Pohjanharmoyökkönen

Pohjanharmoyökkönen (Xestia borealis) on maayökkösiin kuuluva yöperhoslaji. Suomen lajiston uhanalaisarvioinnissa 2010 se on luokiteltu vaarantuneeksi (VU)[2] ja rauhoitettu luonnonsuojelulailla 1. lokakuuta 2009 lähtien.[3]

Pohjanharmoyökkönen
Uhanalaisuusluokitus
Suomessa:

Vaarantunut [1]
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Yökkösmäiset Noctuoidea
Heimo: Yökköset Noctuidae
Alaheimo: Maayökköset Noctuinae
Suku: Harmoyökköset Xestia
Laji: borealis
Kaksiosainen nimi

Xestia borealis
Nordström, 1933

Koko ja ulkonäkö

Pohjanharmoyökkönen on vaalea, harmaan ja valkean kirjava keskikokoinen yökköslaji. Etusiipien pohjaväri on vaaleanharmaa ja hieman kellertävä. Siipien pinta on tummakehnäinen ja tummina erottuvien sisemmän- ja ulomman poikkiviirun väliin jäävä alue on voimakkaasti tummanharmaalla ja ruskehtavalla värillä sävyttynyt. Poikkiviirut ovat voimakkaasti aaltoilevia. Sekä rengastäplä että munuaistäplä ovat vaaleat ja erottuvat hyvin. Takasiivet ovat tasaisen vaaleat, vain aivan siiven reunassa on tumma viiru. Siipiväli on noin 30–40 mm.[4]

Laji muistuttaa ulkonäöltään muutamia muita pohjoisia yökköslajeja.

Levinneisyys

Pohjanharmoyökköstä tavataan pohjoisella havumetsäalueella Ruotsista ainakin keskiseen Siperiaan asti. Suomessa lajia tavataan ainoastaan vyöhykkeellä, joka ulottuu pohjois-eteläsuunnassa Sallasta Inariin ja lännessä Muonioon. Ruotsissa laji esiintyy muutamissa pohjoisissa maakunnissa. Laji havaittiin Suomessa ensi kertaa 1950-luvulla, mutta useimmat havainnot on tehty vasta 1980-luvulta alkaen.

Elinympäristö

Pohjanharmoyökkönen vaikuttaa olevan paksusammaleisten kuusikkojen laji. Suomessa Keski-Lapin vanhojen kuusikkojen hakkuut uhkaavat lajin säilymistä.[5]

Lentoaika ja elintavat

Aikuiset yksilöt lentävät kesäkuun lopulta heinäkuun loppuun noin iltayhdeksän ja aamukahden välisenä aikana. Lämpimällä ilmalla lento tapahtuu lähellä metsänpohjaa, viileällä säällä puiden latvustoissa. Monien muiden samaan sukuun kuuluvien yökkösten tapaan myös pohjanharmoyökkönen esiintyy vuorovuosina siten, että Länsi-Lapissa lento ajoittuu parillisille, Itä-Lapissa parittomille vuosille. Laji talvehtii toukkana kaksi kertaa.

Ravintokasvi

Toukan luontaista ravintokasvia ei tunneta, mutta kasvatusoloissa se syö ainakin haapaa, kuusen neulasia sekä naavaa. Ruotsissa ravintokasviksi on ilmoitettu mustikka[6][7].

Lähteet

Artikkeli perustuu pääosin Valtion ympäristöhallinnon raporttiin, sivut 116–118.

Viitteet

Aiheesta muualla
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.