Podporožje

Podporožjen kaupunkikunnan pinta-ala on 2 055,65 neliökilometriä. Se rajoittuu lännessä Podporožjen piirin Nikolskin ja Vaaženin kaupunkikuntiin, idässä Voznesenjen kaupunkikuntaan, etelässä Vinnitsyn maalaiskuntaan ja Leningradin alueen Lotinapellon piiriin sekä pohjoisessa Karjalan tasavaltaan.[3] Pinta-alasta 90 % on metsää, 4,7 % vesistöjä, 2,7 % maatalousmaata ja 1,9 % asuinaluetta[5]. Jokia ovat Syvärin lisäksi Iivina (ven. Ivina) ja Jandeba ja järviä Bolšoje Kangozero, Kimozero, Konetskoje, Ladvozero, Perttijärvi (Pertozero), Pidmozero, Rehkozero, Urozero ja Vonozero. Ylä-Syvärin voimalaitoksen pato muodostaa Iivinan tulva-alueen.[6] Hyötykaivannaisia ovat hiekka, sora, savi ja turve[7].

Kaupungin lisäksi kuntaan kuuluu 12 kylää ja asutusta: Hevronjino, Homorovitsa (ven. Gomorovitši), Jandeba, Kezorutšei, Mätysova, Perttijärvi (Pertozero), Pitma (Pidma), Plotitšno, Posad, Šelmenitša (ven. Šemenitši), Tokari ja Volnavolok. Niistä ainoastaan Šelmenitšassa on yli sata asukasta.[8] Kunnan asukasmäärä pienenee ja väestö ikääntyy[9].

Paikkakunta on syntynyt 1700-luvulla, kun Pietari Suuri siirsi Mstajoen talonpoikia Syvärin koskille hoitamaan laivaliikennettä. Koskien lähellä sijainneita Sigovetsin ja Medvedetsin kyliä alettiin 1800-luvun lopulla kutsua Podporožjeksi.[10] Vuonna 1927 perustettiin Podporožjen piiri[11].

1930-luvulla ryhdyttiin rakentamaan vankityövoimalla Syvärin voimalaitoksia[10]. Vuonna 1937 perustettiin Podporožjen taajama[11]. Jatkosodan aikana alue oli suomalaisten miehittämä[12]. Ylä-Syvärin voimalaitos valmistui vuonna 1953, ja vuonna 1956 taajama sai kaupungin statuksen[11].

Podporožjen kautta kulkevat Lotinapellon ja Vytegran välinen maantie A215, Muurmannin rata ja Volgan–Itämeren vesitie[13]. Kaupungista on linja-autoyhteydet Nikolskiin, Vaaženiin, Vinnitsyyn, Voznesenjeen, Lotinapeltoon, Pietariin ja Vytegraan[14]. Rautatiellä on Podporožjen, Jandeban ja Tokarin asemat. Syvärillä on Ylä-Syvärin sulku ja Ylä-Manderin (ven. Verhnije Mandrogi) matkustajalaituri.[15]

Kunnan pääelinkeino on teollisuus. Tärkeimmät yritykset ovat teräsbetonirakennetehdas, Metsä Forestin puunhankintayhtiö, konepaja, ompelimo ja vesivoimalaitos. Maataloutta edustavat yksityistilat ja puutarhaviljelmät. Lisäksi harjoitetaan kalankasvatusta.[16]

Julkisiin palveluihin kuuluvat lastentarhat, keskikoulut, lasten taidekoulu ja harrastuskeskus, kulttuuri- ja vapaa-ajankeskus, piirin keskuskirjasto ja lastenkirjasto, piirisairaala ja palvelukeskus[17].

Podporožjen kaupunki sijaitsee pääosin Syvärin etelärannalla. Se koostuu useasta entisten kylien paikalle nousseesta lähiöstä, joiden nimiä ovat Pogra, Nižni gorodok, Svjatuha ja Valdoma. Keskusta on rakennettu voimalaitoksen lähelle 1930-luvulta lähtien. Sen etelä- ja länsipuolella sijaitsevat 1960–1990-lukujen kerrostaloalueet. Syvärin pohjoisrannalla on Olhovetsin pientaloalue. Teollisuusalueet sijaitsevat voimalaitoksen luona idässä ja Syvärin mutkassa luoteessa.[18]

Kunnan matkailupotentiaali perustuu seudun puhtaaseen luontoon, vesistöihin ja metsästysmahdollisuuksiin[19]. Kulttuuriperintökohteita ovat Homorovitsan ja Pitman kirkot, Posadin (entisen Rozmegan) tsasouna ja Ylä-Syvärin voimalaitos[20]. Entisessä Ylä-Manderin kylässä toimii risteilyaluksia palveleva matkailukeskus. Kunnassa on majoituspalveluja, matkailutoimisto ja kotiseutumuseo.[21]

• Izmenenija v Generalnyi plan munitsipalnogo obrazovanija Podporožskoje gorodskoje poselenije. Materialy po obosnovaniju. Tom 2: Pojasnitelnaja zapiska Podporožski munitsipalnyi raion. Viitattu 12.5.2022.

• Podporožjen piirin sivusto (venäjäksi)
• Piirilehti Svirskije ogni (venäjäksi)