Podenco orito

Podenco orito on tiivisrakenteinen, tasapainoinen ja maatiaismainen. Kirsu on musta-oritolla musta ja ruskea-oritolla erisävyinen ruskea (lihanvärisestä maksaan). Silmät ovat pienet ja pyöreät, väriltään hunajanväriset. Korvat ovat keskikokoiset, pystyt ja kolmionmuotoiset; kärjistään pyöristyneet. Häntä muodostaa "lipun". Karvapeite on lyhyt ja karhea; noin 5 cm pitkä, niskassa, rintakehässä, raajojen takaosissa ja hännässä tavallista pidempi. Kaksi väritystä sallitaan: "musta-orito" (musta kullanvärisin merkein) ja "ruskea-orito" (suklaanruskea kullanvärisin merkein). Pienet valkoiset merkit leuassa, niskassa, rintakehässä, käpälissä ja hännänpäässä hyväksytään, mutta ne eivät saa ylittää 5 % karvapeitteestä. Säkäkorkeus vaihtelee 40-50 cm välillä.[3]

Rotu on älykäs, uskollinen, omistajaansa kiintynyt ja helppo kouluttaa. Se suhtautuu kuitenkin varauksella luonnollisen elinympäristönsä ulkopuoliseen maailmaan, ja saattaa siellä vaikuttaa aralta.[3]

Espanjan Kennelliiton rotumääritelmäluonnoksen mukaan podenco orito kuuluu ryhmään 5.7 eli alkukantaisiin metsästyskoiriin. Se on ketterä, kestävä ja vastustuskykyinen, ja sillä on hyvä hajuaisti. Se kestää pitkiä metsästyspäiviä sekä kuumassa että kylmässä ilmastossa, erittäin vaikeakulkuisessa maastossa. Sen väitetään soveltuvan kaikenlaisen riistan metsästykseen.[3]

Rotu on kotoisin Andalusiasta, jossa sitä esiintyy paikallisesti vain tietyillä alueilla.[4] Sitä on olemassaolonsa alusta lähtien esiintynyt enimmäkseen Malagan alueen Guadalhorce- ja Granadan alueen Genil-jokien rantatörmillä. Kasvattaja Gaspar Jiminezin mukaan se olisi kaikkien nykyisin olemassaolevien podenco- ja podengo-rotujen kantamuoto.[5]

Andalusianpodencon rotumääritelmää luotaessa "oritot" jätettiin virallisesti hyväksyttyjen värien ulkopuolelle, joten ne olisivat kuolleet vähitellen sukupuuttoon ilman muutamien paikallisten metsästäjien aktiivista kasvatusta omana muunnoksenaan ja lopulta rotunaan. He perustivat oman rotujärjestönsä Asociación Nacional del Podenco Orito Español, ja lopulta vuonna 2012 Espanjan Kennelliitto hyväksyi sen alaisuuteensa.[4] Vuonna 2014 kantakirjaan oli Espanjassa merkitty 80 puhdasrotuista yksilöä.[6]