Pohjankarhepääsky

Pohjankarhepääsky (Stelgidopteryx serripennis) on Pohjois- ja Väli-Amerikassa tavattava pääskyihin kuuluva varpuslintu.

Pohjankarhepääsky
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Pääskyt Hirundinidae
Suku: Karhepääskyt Stelgidopteryx
Laji: serripennis
Kaksiosainen nimi

Stelgidopteryx serripennis
(Audubon, 1838)

Katso myös

  Pohjankarhepääsky Wikispeciesissä
  Pohjankarhepääsky Commonsissa

Koko ja ulkonäkö

Kooltaan pohjankarhepääsky on noin 1315 cm:n pituinen. Selkäpuolelta laji on vaaleanruskea ja vatsapuolelta kermanvalkoinen. Rinta ja kyljet ovat usein vaaleanharmaat. Kurkku on vaaleampi ja toisinaan kanelinruskea. Aikuisten pohjankarhepääskykoiraiden siipien kärkien sulat ovat jäykistyneet ja sahalaitaiset. Pohjankarhepääsky muistuttaa ulkonäöltään törmäpääskyä (Riparia riparia), mutta eroaa siitä harmaan rintansa perusteella.[2][3][4]

Levinneisyys

Pohjankarhepääskyn levinneisyysalue ulottuu Alaskan kaakkoisosista ja Kanadan eteläosista Yhdysvaltojen läpi Meksikoon. Keski-Amerikassa lajia tavataan alueelta, joka ulottuu Belizestä Panamaan. Lisäksi lintu pesii Caymansaarilla, Kuubassa, Haitilla, Saint-Pierre ja Miquelonilla, Turks- ja Caicossaarilla sekä Neitsytsaarilla.[2][1]

Ravinto

Pohjankarhepääskyt käyttävät ravinnokseen erilaisia lentäviä hyönteisiä, joita ne saalistavat ilmasta. Pohjankarhepääsky nappaa ravintonsa tyypillisesti hyvin läheltä veden tai maan pintaa. Laji juo kastamalla nokkansa veteen lentäessään hieman vedenpinnan yläpuolella.[4]

Elintavat

Pohjankarhepääsky on muuttolintu ja muuttaa talveksi Keski-Amerikan eteläosiin ja Etelä-Amerikan pohjoisosiin.[3] Pesimäalueilleen linnut palaavat helmikuun lopulla ja maaliskuussa. Talvehtimisalueilleen linnut lähtevät heinäkuun puolivälistä alkaen. Osa linnusta lähtee vasta marraskuussa.[4]

Laji rakentaa pesänsä hiekkaisiin törmiin, kallionleikkauksiin, luoliin ja myös ihmisen tekemiin rakennelmiin, kuten siltoihin, jotka usein sijaitsevat veden läheisyydessä. Pesä rakennetaan onkalon perälle heinistä ja oksista. Pohjankarhepääskyjen pesät voivat sijaita melko lähelläkin toisiaan, mutta ne eivät pesi yhtä suurina yhdyskuntina kuin törmäpääskyt. Laji pesii usein törmäpääskykolonioissa. Naaras munii neljästä kahdeksaan valkoista munaa, joita myös koiras hautoo.[3][4][5]

Lähteet

  1. BirdLife International: Stelgidopteryx serripennis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-2. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 19.1.2023. (englanniksi)
  2. Northern Rough-winged Swallow eNature. Arkistoitu 9.2.2012. Viitattu 9.1.2010. (englanniksi)
  3. Mark Johns: Northern Rough-winged Swallow (Stelgidopteryx serripennis) University of North Carolina. Arkistoitu 28.10.2009. Viitattu 9.1.2010. (englanniksi)
  4. Pete Dunne: Pete Dunne's essential field guide companion, s. 457. Houghton Mifflin Harcourt, 2006. ISBN 978-0618236480. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 9.1.2010). (englanniksi)
  5. Hal H. Harrison, Mada Harrison: A Field Guide to Western Birds' Nests, s. 139. Houghton Mifflin Harcourt, 2001. ISBN 978-0618164370. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 9.1.2010). (englanniksi)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.