu) ISBN 978-951-29-3993-0 (verkkojulkaisu). Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 27.11.2009). (Arkistoitu – Internet Archive)

Viitteet
  1. Pohjanmaan rantatie Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
  2. Suomen teiden historia I 1974, s. 61.
  3. Mauranen 1999, ss. 173–174.
  4. Suvanto 2000, s. 2 (PDF-sivu 5).
  5. Mauranen 1999, s. 174
  6. Heljala, Minna; Seppälä, Sirkka-Liisa ja Elo Tiina: Meren ja teollisuuden kaupunki, s. 97. Suomen ympäristö 15/2013. Helsinki: Ympäristöministeriö, 2013. ISBN 978-952-11-4252-9. Teoksen verkkoversio (pdf).
  7. Korpinen, Suvi: Oulu–Kajaani-kehittämisvyöhyke. Via Pix -matkailuvyöhykkeen esisuunnitelma (PDF) (s. 25) 2006. Oulu: Pohjois-Pohjanmaan liitto & Kainuun maakunta -kuntayhtymä & Tiehallinto, Oulun tiepiiri. Arkistoitu 29.9.2007. Viitattu 2.9.2007.
  8. Suvanto 2006, s. 8 (PDF-sivu 11).
  9. Löydä oma horisonttisi Pohjanlahden Rantatie – lähes 900 km luontoa, kulttuuria ja lähimatkailua Pohjanlahden Rantatie. Arkistoitu 15.12.2012. Viitattu 1.9.2012.
  10. Kasitie ry – Riksåttan rf (Arkistoitu – Internet Archive) viitattu 6.11.2012.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.