Pohjankehtoailakki

Pohjankehtoailakki[3] eli pohjanailakki[4] (Silene involucrata subsp. tenella, aikaisemmin Silene furcata subsp. angustiflora)[2] on monivuotinen kohokkikasvi, joka on kehtoailakin (S. involucrata) alalaji. Se on Fennoskandiassa äärimmäisen uhanalainen. Suomessa pohjankehtoailakki on rauhoitettu ja erityisesti suojeltu laji.[5]

Pohjankehtoailakki
Uhanalaisuusluokitus

Silmälläpidettävä [1]
Suomessa: Äärimmäisen uhanalainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Caryophyllales
Heimo: Kohokkikasvit Caryophyllaceae
Suku: Kohokit Silene
Laji: involucrata
Alalaji: tenella
Kolmiosainen nimi

Silene involucrata subsp. tenella
(Tolm.) Bocquet[2]
Katso myös

  Pohjankehtoailakki Wikispeciesissä

Ulkonäkö ja koko

Pohjankehtoailakki kasvattaa 10–20 senttimetriä korkean, haarattoman varren, joka on alaspäisesti hapsikarvainen sekä etenkin yläosastaan nystykarvainen ja tahmea. Kapealehtisen lehtiruusukkeen lisäksi kasvin varsilehdet ovat tasasoukkia tai tasasoukan suikeita. Pohjankehtoailakki tekee 1–3 punertavaa pystyä kukkaa. Kukkien verhiöt ovat kapean kellomaisia ja ulkoverhiöttömiä. Punertava teriö on verhiötä pidempi. Emiö on viisivartaloinen. Pohjankehtoailakki kukkii Suomessa heinä-elokuussa. Hedelmä on viisiliuskaisesti aukeava kota. Kodan liuskat ovat kaksihalkoisia. Siemenet ovat kapealti siipipalteisia.[6][7]

Levinneisyys

Pohjankehtoailakki on pohjoinen kasvi, jota tavataan Fennoskandian pohjoisosista Siperiaan Lena-joen tienoille saakka. Lajin toista rotua tavataan Siperiasta Pohjois-Amerikan pohjoisosiin ja Grönlantiin saakka.[7][8] Suomen lähialueilla pohjanailakkia tavataan erittäin harvinaisena Pohjois-Ruotsista ja -Norjasta, Kuolan niemimaalta sekä Venäjän puoleisesta Sallasta. Suomessa laji on tavattu vain kahdelta paikkakunnalta: Kuusamosta Kitkajoen laaksosta, josta laji löydettiin ensimmäisen kerran vuonna 1898, sekä Sallasta Oulankajoen varrelta. Jälkimmäinen esiintymä on kuitenkin hävinnyt.[9]

Elinympäristö

Ainoalla nykyisellä kasvupaikallaan Suomessa pohjankehtoailakki kasvaa joenrantakallion matalasammaleisissa raoissa ja kalliopengermillä. Se viihtyy erityisesti varjopaikoilla ja rapautumapinnoilla. Norjassa lajia on tavattu joenrantasorilla, Ruotsissa tunturijokien varrella, paljakka- ja koivuvyöhykkeiden rajamailla ja jopa ratapenkereillä ja pihamailla. Pohjankehtoailakki on kalkinvaatija.[7]

Suomessa lajin esiintymää uhkaa lähinnä laiton kerääminen ja kasvupaikan umpeenkasvaminen.[7] Lajin on todettu tutkimuksissa taantuvan vähitellen. Vuonna 2006 tehtyjen laskelmien mukaan yksilömäärä on Suomessa noin 300 kappaletta.[5]

Lähteet
  • Hämet-Ahti, Leena, Kurtto & Arto, Lampinen, Raino & Piirainen, Mikko & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti & Väre, Henry. Lisäyksiä ja korjauksia Retkeilykasvion neljänteen painokseen. Lutukka 21/2005, s. 41–85.
  • Jäkäläniemi, Anne: Pohjanailakki. Teoksessa Suomen uhanalaiset kasvit. Toim. Ryttäri, Terhi & Kalliovirta, Mika & Lampinen, Taina. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2012, s. 312–313. ISBN 978-951-31-6593-2.
  • Jäkäläniemi, Anne: Pohjanailakki. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 245.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.

Viitteet
  1. Ericsson, S. & Kemppainen, E.: Silene involucrata subsp. tenella IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-3. 2011. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 5.1.2021. (englanniksi)
  2. Hämet-Ahti et al. 2005, s. 47.
  3. Pohjankehtoailakki – Silene involucrata subsp. tenella Laji.fi. Viitattu 5.1.2021.
  4. Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet: Silene involucrata subsp. tenella (Tolmatchew) Bocquet Finto, Kassu. Viitattu 5.1.2021.
  5. Metsähallitus: Pohjanailakki (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 24.10.2017.
  6. Retkeilykasvio 1998, s. 118–119.
  7. Jäkäläniemi 1997, s. 245.
  8. Den virtuella floran: Polarblära (myös levinneisyyskartat) Viitattu 31.8.2012. (ruotsiksi)
  9. Jäkäläniemi 2012, s. 312.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.