Pnyks

Pnyks (m.kreik. Πνύξ, myös Πνυκός, Pnykos; Πυκνός, Pyknos), nykyinen Pnýka (kreik. Πνύκα), on kukkula Ateenassa Kreikassa. Se sijaitsee noin puoli kilometriä länteen Akropolis-kukkulasta.[1][2][3]

Pnyksillä kokoontui antiikin Ateenan kansankokous eli ekklesia, toisin sanoen se toimi Ateenan ekklesiasterionina. Kukkulalla sijaitsi muun muassa kalliosta hakattu puhujanlava eli bēma, joka on vielä nykyäänkin nähtävänä.[4] Nykyisin kallioinen kukkula on puistojen ympäröimä. Se yhdistyy arkeologisena alueena Akropoliin ja Agoran alueisiin.

Historia

Pnyks toimi klassisella kaudella ekklesian eli Ateenan kaupunkivaltion kansankokouksen kokoontumispaikkana. Kansankokous oli merkittävä osa Ateenan demokratiaa, ja kokoontui kerran yhdeksässä päivässä päättämään kaupunkivaltion asioista.[3]

Pnyks-kukkulan katsomotasanne, taustalla puhujankoroke (bēma).
Pnyks-kukkulaa.

Alun perin eli Kleistheneen uudistusten jälkeen vuodesta 508 eaa. alkaen kansankokous kokoontui Agoralla (tai Arkaaisella agoralla). 400-luvun eaa. alkupuolella kokouspaikka siirrettiin Akropoliin länsipuolella sijainneelle kukkulalle. Kukkula sai nimen Pnyks, mikä viittaa paikan ”tiiviisti yhteen pakattuihin” kiviin.[2] Tämä nimi on todennäköisesti peräisin myöhemmiltä rakennusvaiheilta, ja kuvasi ilmeisesti paikan antamaa ulkoista vaikutelmaa.[5]

Pnyksin kehityksestä voidaan erottaa kolme eri vaihetta. Ensimmäinen vaihe (Pnyks I) rakennettiin 400-luvun eaa. alkupuolella. Puhujankoroke (bēma) oli kukkulan koillisrinteessä, ja ihmiset istuivat luonnonrinteessä sen ylä- eli lounaispuolella katse kohti Agoraa ja kaupunkia. Puhujankorokkeen takana oli suora tukimuuri. Tilaa on ollut arviolta noin 5 000 hengelle. Tästä vaiheesta on löydetty jäänteinä lähinnä kallioon tehtyjä leikkauksia sekä rajakivi.[1][2][6]

Toinen vaihe (Pnyks II) rakennettiin klassisella kaudella peloponnesolaissotien jälkeen noin vuonna 404–403 eaa. Tässä vaiheessa kokouspaikka käännettiin toisin päin eli päinvastaiseksi rinteen luonnolliseen kallistumaan nähden.[6] Puhujankoroke oli nyt lounaispäässä eli ylärinteessä. Sen koillispuolelle luotiin katsomoa varten porrastettu, lounaaseen päin viettänyt tasanne.[1][2][6]

Syy kokouspaikan suunnan kääntöön saattoi olla poliittinen, sillä Ateena oli tuolloin kolmenkymmenen tyrannin vallassa. Plutarkhoksen mukaan syynä oli se, että Ateenan merivalta nähtiin keskeisenä Ateenan demokratian synnylle. Siksi puhujankoroke haluttiin tyrannian aikana kääntää niin, ettei se enää suuntautunut merelle päin vaan sisämaahan.[6][7] Toisaalta syyksi on ehdotettu myös halua suojata kokouspaikkaa voimakkailta koillistuulilta.[6] Toisessa vaiheessa kokouspaikalla oli tilaa suurin piirtein samalle määrälle ihmisiä kuin Pnyks I:ssä eli noin 5 000–6 000 hengelle.[1][2]

Kolmas vaihe (Pnyks III) rakennettiin myöhäisellä klassisella kaudella noin 345–335 eaa. Tuossa vaiheessa kokouspaikka rakennettiin uudelleen samalla kun sitä laajennettiin. Puhujankoroke, joka oli edelleen lounaisosassa mutta etelämpänä, sekä katsomon eteläosa kaiverrettiin kallioon. Puhujankorokkeen ylä- eli lounaispuolelle aivan kaupunginmuurin kylkeen alettiin rakentaa kahta stoaa eli pylväshallia, jotka eivät kuitenkaan koskaan valmistuneet.[1][2] Laajimmassa vaiheessa kokouspaikalle on mahtunut noin 13 500 henkeä. Merkittävimmät paikalla olevat jäänteet, kuten puhujankoroke ja puolikaarenmuotoinen tukimuuri, ovat peräisin tästä rakennusvaiheesta.[6]

