Pocahontas

Pocahontas syntyi Virginian rannikolla powhatanien pääkylän Werowocomocon ylimmän päällikön Wahunsunacockin tyttärenä noin vuonna 1595. Pocahontasin alkuperäinen nimi oli Amonute tai Matoaka. Jo lapsena hän sai Pocahontas-lempinimen (vapaa suomennos ”leikkisä pikkutyttö”, joskus myös ”pikku häirikkö”), joka juontui hänen kujeilevasta luonteestaan.[2] [3] Pocahontasin varhaiset vaiheet ovat pääosin tuntemattomia, mutta joitakin seikkoja hänen lapsuudestaan voidaan päätellä powhatanien kulttuurin perusteella. Päällikkösukujen lasten tavoin hän oli enemmän silmälläpidon alaisena kuin muut lapset.[4] Pocahontas oli menettänyt äitinsä syntyessään ja hänestä oli tullut isänsä lempilapsi.[5] Joidenkin lähteiden mukaan Pocahontasista koulutettiin eräänlaista tulevaa powhatanien priesea, papitarta.[2]

Pocahontas heittäytymässä Smithin päälle ja pelastamassa tämän teloitukselta. Taiteilijan näkemys, litografia vuodelta 1870.

Kun englantilaiset uudisasukkaat saapuivat toukokuussa 1607 Virginiaan ja aloittivat siirtokunnan rakentamisen, Pocahontas oli noin 12-vuotias. Yksi johtavista uudisasukkaista tutkimusmatkailija John Smith kertoi tavanneensa tuolloin Pocahontasin, joka oli isänsä lähettämänä tullut tervehtimään vieraita.[6]

Smithin kertomuksen mukaan joukko powhatan-sotureita sieppasi hänet joulukuussa 1607 ja kuljetti Werowocomocoon. Siellä hänet asetettiin makaamaan kivelle odottamaan nuijilla varustettujen soturien toimeenpanemaa teloitusta. Juuri ennen teloitusta Pocahontas astui esiin paikalle kerääntyneiden katselijoiden joukosta. Tyttö heittäytyi Smithin päälle ja pelasti tämän varmalta kuolemalta.[7]

Keväällä 1608 Pocahontas tuli tervehtimään edellisena vuonna perustetun Jamestownin siirtokunnan asukkaita. Hänen seurassaan ollut soturi kertoi siirtolaisille päällikkö Wahunsunacockin lähettäneen tyttärensä matkaan merkiksi siitä luottamuksesta, jota powhatanit tunsivat englantilaisia kohtaan.[3] Britit näkivät Pocahontasin hyvin tärkeänä henkilönä, koska tämä oli powhatanien vaikutusvaltaisimman päällikön tytär. Vierailun päätteeksi englantilaiset suostuivat vapauttamaan aiemmin vangeiksi ottaneensa powhatan-soturit.[8]

Tämän jälkeen Pocahontas vieraili usein Jamestownissa pelaamassa erilaisia pelejä asukkaiden kanssa. Nälänhädän yllättäessä siirtokunnan Pocahontas ja hänen kansansa auttoivat parhaansa mukaan siirtolaisia tuomalla näille ruokaa, joka pelasti monet uudisasukkaat nälkäkuolemalta. Englantilaisten asutuksen laajentuminen kuitenkin alkoi huolestuttaa Virginian rannikon intiaaneja ja välit siirtokuntaan huononivat. Pocahontas sen sijaan säilytti hyvät suhteensa siirtolaisiin.[3]

Kuningas Powhatanin kruunaus. John Gadsby Chapmanin öljymaalaus vuodelta 1835.

