Pohjanlumme

Pohjanlumme (Nymphaea alba ssp. candida, syn. N. candida) on kelluvalehtinen monivuotinen vesikasvi. Suomessa esiintyvistä lumpeista se on yleisin.[1] Toisinaan pohjanlummetta pidetään omana lajinaan, mutta muun muassa Pohjoismaissa se luokitellaan nykyään valkolumpeen (N. alba) alalajiksi. Pohjanlumme on myrkyllinen kasvi.[1][2]

Pohjanlumme
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Nymphaeales
Heimo: Lummekasvit Nymphaeaceae
Suku: Lumpeet Nymphaea
Laji: alba
Alalaji: candida
Kolmiosainen nimi

Nymphaea alba ssp. candida
(C.Presl) Korsh.
Synonyymit

Nymphaea candida
Katso myös

  Pohjanlumme Wikispeciesissä
  Pohjanlumme Commonsissa

Lajikuvaus
Pohjanlumme C. A. M. Lindmanin teoksessa Bilder ur Nordens Flora (1917–1926).

Pohjanlumpeen lyhyehkö, mutta vankka juurakko on pysty tai viisto. Vedenalaiset uposlehdet ovat lyhytruotisia ja niiden lapa on pitkänpyöreä ja sileä. Kelluslehtien pitkät lehtiruodit ovat paksuja ja liereitä, isoja ilmaonteloita on neljä kappaletta. Verkkosuoninen lehti on päältä kiiltävä ja vihreä, alta väri vaihtelee vihreästä punaviolettiin. Lehtilapa on 10–25 cm pitkä, pyöreähkö tai soikeanpyöreä, paksu ja tasainen. Lavan tyviliuskat ovat tavallisesti toisiaan peittäviä tai läheneviä, tylpähköjä ja pituudeltaan alle puolet lavan pituudesta.[3]

Pohjanlumpeen maljamaiset kukat ovat halkaisijaltaan 5–12 cm. Verhiö on nelilehtinen. Teriö on väriltään valkoinen, joskus myös punertava tai kokonaan punainen. Kukkapohjus on jyrkästi kukkaperäksi kapeneva ja leveydeltään enintään kolmasosa verhiön pituudesta. Verholehdet ovat ylöskaartuvia ja puikeita. Leveähköt terälehdet ovat toisiinsa ja verholehtiin painautuneita. Kukan sikiäin on osittain kehänalainen. Heteen palhot ovat lyhyitä, sisimmät ponsia leveämpiä, kapean vastapuikeita ja väriltään melko tummankeltaisia. Emit ovat väriltään oranssinsävyiset. Siitepölyhiukkaset ovat 40–44 µm, pitkänomaisia, läpikuultamattomia ja nystermäpintaisia. Luottisäteitä on tavallisesti 8–12. Pohjanlumme kukkii Suomessa kesä-syyskuussa. Huonolla säällä ja yöaikaan kukat sulkeutuvat. Kukinnan jälkeen kukkaperä kiertyy ja vetää hedelmän upoksiin kypsymään. Siemenet ovat 4–6 mm pitkiä.[3][4]

Pohjanlumme on yksi valkolumpeen alalajeista, ja se muistuttaa paljon nimialalajia isolummetta (N. alba ssp. alba). Alalajien välimuodot ovat yleisiä. Pohjanlumme voi myös risteytyä suomenlumpeen (N. tetragona) kanssa lajien yhteisillä kasvupaikoilla.[1]

Myrkyllisyys

Pohjanlumme on kaikkien lumpeiden tavoin kokonaan myrkyllinen. Lumpeissa aktiivisena aineena toimii nufariini-niminen alkaloidi. Myrkytyksen seurauksena on hengitysvaikeuksia ja kiihotus/levottomuustiloja.[5]

Levinneisyys

Pohjanlummetta tavataan laajalla alueella Euroopassa ja Aasiassa, jossa se on levinnyt Siperiaan, Kazakstaniin, Lounais-Aasiaan ja Kiinaan.[6] Pohjoismaissa pohjanlummetta kasvaa paikoin Norjassa ja suurimmassa osassa Ruotsia ja Suomea.[7] Suomessa se on levinnyt lähes koko maahan aivan pohjoisimpia kolkkia lukuun ottamatta. Laji on paikoin tavanomainen Oulun korkeudelle saakka. Lapissa sitä tavataan harvinaisena.[1][8]

Elinympäristö

Pohjanlumme kasvaa pehmeäpohjaisissa lammissa, järvissä ja hitaasti virtaavissa joissa. Joskus lajia tavataan myös murtovedessä.[1] Laji on harvinaistunut Suomessa, koska piisamit pitävät erityisen paljon lumpeiden juurakoista.[9]

Käyttö

Kuivattua ja jauhettua pohjanlumpeen juurakkoa on käytetty ainakin Ruotsissa hätäravintona sen tärkkelyspitoisuuden vuoksi.[2]

Muuta

Muiden lummelajien tapaan myös pohjanlumpeen punakukkainen muoto on Suomessa rauhoitettu.[10] Pohjanlumme on Etelä-Savon maakuntakukka.[4]

Lähteet
  • Oulun kasvit. Piimäperältä Pilpasuolle. Toim. Kalleinen, Lassi & Ulvinen, Tauno & Vilpa, Erkki & Väre, Henry. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Norrlinia 11 / Oulun kaupunki, Oulun seudun ympäristövirasto, julkaisu 2/2005. Yliopistopaino, Helsinki 2005.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).

Viitteet
  1. Retkeilykasvio 1998, s. 64.
  2. Den virtuella floran: Vit näckros (Nymphaea alba) (myös levinneisyyskartat) Den virtuella floran. 1996. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 18.10.2011. (ruotsiksi)
  3. Retkeilykasvio 1998, s. 63–64.
  4. Etelä-Savon maakuntatunnukset: Lumme (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 18.10.2011.
  5. Botanian tietolaari 4: Myrkkykasvit. Joensuu: Joensuun yliopiston monistuskeskus, 1994.
  6. Flora of China: Nymphaea candida Viitattu 18.10.2011. (englanniksi)
  7. Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 158.
  8. Lampinen, R. & Lahti, T. 2017: Kasviatlas 2016. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Kasviatlas 2016: Pohjanlumpeen (Nymphaea candida) levinneisyys Suomessa Viitattu 09.12.2017.
  9. Oulun kasvit 2005, s. 75.
  10. Luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetut lajit 2007. Ympäristöministeriö. Viitattu 18.10.2011.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.