On epäselvää, kuinka kauan Pnyks-kukkula säilyi kansankokouksen käytössä. Jossain vaiheessa hellenististä kautta ja viimeistään ensimmäisellä vuosisadalla eaa. kokouspaikka oli siirtynyt Dionysoksen teatterille Akropoliin etelärinteeseen. Laivastoon liittyvissä asioissa kokoonnuttiin myös Pireuksessa sekä Munikhiassa.[2][5] Hellenistisellä ja roomalaisella kaudella kukkulan alue kehittyi hautausmaaksi.[8] Roomalaisella ajalla Pnyks-kukkulalle rakennettiin myös Zeus Hypsistokselle omistettu pyhäkkö.[2]

Pnyksin kukkula todettiin kansankokouksen mahdolliseksi paikaksi jo vuonna 1765. George, Aberdeenin jaarli, suoritti puhujankorokkeen paikalla kaivauksia vuonna 1803. Vuonna 1862 alueella kaivoi Ernst Curtius. Hän oletti paikan vielä yksistään Zeus Hypsistoksen pyhäkköalueeksi. Vuosina 1882–1883 alueella suoritti lisätutkimuksia John M. Crow.[9] Kukkulan varsinaiset arkeologiset tutkimukset alkoivat vuonna 1910. Kaivaukset suoritti Ateenan arkeologinen seura, ja niissä kukkula varmistui kirjallisista lähteistä tunnetuksi Pnyksin paikaksi. Laajamittaisemmat arkeologiset kaivaukset suoritettiin vuosina 1930–1937 Homer A. Thompsonin johdolla. Niissä on selvitetty tarkemmin alueen historia ja eri rakennusvaiheet.[1]

Rakennukset ja löydökset
Kaavakuva Pnyksin alueesta III vaiheessa. Kaikki rakenteet ovat klassiselta kaudelta.
1. Puhujankuroke (bēma)
2. Katsomotasanne
3. Stoat
4. Kaupunginmuuri

Pnyksin rakennushistoriasta johtuen seuraavassa kuvataan kukkulan rakenteet pääosin vaiheessa III, jolta myös paikalla olevat rauniot ovat pääosin peräisin.

Katsomotasanne ja puhujankoroke

Puhujankoroke eli bēma.

Pnyksin kokouspaikka muodosti teatterinkaltaisen, puolikaarenmuotoisen rakennelman.[1] Viimeisessä eli III vaiheessa katsomo muodosti kivetyn ja porrastetun, osittain luonnonkallioon kaiverretun tasanteen, joka oli sijoitettu päinvastaiseksi rinteen luonnolliseen kallistumaan nähden ja vietti lounaaseen puhujankorokkeelle päin. Tasanne oli tuettu pohjoisesta ja koillisesta puolikaarenmuotoisella tukimuurilla.[1][2][6]

Katsomossa on ollut puiset istuimet bulen eli neuvoston 500 jäsenelle. Muutoin istuimia ei ilmeisesti ole ollut. Puhujankoroke eli bēma sijaitsi katsomotasanteen edessä keskellä. Viimeisessä eli III vaiheessa se sijaitsi ylärinteessä lähellä kukkulan harjannetta. Koroke oli kaiverrettu kukkulan kallioon ja sille johti kallioon kaiverretut portaat sen kummaltakin puolelta.[3]

Alueelta on löydetty suuri määrä lyijyisiä poletteja, joita käytettiin kokouspalkkion lunastamiseen sen jälkeen, kuin kokouksista alettiin maksaa palkkaa noin vuonna 400 eaa.[6] Myös Pnyks II -vaiheen katsomosta on löydetty joitakin jäänteitä, mm. tasanteen porrastuksesta sekä kaksi kallioon kaiverrettua portaikkoa, jotka johtavat paikalle Agoran suunnasta. Portaikkojen leveys on noin 3,9 metriä.[1][2]

Themistokleen muuri eli kaupunginmuuri kulki kukkulan halki heti kokouspaikan lounaispuolelta.[6]

Zeus Hypsistoksen pyhäkkö

Zeus Hypsistoksen pyhäkkö.