Talvi 1608–1609 osoittautui vaikeaksi powhatanien ja Virginian siirtokunnan välisille suhteille. Kuiva kesä oli vähentänyt merkittävästi intiaanien satoja, eivätkä he halunneet lähettää Pocahontasin mukana ruokaa Jamestowniin. Lisäksi tytön isä oli poliittisen vaikutusvaltansa avulla kieltänyt Virginian heimoja käymästä kauppaa uudisasukkaiden kanssa.[3] Siirtokunnan päämieheksi valittu Smith suunnitteli hyökkäystä powhatanien pääkylään, mutta ei toteuttanut aikomustaan saatuaan neuvotteluviestin Pocahontasin isältä. Tämä oli mieltynyt eurooppalaisten kauppatavaroihin ja vaati musketteja, miekkoja ja muita aseita vastineeksi ruokatarvikkeista.[9] Smith otti mukaansa joukon siirtolaisia ja teki vierailun Werowocomocoon. Hieman myöhemmin hän lähetti osan miehistään rakentamaan päällikölle eurooppalais-tyylisen talon, jota tämä oli vaatinut.[10] Siirtolaiset lahjoittivat Pocahontasin isälle myös kuparisen kruunun ja nimittivät hänet kuningas Powhataniksi. Tämä oli kuitenkin kiinnostuneempi muista lahjoista, eikä halunnut kantaa kruunua.[11]

Jännite powhatanien ja siirtolaisten välillä jatkui kauppasuhteista huolimatta. Kuningas Powhatan nosti maissin hintaa jatkuvasti saadakseen kansalleen vaihtokaupassa yhä enemmän eurooppalaisia aseita.[12]. Smithin yrittäessä pitää kauppahinnat aiemmalla tasolla intiaanit saartoivat uudisasukkaiden asutuksen. Brittien tarttuessa aseisiinsa powhatanit vetäytyivät ja Pocahontasin isä lähetti viestin, jossa sanoi Smithin tulkinneen väärin intiaanien aikeita. Myöhemmin Pocahontas ilmestyi keskellä yötä Smithin majapaikkaan ja varoitti, että hänen isällään oli tarkoitus surmata Smith ja tämän seurue. Asiansa kerrottuaan Pocahontas juoksi pois yhtä nopeasti kuin oli ilmestynyt.[13]

Pocahontasin antaman varoituksen jälkeen Smithin seurue jätti majapaikkansa. Saman kevään aikana kuningas Powhatan pystytti uuden pääkylän sisämaahan etäämmälle siirtokunnasta.[3]

Syksyllä 1609 Smith haavoittui ruutiräjähdyksessä ja matkusti Englantiin sairaalahoitoon hyvästelemättä Pocahontasia. Kun tyttö tuli seuraavan kerran Jamestowniin, uudisasukkaat uskottelivat tälle, että Smith oli kuollut. Pocahontas uskoi kuulemaansa ja lopetti vierailunsa Jamestownissa.[14] Hyvin pian Smithin matkustamisen jälkeen Pocahontasin kerrotaan menneen naimisiin Kocoum-nimisen powhatan-soturin kanssa. Avioliitosta ei kuitenkaan ole pitäviä todisteita sen enempää kuin Pocahontasin ja Smithin väitetystä rakkaussuhteesta.

1610-luvun ensimmäisinä vuosina powhatanien ja siirtolaisten välit kiristyivät äärimmilleen. Kummatkin osapuolet tekivät useita iskuja toistensa asutuksille ja omaisuutta tuhottiin molemmin puolin. Uhrien määrät jäivät tuntemattomiksi.[15] Pocahontasin vaiheista seuraava maininta on vuodelta 1613, jolloin hän asui potowomackien kylässä Potomacin varrella noin sadan kilometrin päässä Werowocomoconista. Kuningas Powhatan oli lähettänyt tyttärensä turvaan englantilaisilta, joiden huhuttiin suunnittelevan Pocahontasin sieppausta. Huhu osoittautui oikeaksi, sillä siirtokuntien päättäjät halusivat Pocahontasin panttivangikseen estääkseen täten tytön isää lähettämästä liittokuntansa sotureita tuhoamaan uudisasutuksia. Kapteeni Samuel Argallin johtama etsintäpartio jäljitti tytön piilopaikan ja sieppasi hänet.[16]

Pocahontasin kastaminen kristinuskoon. John Gadsby Chapmanin teos vuodelta 1839.

Sieppaajat lupasivat vaihtaa Pocahontasin intiaanien ottamiin englantilaisiin vankeihin sekä varastettuihin aseisiin. Päällikkö Powhatan suostui vapauttamaan vangit, mutta englantilaiset pettyivät palautettujen aseiden määrään. Tämä johti vaikeaan pattitilanteeseen. Pocahontasia ei laskettu vapaaksi, vaan häntä pidettiin vankina Henricusin kylässä nykyisen Richmondin lähellä seuraavan vuoden ajan. Pocahontasin saama kohtelu oli ystävällistä. Englantilainen pappi Alexander Whitaker perehdytti hänet kristinoppiin ja opetti hänelle englannin kieltä. Pocahontasista tuli anglikaani ja hänet kastettiin Rebeccaksi.[3]

Maaliskuussa 1614 pattitilanne lopulta purkautui yhteenottoon satojen englantilaisten ja powhatan-sotureiden kesken Pamunkeyjoella. Joenrantaan kerääntyneet intiaanit tervehtivät brittejä ivahuudoin ja ampuivat nuolikuuron näitä kohti. Pienen kahakan jälkeen britit tunkeutuivat powhatanien uuteen pääkylään Matchcotiin. Suuri joukko powhataneita uhkasi heitä, mutta ei ryhtynyt väkivaltaisuuksiin. Kaksi kuningas Powhatanin poikaa vaati nähdä vangitun sisarpuolensa elossa ja vahingoittumattomana. Nähtyään Pocahontasin voivan hyvin pojat taivuttivat isänsä solmimaan rauhan siirtokunnan kanssa.[17] Englantilaiset suostuttelivat Pocahontasin puhumaan omalle kansalleen. Pocahontas kuitenkin moitti heille sitä, kuinka oma isä oli asettanut hänet vähempiarvoiseksi kuin ”vanhat miekat, ampuma-aseet ja kirveet”. Hän ilmaisi samalla halunsa elää mieluummin englantilaisten kanssa.[18]

Pocahontasin häät. Henry Bruecknerin teos vuodelta 1855.

Asuessaan vielä Henricusissa Pocahontas tapasi John Rolfen, jonka englantilainen vaimo oli kuollut. Rolfe oli onnistunut luomaan tupakkaviljelmän Virginiaan ja vietti paljon aikaansa hoitaen viljelyksiään. Hän oli uskonnollinen mies, jolla oli suuria tunnontuskia naida pakanallinen nainen. Pitkässä kirjeessään käskynhaltijalle hän ilmaisi rakkautensa Pocahontasiin sekä uskomuksensa siihen, että kykeni pelastamaan tämän sielun. Hän myös vannoi, ettei avioliittoa solmittu ”aistillisesta intohimosta” vaan ”siirtokunnan parhaaksi”.[11] Pocahontasin tunteista Rolfea tai avioliittoa kohtaan ei ole tietoa. Heidät vihittiin huhtikuun 5. päivänä 1614. Samalla avioliitto sinetöi rauhan powhatanien ja Virginian siirtokunnan välillä. Intiaanit opettivat Rolfelle kaiken tupakanviljelystä ja koko Virginian siirtokunnan vauraus nojasi vuosien ajan tupakan viennin varaan.[19]

Pocahontas muutti miehensä kanssa asumaan tämän viljelyksille Varinan farmeille. He saivat pojan, Thoman Rolfen, 30. tammikuuta 1615. Heidän avioliittonsa ei tuonut kaikkia siepattuja englantilaisia takaisin, mutta se toi rauhan powhatanien ja englantilaisten välille vuosikausiksi.

Virginian siirtokuntien kehittäjät huomasivat, että asukkaiden houkutteleminen epävakaille maille ei ollut helppoa. He päättivät käyttää Pocahontasia houkutuslintuna sekä todisteena siitä, kuinka Uuden maailman alkuperäiskansat ovat sivistettävissä. Vuonna 1616 Rolfe ja Pocahontas matkustivat Englantiin. Heitä seurasi 11 powhatania, muun muassa Pocahontasin sisarpuoli Mattachanna ja tämän aviomies Tomocomo, joka oli muista poiketen maalannut kasvonsa ja vartalonsa kansansa perinteisen tavan mukaan ja pukeutunut lannevaatteeseen ja turkistakkiin. Matkan kustansi sir Thomas Dale, joka oli lumoutunut Pocahontasin syntyperästä ja piti häntä aitona intiaaniprinsessana.[20] Seurue saapui Plymouthiin 12. kesäkuuta ja jatkoi matkaansa vaunuilla Lontooseen 16. kesäkuuta. Pocahontas sai tietää John Smithin olevan vielä elossa kuultuaan tämän kirjoittaneen kirjeen kuningatar Anna Tanskalaiselle. Kirjeessään Smith toivoi, että Pocahontasia kohdeltaisiin kuninkaallisena vierailijana, sillä jos häntä kohdeltaisiin huonosti, Pocahontasin rakkaus englantilaisia ja kristinuskoa kohtaan saattaisi sammua.