Zeus Hypsistokselle omistettu pyhäkkö sijaitsi heti puhujankorokkeen itäpuolella eli vasemmalla puolella katsomosta nähtynä. Siitä on säilynyt lattiaa, portaikkoa sekä kallioseinämään jumalpatsaita varten kaiverrettuja syvennyksiä, joita on yhteensä 58 kappaletta. Pyhäkön alueelta on löydetty paljon ihmisruumiin osia esittäviä votiivilahjoja, mikä viittaa siihen, että kyseessä oli parantajajumaluus.[1][2][10]

Stoat

Kaksi suurta stoaa eli pylväshallia sijaitsivat kokouspaikan lounaispuolella. Ne rakennettiin III vaiheessa noin vuonna 330–326 eaa., ja niiden tehtävänä oli suojan tarjoaminen kokousväelle huonon sään aikana. Stoia ei mainita kirjallisissa lähteissä, ja pidetään todennäköisenä, etteivät ne koskaan valmistuneet.[1]

Zeus Agoraioksen alttari

Zeus Agoraioksen alttari sijaitsi alun perin stoien tavoin puhujankorokkeen lounaispuolella. Se rakennettiin samaan aikaan niiden kanssa eli noin vuonna 330–326 eaa. Alttari siirrettiin keisari Augustuksen aikana Agoralle Metroonin eteen Pnyksin menetettyä poliittisen merkityksensä. Pnyksillä alttarista on jäljellä kallioon tehty suuri suorakulmainen leikkaus.[1]

Propylaia

Stoien välissä oleva suuri kallioleikkaus, jonka koko on noin 19 x 13 metriä, on tunnistettu kokouspaikan sisäänkäyntipylväikön eli propylaian perustuksiksi. Sen rakentaminen aloitettiin samaan aikaan kuin stoat ja alttari, mutta jäi kuitenkin stoien tavoin kesken.[1]

Heliotropion

Panin pyhäkkö.

Antiikin aikaisten lähteiden mukaan kukkulalla sijaitsi myös tähtitieteilijä ja geometrikko Metonin heliotropion eli eräänlainen kehittynyt aurinkokello. Se sijaitsi keskellä puhujankorokkeen takana, ja siitä on säilynyt neliömäinen jalusta.[8][9][11]

Muut kohteet

Alueella oli myös Panille omistettu luolamainen pyhäkkö. Sieltä on löydetty Pania, nymfiä ja koiraa esittävä reliefi.[12] Pyhäkön alapuolella sijaitsi niin kutsuttu Pnyksin lähde, joka on kallioon noin 500-luvulla eaa. kaiverrettu vesisäiliö. Toisen maailmansodan aikana siihen kätkettiin Ateenan museoiden muinaismuistoja turvaan maata miehittäneiltä natseilta.[13]

Pnyks-kukkula panoraamakuvassa. Etualalla kansankokouksen kokoontumispaikka, taustalla Akropolis.

Lähteet
  1. Πνύκα Υπουργείο Πολιτισμού και Αθλητισμού. Viitattu 19.9.2016.
  2. The Pnyx Stoa.org. Viitattu 19.9.2016.
  3. Pnyx Hill Greeka.com. Viitattu 19.9.2016.
  4. Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Pnyks”, Antiikin käsikirja, s. 435. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.
  5. Smith, William: ”Ecclesia”, A Dictionary of Greek and Roman Antiquities, s. 439. Boston: Little, Brown and Company, 1859. Teoksen verkkoversio. (Perseus)
  6. The Ekklesia (Citizens' Assembly) Agora Excavations. American School of Classical Studies. Viitattu 19.9.2016.
  7. Plutarkhos: Themistokleen elämä 4.
  8. Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”Athens”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio.
  9. Kourouniotes, K. & Thompson, Homer A.: The Pnyx in Athens. A Study Based on Excavations Conducted by the Greek Acrhaeological Service American School of Classical Studies. Viitattu 19.9.2016.
  10. Forsén, Björn: The Sanctuary of Zeus Hypsistos and the Assembly Place on the Pnyx American School of Classical Studies at Athens. Viitattu 19.9.2016.
  11. Theodossiou, E. et al.: The horizontal sundial of Athens researchgate.net. Viitattu 19.9.2016.
  12. Sanctuary of Pan Athens Key. Viitattu 19.9.2016.
  13. Fountain of Pnyx Athens Key. Viitattu 19.9.2016.

    Kirjallisuutta
    • Forsén, Björn & Stanton, Greg (toim.): The Pnyx in the History of Athens. Proceedings of an International Colloquium Organised by the Finnish Institute at Athens, 7 - 9 October 1994. Helsinki: Suomen Ateenan-instituutin säätiö, 1996.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.