Pocahontas kuningas Jaakko I:n hovissa. Richard Rummellin teos, postikortti vuodelta 1907.

Pocahontasia viihdytettiin useilla sosiaalisilla tilaisuuksilla. Hänet ja Tomocomo vietiin 5. tammikuuta 1617 kuninkaan eteen Whitehallin palatsiin katsomaan Ben Jonsonin The Vision of Delight -näytelmää. Pocahontas ja Rolfe asettuivat asumaan Brentfordin esikaupunkialueelle joksikin aikaa, kuten myös Rolfen lapsuudenkotiin Heacham Halliin, Norfolkiin. Alkuvuodesta 1617 John Smith vieraili heidän luonaan. Smithin sanojen mukaan Pocahontas tervehti häntä häveliäästi, mutta ei sanonut sanaakaan, vaan kääntyi pois ja piilotti kasvonsa syvän hämmennyksen vallassa.[21][22]

Joitakin tunteja myöhemmin Pocahontas suostui puhumaan. Hän muistutti kaikesta huomaavaisuudesta, jota hän oli osoittanut Smithiä kohtaan, ja kuinka Smith oli luvannut kaiken, mikä oli hänen, olevan myös powhatanien. Pocahontas myös hämmensi Smithiä kutsumalla tätä isäkseen samoin kuin Smith itse oli kutsunut tytön isää tavatessaan tämän muukalaisena Virginiassa. ”Et pelännyt tulla isäni maahan aiheuttamaan pelkoa hänelle ja hänen kansalleen, mutta nyt pelkäät, koska kutsun sinua isäksi? Mutta jos sinä kutsut minua lapseksesi niin minä tulen olemaan aina sinun maanmiehesi.” Hän myös kertoi, kuinka intiaanit olivat luulleet Smithin kuolleen, mutta päällikkö oli pyytänyt Tomocomoa etsimään häntä, koska ”Smithin maanmiehet valehtelevat paljon”.[23]

Maaliskuussa 1617 Pocahontas ja hänen seurueensa lähtivät purjehtimaan kohti Virginiaa. Laiva ei vielä ollut ehtinyt pois Thamesjoelta, kun Pocahontas sai äkillisen kouristuskohtauksen ruokailun jälkeen. Hänen sisarensa Mattachanna haki nopeasti Rolfen paikalle, mutta heidän saapuessaan Pocahontasin luo tämä oli jo kuollut.[3] Englantilaisten aikalaisten mukaan kuolinsyy jäi epäselväksi.[24]

Pocahontas kuljetettiin maihin Gravesendissa, ja haudattiin paikalliselle kirkkomaalle 21. maaliskuuta 1617. Pocahontas oli kuollessaan 22-vuotias. Hautapaikasta ei ole tietoa, mutta hänelle on pystytetty patsas Pyhän Yrjön kirkon maalle. Myös Pocahontasin poika Thomas sairastui ja jäi setänsä hoitoon Englantiin lähes kahden vuosikymmenen ajaksi.[24]

Virginiaan saavuttuaan Pocahontasin seurueeseen kuuluneet powhatanit kertoivat Pocahontasin isälle, että hänen tyttärensä oli murhattu. Pocahontasin terveys oli ollut hyvä ja hänen äkillinen kuolemansa ruokailun jälkeen sai intiaanit uskomaan, että Pocahontas oli myrkytetty. Kuningas Powhatan otti tiedon raskaasti ja kuoli vuotta myöhemmin.[3]